Eira Salakka on yksi kirjepyhäkoulun kirjeiden kirjoittajista Espoossa. Hän tietää, että moni lapsi odottaa innolla postia, joka tulee hänen omalla nimellään.
Pyhäkoulu tulee kirjeenä lapsen kotiin – materiaalissa huomioidaan koko perhe
Perinteisen pyhäkoulun rinnalle on noussut vaihtoehto: kirjepyhäkoulu. Se toimii myös koronarajoitusten aikana.
Lapset voivat osallistua kirjepyhäkouluun. Mikä se on, Leppävaaran seurakunnan perhetoiminnanohjaaja Eira Salakka?
– Se on lapsen nimellä kotiin postitettava kirje, joka lähetetään noin kahdeksan kertaa vuodessa. Sen saa halutessaan myös sähköpostitse. Perinteinen pyhäkoulu ei ole enää kovin suosittu, ja siksi seurakunnat tarjoavat mahdollisuutta pitää kotona pyhäkouluhetkiä 3–8-vuotiaille.
– Kaikki Espoon seurakunnat lähettävät oman alueensa lapsille laaditun kirjeen. Esimerkiksi meidän kirjeissämme Leppävaarassa seikkailevat Lastenkirkon Päkä ja Pulmu -hahmot.
Miten kirjepyhäkoulu toimii?
– Pyhäkoulukirje kirjoitetaan lapsiystävällisesti yksinkertaisella kielellä. Se sisältää Raamatun kertomuksen tai tekstin kirkollisesta juhlapäivästä. Esimerkiksi helmikuussa aiheena on kynttilänpäivä, maaliskuussa pääsiäinen ja huhtikuussa Pietarin kalansaalis. Lisäksi kirje sisältää tehtäviä eri-ikäisille, kuten askarteluvinkin, värityskuvia, pulmatehtävän tai leipomisvinkin.
– Vanhemmat tai vaikka kummi voi pitää kotona pyhäkouluhetkiä kirjeen pohjalta. Siinä on aineksia monenlaiseen tekemiseen useammaksi kerraksi. Osa tekstistä on kirjoitettu tikkukirjaimilla, jotta lukemaan opetteleva lapsi voi lukea sen itse.
Miten se eroaa perinteisestä pyhäkoulusta?
– Kovin isoja eroja ei ole. Kirjepyhäkoulua ei ole suunnattu vain lapsille, vaan siinä huomioidaan koko perhe.
Ilmoittaudu kirjepyhäkouluun Espoossa. Myös Helsingissä joillakin seurakunnilla on kirjepyhäkoulu.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Aikuisena huolien ja epäilysten keskellä mieleen nousevat pyhäkoululaulut koskettavat syvältä” – Lukijat kertovat, mitä pyhäkoulu antoi elämään
HengellisyysPyhäkoulun huippukausi osui 1950-luvun loppuun, jolloin lapsia oli paljon, mutta harrastusmahdollisuuksia vähän.
