”Konservatiivikristitty” on huono termi, mutta Santeri Marjokorpi ei keksi parempaakaan.
Santeri Marjokorpi on konservatiivikristitty, joka ymmärtää niitä, jotka eivät pysty uskomaan Jumalaan – ”Lopulta usko on mysteeri”
Santeri Marjokorpi aloittaa huhtikuussa Suomen teologisen instituutin pääsihteerinä.
Vuodesta toiseen teologian maisteri Santeri Marjokorpi odottaa pelastusta. Lopulta ilon päivä koittaa.
– Jokavuotinen pelastukseni on, että lähdemme Norjaan kalareissulle parin kaverin kanssa. Tunturiylängöille rautua ja taimenta kalastamaan, Marjokorpi kertoo.
Sitten on se toinen pelastus, johon liittyy Jumalan poika, Jeesus. Siitä Marjokorpi puhuu joka arkipäivä Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa.
Paitsi raamatunopettaja, Marjokorpi on Perusta-lehden päätoimittaja. Perusta on kristillinen aikakauslehti, jota julkaisevat Kansanlähetys, OPKO, Suomen Raamattuopisto ja Suomen teologinen instituutti.
Luterilaista kirkkoa tunteva äkkää, että nyt uidaan konservatiivisen järjestökentän syvässä päässä. Näiden järjestöjen edustama kristillisyys ei ole pelkkää eettistä aktivismia tai väljää henkisyyttä.
Näissä huoneissa julistetaan Jumalan sanaa, Jeesuksen ristinkuolemaa, taivasta ja helvettiä, syntiä ja Jumalan armoa.
Yleensä tästä väestä on tapana käyttää termiä konservatiivit. Sopiiko se Marjokorvelle?
– Paremman puutteessa, Marjokorpi vastaa.
– Mitä sillä nyt sitten tarkoitetaan.
Sopisiko jokin muu yleisesti käytetty termi paremmin, vaikka tunnustuksellinen tai Raamattuun sitoutunut?
– Jotain tällaista. Kyllä ihmiset yleensä näistä tajuavat, mistä on kyse.
Suomen teologinen instituutti perustettiin vastarintaliikkeeksi Helsingin yliopiston teologiselle tiedekunnalle. Sittemmin vastakkainasettelu on vähentynyt.
Kristityt voi sijoittaa kahteen lokeroon, jotka tosin ovat huonoja
Mistä sitten on kyse? Santeri Marjokorpi näkee, että kristillinen ajattelu kautta maailman on jakautunut kahdelle polulle.
Yhtäällä ovat ne porukat, jotka ajattelevat, että okei, on erilaisia traditioita. Suomessa sattuu olemaan kristillinen luterilainen perinne. Kaikki lähtee ihmisestä, joka hapuilee kohti Jumalaa.
– Ja tässä sitten yhdessä ihmiskuntana hamuillen etsitään tietä vuoren päälle eri polkuja, Marjokorpi selittää.
Tällaisista kristityistä on tapana käyttää termiä liberaali.
Kuinka monella liberaalilla kirkolla menee hyvin? En tiedä yhtään.
Sitten ovat ne, jotka painottavat, että Jumala on ihmiskunnan ulkopuolelta ilmoittanut itsensä ainoastaan Jeesuksessa. Raamattu on todistuskertomus tästä, ja sen tekstit ovat syntyneet Pyhän Hengen jämäkässä ohjauksessa.
Tällaisista kristityistä on tapana käyttää termiä konservatiivi.
Lokerot vuotavat ja nimitykset ovat huonoja, mutta Marjokorpi ei keksi parempiakaan.
– Konservatiiveille kristinusko on Jumalan ilmoitusta, ei vain yksi ihmisten luomus muiden joukossa. Tällainen kristinusko sitoutuu uskontunnustukseen, Marjokorpi selittää.
Eikö valtavirran luterilainen kristillisyys sitten sitoudu uskontunnustukseen?
– En väitä niin. Mutta jos katsotaan kirkkolakia, ensimmäinen pykälä sanoo, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä uskoa, joka on ilmaistu Raamatussa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Allekirjoitan sen ihan sata–nolla.
Nieleekö Marjokorpi pureskelematta kaiken, mitä tunnustuskirjoissa – 1500-luvulla Keski-Euroopassa kirjoitetuissa teologisissa julistuksissa – sanotaan?
– Totta kai siellä on kaikenlaista, mitä sietää miettiä ja pohtia. Mutta niiden perusintentio on hyvä.
Jos taas katsotaan, mitkä kristilliset kirkot maailmalla menestyvät, ne ovat Marjokorven mukaan juurikin konservatiivisia kirkkoja.
– Kuinka monella liberaalilla kirkolla menee hyvin? En tiedä yhtään.
Vastarintaliike Raamatun auktoriteettia romuttavalle yliopistolle
Huhtikuun alussa Santeri Marjokorpi jättää Suomen Raamattuopiston ja aloittaa Suomen teologisen instituutin (STI) pääsihteerinä.
Kun STI perustettiin vuonna 1987, tarkoituksena oli luoda vastarintaliike Raamatun auktoriteettia romuttavalle Helsingin yliopiston teologiselle tiedekunnalle. Etenkin eksegetiikan eli raamatuntekstien tutkimisen opetusta pidettiin liian maallistuneena.
– Enää meillä ei ole sellaista vastakkainasettelua tiedekunnan kanssa, Marjokorpi sanoo.
– Täällä käyvät opettajat ovat akateemisen loppututkinnon suorittaneita, suurin osa teologian tohtoreita.
Kun Marjokorpi harkitsi hakevansa Helsinkiin opiskelemaan teologiaa, häntä varoiteltiin.
– Että ei sinne pidä lähteä. On näitä juttuja, että aloitti Hengessä, lopetti Helsingissä.
Vuonna 2013 Marjokorpi lopetti Helsingissä maisterina, mutta yhä Hengessä.
Nuorempana ajattelin mustavalkoisemmin, että me konservatiiviset luterilaiset yksin olemme kaikessa oikeassa.
Hän opiskeli A-linjalla eli sillä polulla, jonka kulkijat hakeutuvat yleensä papeiksi. Hänestä ei kuitenkaan tullut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappia.
Sen sijaan hänet vihittiin vuonna 2019 Inkerin kirkon diakoniksi eli eräänlaiseksi apupapiksi.
Inkerin kirkko on Venäjällä toimiva luterilainen kirkko, jolla on Suomen luterilaisen kirkon kanssa yhteistyösopimus. Marjokorpi on yhä Suomen luterilaisen kirkon jäsen.
Miksi Marjokorpi hakeutui papiksi Venäjällä eikä Suomessa?
– No, tässä tullaan sitten näihin virkakysymyksiin, Marjokorpi vastaa.
Salakieleltä kuulostava ”virkakysymys” viittaa siihen, että Suomen luterilaisessa kirkossa sekä miehet että naiset voivat olla pappeja. Marjokorpi kuuluu siihen luterilaisten konservatiivien vähemmistön vähemmistöön, joiden mielestä pappeus kuuluu vain miehille.
– Olen kyllä käynyt luterilaisen kirkon piispojenkin kanssa keskusteluja, mutta ne eivät johtaneet mihinkään.
”Kaiken sen jälkeen, mitä olen lukenut ja ajatellut, olen tullut tähän johtopäätökseen”
Osa on suvunperintöä. Santeri Marjokorven kotiseudulla Kemijärvellä konservatiivinen kristillisyys ei ollut samanlainen kummajaisuus kuin 2020-luvun Helsingissä.
– Mutta tietenkin olen muodostanut oman maailmankuvani itse. Ei sitä vastuuta voi sälyttää muille.
Miten Marjokorvesta sitten tuli konservatiivinen kristitty?
– Siis, Marjokorpi vastaa ja hiljenee.
– No siis, hän sanoo, naurahtaa ja hiljenee.
– Eihän tähän voi muuta sanoa kuin että kaiken sen jälkeen, mitä olen lukenut ja ajatellut, olen tullut tähän johtopäätökseen.
Marjokorven mielestä esimerkiksi uskottavin selitys ensimmäisen pääsiäisen tapahtumille on se, että Jeesus tosiaan nousi kuolleista. Miten muuten selitetään tyhjä hauta ja se, että toivonsa menettäneet opetuslapset kertoivatkin nähneensä kuolleen opettajansa?
– Tietenkään sitä ei voi todistaa, mutta siihen on vahvat perusteet uskoa, Marjokorpi sanoo.
Suomen teologinen instituutti ylläpitää kirjastoa, josta voi lainata esimerkiksi yliopiston kurssikirjoja.
Herätysliikkeet ovat lähentyneet toisiaan
Usko on outo asia. Se ei ole Santeri Marjokorvellekaan itsestäänselvyys. Hän ymmärtää hyvin ihmisiä, jotka eivät pysty uskomaan Jumalaan.
– On vaikea sanoa, mistä usko syntyy. Se on lopulta aina mysteeri. Järki voi tehdä tietä uskon vastaanottamiselle, mutta luterilaisen tunnustuksen mukaan uskon synnyttää Jumala, Marjokorpi selittää.
– Sekä omaa että toisten uskoa on vaikea arvioida. Mutta koen, että minulla on läpi elämäni ollut jonkinlainen luottamus Jumalaan.
STI:stä Marjokorpi haluaa kehittää luterilaisten herätysliikkeiden välisen ajatushautomon. Instituutin jäsenjärjestöihin kuuluvat lähes kaikki muut Suomen herätysliikkeet paitsi vanhoillislestadiolaiset (nuo vain oman porukkansa pelastukseen uskovat) ja körtit (nuo vapaamieliset ja vähäistä uskoaan korostavat).
– Jos menemme 50 vuotta taaksepäin, herätysliikkeet olivat hyvin erillisiä ja tappelivat keskenään. Nykyään kenttä on yhtenäistynyt, Marjokorpi sanoo.
Hän kiittää herätysliikkeiden lähentymisestä ainakin osittain STI:tä.
Parikymmentä vuotta sitten myös Santeri Marjokorvella oli vähemmän haluja sillanrakennukseen.
– Nuorempana ajattelin mustavalkoisemmin, että me konservatiiviset luterilaiset yksin olemme kaikessa oikeassa, hän kertoo.
– Sellainen ehdottomuus kuuluu nuoruuden maailmankuvaan. Mutta olen nähnyt, että kaikkien kirkkokuntien konservatiiveilla on paljon annettavaa toisilleen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Soili Haverinen aloittaa ensimmäisenä naisena konservatiivikristittyjen instituutin johdossa – ”En pidä uskottavana, että ihminen olisi kehittynyt apinasta”
HengellisyysSuomen teologisen instituutin pääsihteeri näkee maskuliinisuuden ihmiskuntaa eteenpäin työntävänä voimana. ”Voisimme joskus naisina osoittaa kiitollisuutta miehille kaikesta siitä hyvästä, mitä he ovat historian aikana puolestamme tehneet.”
