Riparilainen Ada Jukonen (ylhäällä), isonen Clara Haivio Reales (vasemmalla), isonen Tuukka Kontio (alhaalla) ja pappi Katja-Maaria Vilén kuvattiin rippileirin jälkeen Vantaalla.
Ripari on löytöretkelle lähtemistä, opettaa pappi Katja-Maaria Vilén – ”Toivoisin nuorten ajattelevan, että kristinuskossa on jotain kutsuvaa”
Koronaepidemia otettiin huomioon Hämeenkylän seurakunnan rippileirillä. Erityisjärjestelyt eivät juuri tuntuneet leirin ilmapiirissä.
Keväällä vielä jännitti.
Kun koronaepidemia levisi Suomessa, kirkot pitkälti sulkivat ovensa. Moni kesän ripareita odottanut sai odottaa, järjestetäänkö leirejä lainkaan.
Järjestettiinhän niitä.
– Kesäkuun leirit siirsimme myöhemmäksi, mutta tämä ripari oli niin myöhään heinäkuussa, että päätimme pitää tämän sovitusti, Hämeenkylän seurakunnan pappi Katja-Maaria Vilén kertoo.
Epidemia ei kuitenkaan ole ohi, mikä otetaan huomioon myös Hämeenkylän seurakunnan riparilla Partaharjun toimintakeskuksessa Pieksämäellä.
Jokaisella vetäjällä, isosella ja leiriläisellä tuli olla takana seitsemän oireetonta päivää, jotta leirille pääsi mukaan. Leirin 23 riparilaista jaettiin kahteen opetusryhmään, jotta koko porukka ei olisi yhdessä kasassa. Neljän tunnin bussimatkalla leirikeskukseen ei pysähdytty huoltoasemilla. Leirin aikana ei käydä kaupoilla. Leirille ei saa tulla vierailijoita, ja tämäkin haastattelu tehdään puhelimessa.
Vilénin mukaan erityisjärjestelyt eivät kuitenkaan juuri tunnu leirin tunnelmassa.
– Nyt, kun leiri on loppuvaiheessa, eikä kenelläkään ole oireita, emme ole enää niin tiukkoja.
”Se vähän niinku kuuluu asiaan”
Koronaepidemia ei tunnu vaivaavan isosiakaan. Eemil Matero on isosena toista kesää. Ennen leiriä hän mietti, eroaisiko korona-ajan ripari kovasti edelliskesän riparista.
No, ei.
– Toisella kerralla isosena kaikki on jo tutumpaa. Ei minua kyllä jännittänyt ekallakaan kerralla.
Ensimmäistä kertaa isosena oleva Emilia Tumpula kertoo, että isosena on kivaa, vaikka riparilaisia on välillä vaikea saada keskittymään.
– Mutta se vähän niinku kuulu asiaan. Sanon sitten toisen kerran. Kyllä se yleensä sitten onnistuu.
Jos niin ikään ekaa kertaa isosena olevan Clara Haivio Realesin pitäisi valita yksi juttu, jonka hän toivoo leiriläisten muistavan riparilta, mikä se olisi?
– Että kaikilla oli hauskaa ja että ketään ei kiusattu.
Ei ole vain yhtä sapluunaa kaikille kristityille. Merkityksellistä on, että elämme yhteydessä Jeesukseen.
– Pappi Katja-Maaria Vilén
”Rippileiri ei ole päätepiste vaan alku”
Jos pappi haluaa, että häntä haastetaan, kannattaa mennä riparille.
– Nämä nuoret todellakin heittävät vastapalloa. Se on vain hyvä juttu, Katja-Maaria Vilén sanoo.
– He kyselevät, uskotko oikeasti Jeesukseen ja Jumalaan. Vastaan, että kyllä minä uskon siihen, mitä opetan.
Toisaalta Vilén painottaa leiriläisille, että luterilainen kirkko ei esimerkiksi opeta luomiskertomuksen olevan kirjaimellinen kuvaus menneistä tapahtumista.
– Ei ole vain yhtä sapluunaa kaikille kristityille. Merkityksellistä on, että elämme yhteydessä Jeesukseen. Kaikki nämä sanat, joita meillä on, yrittävät tavoittaa jotain sellaista, mitä emme oikein osaa sanoittaa.
Siksi oppituntien ja keskustelujen ohella riparilla on tärkeää olla myös ihan hiljaa.
Jos Vilén saisi päättää yhden asian, joka jäisi kaikille riparilaisille mieleen, mikä se olisi?
– Toivoisin nuorten ajattelevan, että kristinuskossa on jotain kutsuvaa. Ja että tämä on löytöretkelle lähtemistä. Tämä leiri ei ole päätepiste vaan alku.
”Täällä ei ole mitään pakkouskoa”
Isoset ovat näemmä onnistuneet työssään. Riparilaisten Anni Plithin ja Ada Jukosen mielestä leirillä parasta ovat olleet iltaohjelmat, leikit ja muu yhdessä tekeminen.
– Kyllä se olisi harmittanut, jos leiri olisi koronan takia peruttu, Plith sanoo.
– Koronaan on jo aika lailla tottunut. Jos se tulee, se tulee. Ei sitä voi ikuisesti pelätä, Jukonen sanoo.
Kumpikin on sitä mieltä, että leirillä saa ajatella uskonasioista vapaasti.
– Jokainen saa olla just sitä mieltä, mitä haluaa. Täällä ei ole mitään pakkouskoa, Plith sanoo.
– Kaikkien mielipiteitä kuunnellaan. Ei ole silleen, että pitäisi uskoa tai olla uskomatta, Jukonen sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Elämän suuria kysymyksiä ja hauskanpitoa – vaikka ripari on kaikkien tuntema osa nuorisokulttuuria, kokemuksena se pääsee usein yllättämään
Hyvä elämä HengellisyysEspoolaisen Leppävaaran seurakunnan rippileirillä keskusteltiin ystävyydestä ja lähimmäisenrakkaudesta ja koettiin uusien kavereiden kanssa hienoja yhteisiä hetkiä.
