null Pirkko Mannola voitti vuoden 1958 missikisat, ja sen jälkeen laulamista harrastavaa nuorta naista vietiin: ”Ei minua ole koskaan järki ohjannut”

"Jos jaksaa mennä ja liikkua, saa hirveästi energiaa ja uutta ajateltavaa", sanoo Pirkko Mannola.

Hyvä elämä

Pirkko Mannola voitti vuoden 1958 missikisat, ja sen jälkeen laulamista harrastavaa nuorta naista vietiin: ”Ei minua ole koskaan järki ohjannut”

Nykyisin Pirkko Mannola kävelee metsässä rauhoittuakseen, harrastaa palauttavaa yin-joogaa – ja on paljon menossa puolisonsa kanssa.

Näyttelijä ja laulaja Pirkko Mannolaa näkee harvoin kirkon tilaisuuksissa esiintymässä, mutta on häntä haastateltu Kallion kirkossa, ja Naisten Pankin tempauksessa hän on vetänyt kävelylenkkiä.

Seuraavaksi Mannola menee Laaksolahden kappeliin.

– En minä sitä itse keksinyt, hän sanoo kotonaan kahvipöydän ääressä, jossa on tarjolla aleksanterinleivoksia.

Konsertin järjestäjä Jouni Liimatainen on kutsunut Mannolan vieraaksi Laaksolahden kappelin konsertti- ja keskusteluiltaan. Illan aiheeksi Liimatainen ehdotti Sydän ohjaa tietäni, joka on Mannolan levyttämä kappale vuodelta 1960.

– Uskon, että aihe on hyvä, koska ei minua järki ole koskaan ohjannut. Laulu on Jaakko Salon sävelmä, ja se oli jossain leffassa, Mannola muistelee.

”Pyöreäposkinen tytöntyllerö” ja kielitaitoinen missi

Nuoren Pirkko Mannolan haaveena ei ollut näyttelijän tai laulajan ura. Ensin hänestä tuli Miss Suomi vuonna 1958. Tosin ei misseyskään hänen haaveensa ollut. Missikilpailuun Mannolan ilmoitti veli, jolla oli mielessään löytöpalkkio. Sisko voitti kisan ja veli sai palkkion.

– Ei se mikään iso raha ollut. Veli sai sillä varmaan jonkun pikkutakin, Mannola kertoo.

Missikisoihin osallistuminen oli Mannolan mielestä jännittävää. Kisat pidettiin Messuhallissa Helsingissä. Mannola oli Sääksmäellä syntynyt ja Valkeakoskella kasvanut kokematon koulutyttö.

– En ollut paljon ulkomailla tai missään käynyt, paitsi kerran isovanhempien kanssa Ruotsissa ja Tanskassa. Niin, ja Saksassa olin ollut oppilasvaihdossa.

Sen jälkeen, kun Mannola oli valittu Miss Suomeksi, hän luki lehdestä otsikon: ”Pyöreäposkinen tytöntyllerö Tampereelta voitti Miss Suomi -kilpailut”. 

– Lisäksi lehdessä kuvailtiin minua kielitaitoiseksi. Olen kaksikielisestä perheestä ja puhun suomea ja ruotsia. Osasin myös aika sujuvasti saksaa, ja englantia olin lukenut koulussa. Kirjoitettiin, että Miss Suomi osaa neljää kieltä.

Misseyden kautta Mannolan elämään tuli laulaminen. Kisoissa haastattelija kysyi missiehdokkailta, mitä he harrastavat.

– Yksi kutoi, toinen luki ja minä sanoin, että olen voittanut koulussa henkisiä kilpailuja. Ne olivat siihen aikaan sellaisia, joissa laulettiin ja lausuttiin. Voitin kolmen kauppalan mestaruuden laululla Jäi toiset aamulla nukkumaan, ­Mannola kertoo ja vetäisee laulusta pätkän.

Vuonna 1961 Pirkko Mannola näytteli Tyttö ja hattu -musiikkikomediassa vastaparinaan Esko Salminen.

Vuonna 1961 Pirkko Mannola näytteli Tyttö ja hattu -musiikkikomediassa vastaparinaan Esko Salminen.

Näyttelijä pienellä palkalla

Miss Suomi vietiin studioon tekemään levyä. Ensin Pirkko Mannola työskenteli Levytukussa, ja sitten hänet napattiin toisaalle.

– Oli kiva päästä Skandiaan. Siellä olivat kaikki Suomen ykköset Brita Koivunen, Laila Kinnunen, Annikki Tähti ja Vieno Kekkonen puhumattakaan miestähdistä. Aluksi pomoilla oli vähän vaikeuksia sijoittaa minua, että minkä sortin laulaja olen.

Mannolasta tehtiin reipas ja pirteä nuorisoidoli, ja hänen esittämänsä musiikki kohdistettiin nuorille. Mannolan lisäksi Lasse Liemola lauloi nuorisomusiikkia.

– Levytyksien jälkeen tulivat iskemäleffat, joissa kaikki Skandian laulajat esiintyivät. Ne olivat aikansa videoita, joissa oli lauluja peräkkäin ja joku tarina.

Näytin tyttömäisen pirteältä ja iloiselta, vaikka jännitin kameraa.

Ohjaaja Toivo Särkkä otti sitten Mannolan töihin Suomen Filmiteollisuuteen. Mannolasta tuli kuukausipalkkainen näyttelijä, joka teki paljon elokuvia pienellä palkalla. Työssä hän muistaa olleensa aikamoinen jännittäjä.

– Näytin tyttömäisen pirteältä ja iloiselta, vaikka jännitin kameraa. Ainakin tein töitä. Saatoin tehdä yhtä filmiä päivällä ja toista illalla. Tavallaan minua vähän väärinkäytettiin. Silloin tehtiin näitä heppoisia filmejä niin kuin Yks' tavallinen Virtanen ja Kaks’ tavallista Lahtista.

Vanhoja suomalaisia mustavalkoisia elokuvia esitetään nykyisin Yle1:llä arkena alkuiltapäivisin.

– Vanhoissa Suomi-filmeissä on tietysti aikansa kuvaa. Kun nyt katson niitä ja niiden näyttelijöitä, huomaan, että tuo on taivaassa, tuo on taivaassa, tuo on taivaassa. Lähes kaikki ihanat näyttelijät, jotka opin tuntemaan, ovat kuolleet. Enää joukosta ei taida olla hengissä muita kuin Esko Salminen ja minä, Mannola sanoo.

Ura Suomessa ja Saksassa

Berliinin elokuvajuhlien Suomen delegaatioon vuonna 1960 otettiin mukaan myös Pirkko Mannola. Hän lauloi suurella ulkoilmanäyttämöllä Paul Ankan Dianan. Mannola ei arvannut, mitä tapahtuu.

– Nämä ovat näitä ihmeellisiä kokemuksia. Yleisön joukossa oli kykyjenetsijä, ja hän huo­mioi minut ja lauluni. Hän vei minut sitten viihde­orkesterin laulukokeeseen, ja sain kiinnityksen saksalaiseen levy-yhtiöön. En oikein itse tajunnut, kuinka isoissa käsissä olin. Vielä vuonna 1963 levytin siellä.

Levytyssopimuksen teon jälkeen Mannola matkusti edestakaisin Suomen ja Saksan väliä. Hän teki levytyksiä kummassakin maassa. Kotimaassa hän lisäksi keikkaili ja näytteli elokuvissa, kun ei raaskinut jättää Suomea.

Elokuvien teosta Mannolan mieleen on jäänyt Aarne Tarkaksen ohjaaman Nina ja Erik -elokuvan harjoitukset. Mannolalla oli kohtaus kuuluisan näyttelijän kanssa.

– Minun piti roolissa haukkua Tauno Palo. Kun hän tuli viereeni, en pystynyt siihen. Ihailin häntä niin paljon. Taunon piti lähteä pois studiosta, ja minä haukuin ohjaajan. Se oli helpompaa.

Jälkeenpäin Mannola on monta kertaa miettinyt tuota aikaa Suomessa ja Saksassa ja sitä, kuinka kaikki vain tapahtui. Oli hirveä meno ja meininki, ja hän oli monessa mukana. Mannola teki kaikki työsopimukset itse, myös Berliinissä.

– Olisin tarvinnut managerin neuvomaan, mihin minun olisi kannattanut suunnata, etten olisi tehnyt päättömästi kaikkea joka paikkaan.

– Mutta hyvin urani on silti mennyt. Sanotaan nyt sitten, että sydän ohjasi tietäni – ei manageri, eikä kukaan muukaan, Mannola sanoo ja puhkeaa iloiseen nauruun.

”Hienoa, että on joku kotona”

85-vuotiaasta Pirkko Mannolasta elämä on ihanaa, vaikka tietysti jokaisella on synkätkin hetkensä. Nuoresta lähtien Mannola on joogannut. Aikoinaan hänellä oli tapana valmistautua esitykseen päällään seisten. Nykyisin hän käy yin-joogassa, joka on rauhallista ja palauttavaa.

Mannola saa voimaa luonnosta ja kävelee mielellään metsässä, koska se rauhoittaa.

– Miehestäni Göranista saan myös voimaa. On hienoa, että on parisuhde ja joku kotona ja että pidämme toinen toisistamme huolta. Moni jää yksin. Vanheneminen kaksin on varmaan helpompaa kuin vanheneminen yksin.

Minua pyydetään mielellään tilaisuuksiin tekemään spagaatti ja kertomaan, millaista on olla seniori.

Mannolan tytär Heidi asuu perheineen Ruotsissa. Göran Stubbin myötä Mannolan elämään ovat tulleet tämän poikien perheet, ja nyt hän on myös Suomen tasavallan presidentin, Alexander Stubbin bonusmamma, kuten häntä uusperheessä kutsutaan.

Mannolan mielestä kaiken ikäisten pitäisi nauttia elämästä, eikä ikää pidä peitellä. Jokainen on sen ikäinen kuin on, ja kannattaa olla kiinnostunut erilaisista asioista.

– Liikumme Göranin kanssa paljon. Viimeksi kävimme katsomassa Helsingin Kaupunginteatterissa Moulin Rouge! -musikaalin, joka on aivan ihanaa katseltavaa, ja Svenska Teatternissa kävimme katsomassa Matilda-musikaalin. Jos jaksaa mennä ja liikkua, siitä saa hirveästi energiaa ja uutta ajateltavaa. Ja totta kai se rikastuttaa omaa maailmankuvaa.

"Minun toivotaan antavan positiivista ajattelua vanhenemiseen", sanoo Pirkko Mannola.

Vanhenemisesta pitää repiä huumoria

Vanhenemisesta Pirkko Mannola sanoo, ettei se kivaa ole. Vaikka on hän todennut niinkin, ettei hän ole oikea henkilö sanomaan vanhenemisesta mitään, koska hän ei koe itseään vanhaksi.

– Niinhän se on, ettei auta kuin hyväksyä vanheneminen, ja ottaa siitä huumorilla irti paras, minkä saa. Vaikka ei elämä aina ole humoristista. Se riippuu vähän siitä, miten terveenä pysyy. ­

Pirkko Mannola kulkee nykyisin erilaisissa senioritilaisuuksissa puhumassa ja laulamassa. Hän miettii joskus, kuinka kauan saa tehdä näitä keikkoja.

– Minua pyydetään mielellään tilaisuuksiin tekemään spagaatti ja kertomaan, millaista on olla seniori. Tai minua pyydetään nostamaan jalkaa ja sanomaan, ettei näin pidä tehdä joka ­aamu. Minun toivotaan antavan positiivista ajattelua vanhenemiseen.

Mannolan suunnilleen samanikäiset naiskollegat ovat joskus ihmetelleet, miten Pirkko jaksaa. He kun ovat iloisia siitä, ettei enää työn vuoksi tarvitse kammata, meikata, pukeutua eikä lähteä minnekään.

– En minä osaa sanoa, että yhtäkkiä olisin lopettelemassa. Katsotaan nyt, minne sydän vie, Mannola sanoo.

Kuka?

Näyttelijä ja laulaja Pirkko Mannola, 85, asuu puolisonsa Göran Stubbin kanssa Espoossa. Mannolalla on tytär, joka asuu perheineen Ruotsissa. Stubbin pojille Mannola on bonusmamma.

Mitä?

Pirkko Mannola on vieraana Laulu ja laulun tarina -konserttisarjan illassa to 21.11. klo 18.30 Laaksolahden kappelissa Espoossa. Kahvia ja teetä tarjolla klo 18 alkaen.

Motto

Sydän ohjaa tietäni.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.