Rolf Steffanssonin mukaan maailma ei maallistu vaan uskonnollistuu – Afrikassa kirkko on iso muutosvoima ja kasvaa kohisten
Rolf Steffanssonilla on käytännön kokemusta lähetystyöstä Tansaniassa. Ennen nykyistä pestiään Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtajana hän vastasi järjestön ulkomaantyöstä. Kuva: Esko Jämsä

Rolf Steffanssonilla on käytännön kokemusta lähetystyöstä Tansaniassa. Ennen nykyistä pestiään Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtajana hän vastasi järjestön ulkomaantyöstä. Kuva: Esko Jämsä

Rolf Steffanssonin mukaan maailma ei maallistu vaan uskonnollistuu – Afrikassa kirkko on iso muutosvoima ja kasvaa kohisten

Suomen Lähetysseura tekee 28 miljoonan euron budjetilla työtä 30 maassa. Se on yksi suurimmista ulkoministeriön tukemista kehitysyhteistyöjärjestöistä. Lähetystyö on muuta kuin mielikuvat siitä.

Kirkot kasvavat siellä, missä ihmiset kokevat, että se todella välittää heistä, sanoo Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson. Suomen Lähetysseura auttaa kirkkoja eri puolilla maailmaa huomaamaan erityisesti ne, jotka ovat syrjäytettyjä niin yhteiskunnassa kuin usein myös kirkossa.

Steffanssonin mielestä evankeliumi on kokonaisvaltainen muutosvoima, jonka yksinkertainen perusviesti on: saat kuulua joukkoon. Tämä on eri kirkoissa oivallettu entistäkin syvemmin. Kirkot kaikilla mantereilla avaavat oviaan aiemmin yhteiskunnassa halveksittuina pidetyille ryhmille. Lähetysseuran tehtävä on tukea tätä kehitystä.

Suomen Lähetysseura on suurin niistä järjestöistä, joille Suomen evankelis-luterilainen kirkko on delegoinut lähetystyönsä. Se täyttää tänä vuonna 160 vuotta. Ensimmäiset lähetystyöntekijänsä SLS lähetti Afrikkaan Namibiaan 150 vuotta sitten. Nyt Namibiassa on yli 800 000 jäsenen kirkko ja itsenäinen maa, jonka synnyssä ja kehityksessä suomalaisilla lähetystyöntekijöillä on ollut iso rooli.

Pastori Sisay Adbeta jakaa kastetodistuksia. Etiopian Mekane Yesus -kirkko kasvaa hurjaa vauhtia. Kuva: Sari Lehtelä / Suomen Lähetysseura

Pastori Sisay Adbeta jakaa kastetodistuksia. Etiopian Mekane Yesus -kirkko kasvaa hurjaa vauhtia. Kuva: Sari Lehtelä / Suomen Lähetysseura

Jo silloin kun ensimmäiset lähetit menivät Ambomaalle, työtä tehtiin hyvin kokonaisvaltaisesti.

– Silloiset lähetyssaarnaajat tekivät paljon muutakin kuin julistustyötä. He kehittivät terveydenhuoltoa, koulutusta ja viljelytekniikoita ja loivat kirjakielen. Kirkkoa ei edes kiirehditty perustamaan, koska haluttiin, että ihmisillä oli mahdollisuus ymmärtää, mistä kristinuskon sanomassa on kysymys.

– Mielikuva valkoisesta lähetyssaarnaajasta, joka saarnaa afrikkalaisille puun alla, on kapea kuva lähetystyöstä. Nykyisinkin teemme kaikkea toiminta-alueillamme sitä, mitä tarvitaan yhteiskunnan kehittämiseksi ja kunkin maan itsenäisen kirkon vahvistamiseksi, toteaa Steffansson.

Suomen Lähetysseura toimii 30 maassa ja sillä on noin sata yhteistyökumppania. Työ tavoittaa vuosittain noin miljoona ihmistä.

Suomen Lähetysseura toimii 30 maassa ja sillä on noin sata yhteistyökumppania. Työ tavoittaa vuosittain noin miljoona ihmistä.

Kristinusko afrikkalaistuu

Lähetysseura on 160 vuodessa kehittynyt suureksi järjestöksi, joka toimii yhä Namibiassa, mutta myös 29 muussa maassa. Mitkä asiat lähetystyössä ovat samoja kuin puolitoista vuosisataa sitten ja mistä asioista ajatellaan aivan toisin?

– Lähetysseuran tehtävä on yhä sama eli todistaa Jumalan rakkaudesta, jonka me olemme oppineet tuntemaan Kristuksessa. Tätä on aina tehty kokonaisvaltaisella tavalla, vaikka nyt sanoitamme asioita toisin. Ihmisoikeudet sekä kestävä kehitys, johon liittyvät köyhyyden vähentäminen ja naisten ja lasten aseman parantaminen ovat vahvasti esillä toiminnassa. Samoin ilmastonmuutos.

Täydellinen ajattelun muutos on tapahtunut maailman maantieteellisessä ymmärtämisessä. Aiemmin ajateltiin, että kristitystä sivilisaatiosta viedään Jumalan sanaa ja valistusta pakanamaihin. Tämä ajattelu on taakse jäänyttä. Maailma on moninapainen ja kristikunnan painopistekin on siirtymässä etelään.

– Kristinuskosta on tulossa yhä vahvemmin afrikkalainen uskonto. Afrikasta tulee suurin kristittyjen manner tämän vuosisadan puoliväliin mennessä. Monet ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisistä olivat afrikkalaisia, ja myös nykyään Afrikasta tulee kiinnostavaa ja omaperäistä teologista ajattelua.

Täällä Euroopassa moni ajattelee, että uskonnot ovat hiipumassa ja maallistuminen etenee väistämättä. Tämä ei pidä paikkaansa edes Suomessa. Kirkon jäsenmäärä on laskenut, mutta maahanmuuttajissa on paljon uskonnollisia ihmisiä. Maailmanmitassa sekä islam että kristinusko kasvavat.

– Elämme täällä sekulaarissa kuplassa, mutta maailma ei maallistu, se uskonnollistuu.

Lähetysseuran tuella istutetaan puita Kishapussa, Tansaniassa. Kuva: Hannes Honkanen / Suomen Lähetysseura

Lähetysseuran tuella istutetaan puita Kishapussa, Tansaniassa. Kuva: Hannes Honkanen / Suomen Lähetysseura

Linnulla on kaksi siipeä

Tansanian luterilaisella kirkolla on nyt 6,3 miljoonaa jäsentä, kymmenen vuotta sitten heitä oli 5,3 miljoonaa. Etiopian luterilainen Mekane Yesus -kirkko perustettiin vuonna 1958, nyt jäseniä on 8,3 miljoonaa. Mikä kirkossa oikein kiinnostaa Afrikassa?

– Etiopian kirkossa puhutaan linnusta, jolla on kaksi siipeä. Toinen siipi kuvaa sitä, miten kirkko todistaa uskostaan sanoin. Toinen siipi on diakonia: kirkko todistaa uskostaan teoin arjessa, auttaa katastrofeissa, tekee työtä vammaisten ihmisten parissa, huolehtii orvoista ja auttaa syrjäytyneitä.

Steffanssonin mukaan kasvavia kirkkoja maailmalla yhdistää kokonaisvaltainen huolenpito ihmisistä.

– Ihmisillä on kokemus siitä, että heistä välitetään. Niin kirkko Suomessakin tekee, mutta silti mietin, olemmeko hengellistäneet sanomaamme liiaksi ja kadottaneet liittymäpinnan ihmisten arkeen.

Evankeliumi ei Steffanssonin mielestä ole kapea paketti, joka liittyy vain hengelliseen elämään. Se on voima, joka kykenee muuttamaan sekä yksilöä että yhteiskuntia.

Kiinan kasvava kirkko kärsii työvoimapulasta. Lähetysseura tukee sen teologista koulutusta. Kuva Yunnanin raamattukoulusta. Kuva: Matleena Kukkonen / Suomen Lähetysseura

Kiinan kasvava kirkko kärsii työvoimapulasta. Lähetysseura tukee sen teologista koulutusta. Kuva Yunnanin raamattukoulusta. Kuva: Matleena Kukkonen / Suomen Lähetysseura

Afrikassa kirkkojen roolia kasvattaa myös yhteiskunnan heikkous. Kirkoilla on iso rooli terveydenhuollossa, koulutuksessa ja paikallisyhteisöjen kehittämisessä. Tansaniassa kirkolla on oma yliopisto.

Suomessa monet näistä alun perin kirkon tehtäviin kuuluvista asioista ovat historian saatossa siirtyneet yhteiskunnan hoidettaviksi.

Tämä ei tarkoita sitä, ettei yhteiskunnassa niin Suomessa kuin muissa maissa olisi aina ihmisiä, jotka jäävät syrjään ja ulkopuolella. Kirkkojen tehtävä on auttaa heitä ja myös pyrkiä muuttamaan rakenteita.

Toimintamallin kirkoille ja kristityille antaa Steffanssonin mukaan itse Jeesus.

– Kun Uutta testamenttia lukee, tulee hyvin selvästi esiin, millä tavalla Jeesus kohtasi oman aikansa sairaita, vammaisia, heikkoja ja ulosheitettyjä. Hän veti heitä täyteen osallisuuteen.

Kun työtä tehdään myös sellaisten ihmisten parissa, jotka eivät entuudestaan ole kristittyjä, onko lähetystyö silloin käännyttämistä?

– Uskonnollinen ja ideologien vakaumus on ihmisessä niin syvällä, ettei sitä voi ulkopuolelta muuttaa. Käännyttämiseen käsitteeseen olemme aina suhtautuneet kriittisesti. Mutta kyllä me ja kumppanikirkkomme toimimme avoimesti kristittyinä ja elämme uskoamme todeksi.

Afrikasta tulee suurin kristittyjen manner tämän vuosisadan puoliväliin mennessä.

– Rolf Steffansson

Suomi tekee hyvää Lähetysseuran kautta

Lähetysseuran budjetti on tänä vuonna noin 28 miljoonaa euroa. Suurimman osan toiminnasta rahoittavat seurakunnat, vapaaehtoiset seurakuntalaiset ja muut yksittäiset tukijat.

Yhteensä 7,8 miljoonaa tulee Suomen Ulkoministeriöstä. Ne rahat on tarkoitettu kehitysyhteistyöhön ja rauhan ja sovinnon rakentamiseen konfliktialueilla. Sellaisia ovat monet Lähetysseuran toimintamaista.

– Olemme iso kehitysyhteistyötä tekevä kansalaisjärjestö ja ulkoministeriö luottaa siihen, että meidän kauttamme rahat menevät luotettavasti hyvään tarkoitukseen. Ulkoministeriön rahoittamia hankkeita hallinnoidaan erikseen. Työn edellytys on, että toiminta ei syrji ketään ja että se on kaikille avointa, uskonnosta riippumatta.

Ulkoministeriölle sopii hyvin, että Lähetysseura painottaa työssään syrjittyjen ihmisryhmien auttamista: tyttöjen ja naisten, etnisten vähemmistöjen, riistettyjen, hyväksikäytettyjen ja syrjittyjen, kuten vammaisten hyväksi tehtävää työtä. Katastrofityössä Lähetysseura on kirkkojen avustusjärjestön ACT-allianssin jäsen ja tämä on iso toimija maailmalla.

Lähetysseuran diakoniatyö painottuu Afrikkaan, mutta rahallisesti toiminnan painopiste on Aasiassa, jossa luterilaiset kirkot ovat pieniä. Tämäkin sopii järjestön ajattelutapaan mennä marginaaliin.

Lähetystyön alkuaikoina toiminta perustui siihen, että Suomesta lähetettiin työntekijöitä maailmalle. Tässä on tapahtunut viime aikoina iso muutos. Vuonna 2017 Suomesta lähetettiin maailmalle yhteensä 534 vähintään vuoden työjaksoon sitoutunutta lähetystyöntekijää. Vuonna 2007 heitä oli 904.

Myös Suomen Lähetysseuran maailmalle lähettämien suomalaisten työntekijöiden määrä on laskenut rajusti. Heitä on nyt 97, kun heitä oli kymmenen vuotta aiemmin 216.

– Sama muutos on käynnissä muuallakin maailmassa. Syynä ovat kumppanikirkkojen esittämät tarpeet. Niillä on entistä enemmän omia osaajia, joten nyt kaivataan ennen kaikkea taloudellisia resursseja ja koulutus- tai hallinnollista tukea tähän. Toisaalta oman kulttuurisen tuntemuksemme ja osaamisemme takia me tarvitsemme noin sata omaa ulkomaantyöntekijää. Lisäksi lähetimme viime vuonna vapaaehtoisia ammattilaisia ja harjoittelijoita 272 tehtävään, selvittää Steffansson.

Parvati Sapkota johtaa Pulpitin naistenryhmää Gorkhassa, Nepalissa. Suomen Lähetysseuran ja SAHAS-järjestön kehitysyhteistyöhankkeella parannetaan ruokaturvaa ja naisten asemaa. Kuva: Teressa Juhaninmäki / Suomen Lähetysseura

Parvati Sapkota johtaa Pulpitin naistenryhmää Gorkhassa, Nepalissa. Suomen Lähetysseuran ja SAHAS-järjestön kehitysyhteistyöhankkeella parannetaan ruokaturvaa ja naisten asemaa. Kuva: Teressa Juhaninmäki / Suomen Lähetysseura

Ilmastonmuutos ja rauhan rakentaminen ovat oleellisia asioita

Millä tavalla sellaiset asiat kuin ilmastonmuutos tai rauha ja sovittelu liittyvät lähetystyöhön?

– Ilmastonmuutos liittyy asiaan oleellisesti. Jo yli kymmenen vuotta sitten meidän kumppanimme alkoivat kertoa, että sääilmiöistä johtuvat katastrofit vaikuttavat heidän elämäänsä. Jos emme tue noiden alueiden selviämistä tästä, pitkäjänteisen työn tulokset tuhoutuvat. Ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä on meidän kanssamme mukana Helsingin seurakuntayhtymä. Helsingin seurakunnat rahoittavat meidän kauttamme puiden istuttamista Tansaniaan.

Kirkkojen toiminta, yhteiskuntien kehittyminen ja ihmisten auttaminen edellyttävät rauhaa. Lähetysseuran toimintaan kuuluu muun muassa paikallisten rauhanneuvottelijoiden kouluttaminen Myanmarissa, luottamuksen rakentaminen paikallistason toimijoiden välillä Syyriassa ja uskontojen vuoropuheluun, rauhaan ja sovintoon liittyvät hankkeet Israelissa ja palestiinalaisalueilla.

– Israelissa on kaksi hyvin vahvaa kertomusta, toinen juutalaisten ja toinen palestiinalaisten. Ne kertomukset ovat ristiriidassa keskenään. Kun olemme nostaneet eri kertomuksia esille, varsinkin palestiinalaisten, meitä syytetään puolueellisuudesta. Meillä on kuitenkin suora ja rehellinen suhde myös Israelin valtioon.

– Olemme sitoutuneet väkivallattomuuteen ja rauhanomaisiin ratkaisuihin. Tuemme kumppaneita, jotka jakavat meidän arvomme. Etsimme myös uusia kumppaneita. Nyt tilanne alueella on hankala, koska rauhanprosessia ei osapuolten välillä ole ja myös tavallisten ihmisten yhteydet ovat vähentyneet, kuvaa Steffansson.

Lähetysseuran on aina otettava huomioon kohdemaan olosuhteet ja poliittinen tilanne. Kiinassa Lähetysseura tekee diakonia- ja sosiaalityötä maan hallituksen tunnustaman Kristillisen neuvoston ja Amity Foundationin kautta. Vielä kymmenen vuotta sitten kirkkojen toimintavapaus kasvoi, mutta nyt maa on tiukentanut suhtautumistaan uskontoihin.

– Monessa paikassa ristejä on otettu kirkoista alas ja kirkon näkyvää läsnäoloa kyseenalaistettu. Kirkko Kiinassa on kasvanut, joten tässä varmaan nyt halutaan vahvistaa maan kommunistisen puolueen ideologista asemaa. Tuemme kuitenkin kumppaneiden toimintaa niin kauan kuin voimme, enkä usko, että kirkon työ siinä maassa loppuu, sanoo Steffansson.

Lähetysjärjestöjen määrän vähentäminen voisi alkaa siitä, että ainakaan samalla herätysliikkeelle ei olisi useampia järjestöjä.

– Rolf Steffansson

Mihin tarvitaan seitsemää järjestöä?

Suomen Lähetysseura on suurin kirkon lähetysjärjestöistä, joista muut ovat Pipliaseuraa lukuun ottamatta kytköksissä johonkin herätysliikkeeseen. Miksei kirkko tee lähetystyötä suoraan itse?

– Tähän tilanteeseen on historiallisia ja kirkkopoliittisia syitä. On sanottu, että seitsemän järjestöä kerää työlle enemmän resursseja kuin yksi. Itse totean, että ainakin se jättää niitä resursseja enemmän Suomeen. Kirkon kuvaa maailmalla hämmentää, että sen ulkomaantoimijoilla on esimerkiksi suhtautumisesta naisten pappeuteen vastakkaisia linjauksia.

Lähetysseura suhtautuu myönteisesti naisten pappeuteen ja on lähettänyt myös sateenkaariparin lähetystyöhön. Enemmistö kirkon lähetysjärjestöistä on toisella kannalla.

– Luterilainen Maailmanliitto on laatinut sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden linjauksen, jota noudatamme ja edistämme. Toimimme kirkon kanssa yhdessä sovittujen linjausten mukaisesti. Haluaisimme kyllä keskustelua siitä, miten kirkolla voisi olla lähetystyöstään vahvempi omistajuus. Lähetysjärjestöjen määrän vähentäminen voisi alkaa siitä, että ainakaan samalla herätysliikkeelle ei olisi useampia järjestöjä, ehdottaa Steffansson.

”En ole käytettävissä piispanvaalissa”

Rolf Steffanssonia, 54, on kysytty ehdokkaaksi Porvoon piispanvaaliin, mutta hän on vastannut ei. Vaikka työ Suomen Lähetysseuran johtajana ei ole ihan sitä, mistä hän pikkupoikana haaveili, se on tehtävä, jonka hän kokee omakseen.

– Olen miettinyt piispuutta ja keskustellut asiasta minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Päädyin siihen, ettei minulla ole sisäistä kutsumusta tehtävään.

Steffansson arvioi pystyvänsä nykyisessä työssään paremmin vaikuttamaan asioihin, joita pitää tärkeinä.

– Lähetys on aina tuonut toivoa ja muutosta erityisesti syrjäytettyjen elämään. Samalla lähetystyö on haastanut kirkkoa pohtimaan, miten meidän tulee kehittää toimintaamme niin, että etenkin pienille ja heikoille luodaan tilaa ja mahdollisuus osallisuuteen, hän perustelee.

Porvoon piispanvaalin ensimmäinen kierros käydään 19. maaliskuuta. Tähän mennessä vaaliin on virallisesti asetettu yksi ehdokas: kirkon ruotsinkielisen työn keskuksen johtaja, teologian tohtori, Sixten Ekstrand. Lisäksi kolme pappia on ilmoittanut olevansa valmiita asettumaan ehdolle. He ovat Pietarsaaren ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra Bo-Göran Åstrand, sairaalapappina, lähetystyöntekijänä ja Ylen Kuusi kuvaa -radio-ohjelman toimittajana työskennellyt Lisa Enckell ja toinen Länsi-Turunmaan ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra Harry S. Backström.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi