Sanna Sorsa rakentaa seimikylän olohuoneeseen – leijonaperhe saa pennun aina jouluyönä
Sanna Sorsan kotona seimi rakentuu joka vuosi eri lailla. Monelle on tärkeää, että seimikylästä löytyy oma ammattikunta, tai kissa tai koira.

Sanna Sorsan kotona seimi rakentuu joka vuosi eri lailla. Monelle on tärkeää, että seimikylästä löytyy oma ammattikunta, tai kissa tai koira.

Sanna Sorsa rakentaa seimikylän olohuoneeseen – leijonaperhe saa pennun aina jouluyönä

Seimikylään sisältyy hartautta, hauskanpitoa, realismia ja leikkimistä.

Ensimmäisen adventtisunnuntain paikkeilla Sanna Sorsa etsii laatikot. Ne ovat täynnä vuosien varrella kerättyjä seimihahmoja.

Tähän seimeen kuuluu paljon muitakin kuin pyhä perhe, paimenet, eläimet ja enkeli. Kokonaisen seimikylän hahmoja ovat seppä, torimyyjä, pyykkäri, suutari, juopottelija, kengitysseppä hevosineen sekä tietysti espanjalaisten seimiasetelmien hupaisa vakiohahmo caganer eli kakkaaja. Myös roomalaiset sotilaat ovat mukana.

Eläimistöön kuuluvat lampaiden ja härkien lisäksi muun muassa pelikaani ja leijona, jotka molemmat ovat Kristuksen symboleja.

– Leijonaperhe saa meidän seimikylässämme aina pennun jouluyönä, jolloin Kristus syntyy, kertoo teologian opiskelija Sanna Sorsa.

Sorsa on syntymäluterilainen, kun taas hänen miehensä kuuluu katoliseen kirkkoon, jolla on pitkä jouluseimiperinne.

– Meillä tämä perinne on kuitenkin lähtöisin minusta. Se on tullut perheen sisällä väyläksi ekumeniaan. Olen myös aina rakastanut miniatyyrejä ja nukkekoteja.

Ihme heinäkaukalossa

Seimeä alettiin rakentaa silloin, kun perheen tyttäret olivat pieniä. Seimellä sai leikkiä, ja kylästä löytyi aikanaan myös Petshop-leluja. Mutta lapset tajusivat silti, että seimi on erityinen.

– Seimi on hyvä tapa opettaa lapselle joulun merkitystä. Miten Jeesus syntyy joka hetki ja joka joulu, arjessa, ei vain yhden kerran kauan sitten, Sanna Sorsa miettii.

Ihmiset olivat silloinkin hömelöitä ja erehtyväisiä.

Ja jos pieni seimenrakentaja haluaa tuoda seimeen vaikka Actionman-ukkelin, se ei vahingoita hartautta.

– Seimessä olennaista on se, että Jeesus syntyi maailmaan hauraana ja avuttomana, tietyn yhteisön keskelle. Hän syntyi eläinten suojaan eikä mihinkään palatsiin. Ihmiset olivat silloinkin hömelöitä ja erehtyväisiä. He tekivät töitään ja hoitivat asioitaan. Jotkut huomasivat ihmeen tapahtumisen heti, toiset hitaammin.

Pyykkärihahmo on nostanut katseensa työstä taivaalle – huomaako hän Betlehemin tähden?

Sanna Sorsan kokemuksen mukaan seimikylään sisältyy monta ulottuvuutta: hartautta, hauskanpitoa, realismia ja leikkimistä. Se rakentuu joka vuosi vähän eri näköiseksi. Olohuoneen ruokapöytää sille ei voi varata, vaan seimikylä kiipeilee huolettomasti hyllyillä, kuin vuoren rinteillä. Joskus jompikumpi kissoista saattaa ohimennen huitaista hahmoja uuteen järjestykseen.

Tietäjien pitkä matka

Jeesus-lapsi syntyy seimeen vasta jouluaattona. Samaan aikaan itämaan tietäjät eli espanjalaisittain kolme kuningasta aloittavat matkansa lapsen luo huoneen toiselta laidalta. Joka päivä niitä siirretään vähän, kunnes loppiaisena ne pääsevät perille. Silloin kamelilla ratsastavat kuninkaat palautetaan laatikkoon, ja seimen luo nostetaan toiset hahmot, polvistuvat kuninkaat.

– Minulle jouluseimi on elävä prosessi. Jos se olisi valmis, liikkumaton koriste-esine, se olisi kuin tilannekuva eikä olisi koskettava, Sorsa vertaa.

Hän on hankkinut seimihahmoja nettikaupoista sekä alan erikoisliikkeestä Helsingissä. Jotain on löytynyt myös muutamalla joulumatkalla Kanarian saarilta, missä jokaisessa kirkossa ja kaupungin torilla on seimi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi