Tarja Parpo-Suomisen vaatekaapissa on kaksi saamenpukua. Olarin kirkolla kokoontuvassa saamenkäsitöiden kerhossa tehdään kesäpukuja, keskustellaan kulttuurista ja tutkitaan sukujuuria.
Saamenpuvun ompeleminen on paluuta omille juurille – nuoret haluavat nyt pinkin tai lilan perinnepuvun
Saamenkäsitöiden kerhossa ommellaan perinteisiä pukuja, keskustellaan kulttuurista ja tutkitaan sukujuuria.
Olarin kirkolla kokoontuu perjantaisin saamenkäsitöiden kerho. Mitä siellä tehdään, kerhon vetäjä Tarja Parpo-Suominen?
– Meitä on pieni pääkaupunkiseudulla asuva inarinsaamelaisten ryhmä, joka tekee mielellään käsitöitä. Pari kuukautta sitten alkaneessa kerhossa teemme naisten kesäpukuja. Lisäksi osa tekee luuhkan eli ponchon tapaisen talvitakin päälle puettavan vaatteen. Mukaan voi tulla kuka tahansa saamenkäsitöistä kiinnostunut. Kerhossa saa opastusta, kaavoja ja tietoja tekotavoista.
– Kerhossa on myös kyse paluusta omille juurille. Keskustelemme kulttuurista ja tutkimme sukujuuriamme. Pidämme myös yllä kielitaitoa lukemalla saamenkielistä Raamattua ja Katekismusta.
Onko sinun vaatekaapissasi jo saamelaispuku?
– Kaapissani on kaksi pukua, joista toisen olen itse tehnyt. Nyt ompelen ensimmäistä kesäpukuani. Äitini teki ensimmäisen saamelaispukuni, kun olin parikymppinen. Käytän Inarin pukua, koska isänpuoleinen isoäitini oli inarinsaamelainen. Olen käyttänyt asuani lähinnä juhlatilaisuuksissa.
Miten naisen kesäpuku eroaa talvipuvusta?
– Kummassakin on melko samanlainen malli. Kesäpuku on ohuempi ja se tehdään yleensä kukallisesta puuvillakankaasta. Talvipuku on tavallisesti yksiväristä verkaa. Naisten pukuun kuuluu lisäksi asusteita, kuten vyö ja huivi. Vaikka muoti muuttuu, sukujen ja perheiden omat perinteiset piirteet säilyvät puvuissa hyvin voimakkaasti. Nyt nuoret ovat innostuneet saamenpuvuista, joissa leikitään väreillä ja kuoseilla. Puku voi olla nyt vaikka violetti tai pinkki, mutta tekotapa ja suvun kuviot ovat edelleen perinteiset.
Saamenkäsitöiden kerho perjantaisin klo 17 Olarin kirkolla ruotsinkielisen seurakunnan tiloissa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Aina pitää olla virkkuukoukku mukana” – Silmukkasiskot neulovat töppösiä kastettaville vauvoille
Hyvä elämäJoukko naisia kokoontuu kerran viikossa tekemään käsitöitä Rekolan kirkolle. Heidän käsissään syntyy muuun muassa vauvoille kastetöppösiä. Jos naisten kaikki vuoden aikana käyttämä lanka sidottaisiin yhteen, se yltäisi Talllinnaan asti.
