Museoalue mereltä päin.
Puhelias Gurli pyysi tuntemattomiakin luokseen kahville – Pentalan saaristomuseossa voi ihailla 1950-luvun kalastajan arkea
Pentalassa asunut Gurli Nyholm oli aikanaan tunnettu henkilö Espoon saaristossa. Vuonna 2018 museovieraille avattu Gurlin talo on sellaisessa kunnossa, johon se jäi hänen kuollessaan vuonna 1987.
Soukanniemessä sijaitsevalta rantatontilta on Pentalan saareen noin 15 minuutin venematka. 77-vuotias Bengt Winqvist on asunut tontilla koko ikänsä. Hänen siskonsa Benita Kylander on tullut vierailemaan kotoaan Kirkkonummelta. Pöytään on katettu hedelmämehua ja pullaa.Sisarusten äiti oli Pentalassa asuneen kalastaja Gurli Nyholmin sisko. Vuonna 2018 museovieraille on avattu Gurlin talo sellaisessa kunnossa, johon hän sen jätti kuoltuaan vuonna 1987. Myös talon pihalla olevat 1930-luvun tyyliin entisöidyt rakennukset kuuluvat museoon. Museossa pääsee tutustumaan suomalaisen kalastajan elämään 1900-luvulla.
Kylander ja Winqvist muistelevat lämmöllä tätiään, joka oli heidän lapsuutensa aikaan Espoon saaristossa tunnettu henkilö. Gurli kasvoi maanviljelijäperheessä, ja mennessään vuonna 1929 naimisiin itseään 15 vuotta vanhemman kalastaja Arvid Nyholmin kanssa, hän toi mukanaan saarelle muun muassa omenapuita, jotka ovat talon puutarhassa vielä nykyäänkin.
– Gurlin puutarha oli tunnettu kauneudestaan. Saaren kesäasukkaatkin tulivat usein ihailemaan sitä, Kylander kertoo.
Pihapiiri noin vuonna 1910.
Kauppatorille lähdettiin viideltä aamulla
Puutarhassaan Gurli kasvatti myös muun muassa vihanneksia, viinimarjoja ja auringonkukkia. Niitä pariskunta myi Helsingin Kauppatorilla kalastamiensa kalojen lisäksi. Matka Pentalasta Kauppatorille vei omalla moottoriveneellä noin puolitoista tuntia ja sinne lähdettiin viideltä aamulla. Silakkaverkot käytiin nostamassa vedestä samana aamuna usein jo kahden aikaan. Kauppatorilla myynti alkoi seitsemältä.
– Kauppatorilla pariskunta kävi aina siihen saakka, kunnes vesistöt jäätyivät, Benita Kylander muistelee.
– Arvid ja Gurli kyllä kalastivat talvellakin, mutta silloin kaloja ei olisi saatu kuljetettua jäiden yli Kauppatorille, Bengt Winqvist täydentää.
Gurli oli kymmenlapsisen Lönnbergin perheen esikoinen, hyvin iloinen ja puhelias henkilö joka saattoi toisinaan pyytää tuntemattomia ohikulkijoitakin luokseen kahville saadakseen juttuseuraa. Kylanderin ja Winqvistin äidin kanssa hän oli hyvin läheinen, ja nämä pitivät yhteyttä puhelimitse päivittäin.
– Gurli saattoi soittaa hyvinkin aikaisin aamulla. Kun puhelin soi kuudelta, tiedettiin, että se oli hän, Kylander naurahtaa.
Gurli päivänkakkarapellossaan.
Parasta saaressa olivat Gurli, mustikat ja hiihtomaastot
Benita Kylanderin ja Bengt Winqvistin äiti on aikanaan pitänyt päiväkirjaa, johon on kirjannut myös vaiheita Gurlin elämästä. Esimerkiksi Gurlin ja Arvidin häät pidettiin Pentalassa myrskyisällä säällä. Pappi tuotiin tilaisuuteen veneellä vesistön yli.
Gurli ja Arvid eivät koskaan saaneet lapsia, mikä oli pariskunnalle suuri suru. Sukulaisten lapset olivat heille tärkeitä, ja heillä riitti näille aina aikaa. Myös Kylanderin omat lapset ehtivät nähdä Gurlin elossa.
Winqvistillä on oma vene, jolla pääsee ajamaan nopeasti Pentalaan. Saaressa käyminen on muuttunut heidän lapsuutensa ajoilta huomattavasti. Winqvist muistelee, kuinka he ennen kävivät saaressa poimimassa mustikoita. Nykyään kävijöitä saaressa on niin paljon, että mustikoita ei enää löydy. Saaristomuseo on kuitenkin kummankin mielestä hieno asia.
Kysyttäessä, mikä Pentalassa oli heidän lapsuutensa aikana parasta, Kylander ja Winqvist pystyvät antamaan monenlaisia vastauksia.
– Kyllä se Gurli oli saaressa parasta, Kylander toteaa hymyillen.
– Lisäksi saaresta muistaa hyvät hiihtomaastot, kauniit näkymät ja saaren keskellä olevan järven, Winqvist täydentää.
Lisätietoa osoitteesta https://www.espoo.fi/fi/saaristomuseo-pentala
Lähteenä on käytetty myös Espoon kaupunginmuseon kirjaa Saaristomuseo Pentala (2018)
Museon tarkoitus ei ole tuottaa voittoa
Suunnitelma kalastajamuseon perustamisesta Espooseen syntyi jo 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Alun perin museo oli tarkoitus perustaa Laurinlahdessa sijainneelle Sandvikin tilalle, mutta se tuhoutui pahoin tulipalossa vuonna 1975. Espoon kaupunki oli vuonna 1974 ostanut Pentalan saaresta suuria luontoalueita, ja suunnitelma museon perustamisesta sinne syntyi 1980-luvulla.
Gurli Nyholm ei itse olisi aluksi halunnut talostaan museota, mutta hankkeen tultua ajankohtaiseksi, hän muutti pikkuhiljaa mielensä. Gurlin kuoltua vuonna 1987 hän testamenttasi omaisuutensa Winbergin säätiölle. Säätiö myi tilan myöhemmin Espoon kaupungille, jonka jälkeen saaristomuseon järjesteleminen pikkuhiljaa alkoi.
Pentalan saaristomuseo avattiin virallisesti yleisölle 16.6.2018. Ensimmäisenä vuonna museossa vieraili 21 000 ihmistä. Tänä vuonna 16 000 kävijän raja on jo mennyt rikki.
Cecilie Sundman on ollut töissä saaristomuseossa sen avautumisesta lähtien. Vuoden aikana museossa työskentely on käynyt tutuksi.
– Meillä on täällä todella hyvä tiimi ja olemme nyt ”harjoitelleet” täällä vuoden verran, eli osaamme jo suunnilleen vastata kaikkiin kysymyksiin, joita vastaan tulee, Sundman selittää.
Saaristomuseon vetonaula on Gurlin talon esittelykierros, joka kesäaikaan järjestetään noin neljä kertaa päivässä. Lisäksi opastus pidetään ruotsiksi joka lauantai ja englanniksi joka toinen sunnuntai. Liput opastukselle voi varata vasta saman päivän aamuna, jotta opastukset eivät mene tukkoon.
Museossa järjestetään myös muun muassa erilaisia työpajoja ja työnäytöksiä. Sundman itse on päässyt tällaisissa näytöksissä kutomaan kangaspuilla.
Museo on kävijöille ilmainen, ainoa saaren maksullinen osuus on opastettu kierros Gurlin talossa. Sundmanin mukaan museon ei kuitenkaan ole tarkoitus tuottaa voittoa, sillä se on niin tärkeä kohde, että sen on oltava yleisölle vapaa maksuttakin. Sundmanin mukaan Pentala on tärkeä muun muassa siksi, että nykyään museoita ei perusteta enää samaan tahtiin kuin ennen.
– Suomi on museoiden luvattu maa. Täällä on kaikenlaisia kylämuseoita, mutta uusia ei ole perustettu pitkään aikaan, hän pohtii.
Jaa tämä artikkeli:
