null Suomen suurimman vankilan pappi tukee uusien polkujen etsimisessä – ”Eivät vangit ole sen ihmeellisempiä kuin muutkaan”

Vantaan vankilassa työskentelevä pappi Tuomas Pitkänen puhuu vankien kanssa muun muassa ihmissuhteista, häpeästä, surusta ja päihteistä. 

Vantaan vankilassa työskentelevä pappi Tuomas Pitkänen puhuu vankien kanssa muun muassa ihmissuhteista, häpeästä, surusta ja päihteistä. 

Ajankohtaista Hengellisyys

Suomen suurimman vankilan pappi tukee uusien polkujen etsimisessä – ”Eivät vangit ole sen ihmeellisempiä kuin muutkaan”

Vantaan vankilan laajennusosa on valmistunut, mikä tietää lisää töitä vankilapappi Tuomas Pitkäselle. Hän toivoo, että jokaiselle vangille jäisi kohtaamisista nähdyksi ja kuulluksi tullut olo.

Tila on pelkistetty: muutama tuoli, alttari, puhujapöytä, ikoni ja ledituikku. Varustukseen kuuluu myös lappu, jossa on nuoli ja sana ”Qibla”. Se on arabiaa ja tarkoittaa suuntaa, jossa Mekka sijaitsee ja jonne päin muslimi rukoilee. Ollaan Vantaan vankilassa, joka on nyt paikkamäärältään Suomen suurin ja varmasti myös moniuskontoisin. Vankilan uuteen, 160-paikkaiseen siipeen on valmistunut eri uskontojen yhteinen hengellinen tila. Täällä voi puhua vaikka helluntailainen saarnaaja tai muslimi viettää perjantairukousta.

Vangit ovat nyt päässeet muuttamaan uusiin tiloihin, ja osa Vantaan vankilan vanhasta puolesta on mennyt remonttiin. Vankien lukumäärä tutkintavankilana toimivassa Vantaan vankilassa elää, mutta tulevaisuudessa paikassa saattaa olla yli 400 vankia kerrallaan. Osa on täällä muutaman päivän, osa vuosia odottamassa oikeudenkäyntiä tai siirtoa toiseen vankilaan.

Vankimäärän kasvu tietää lisää töitä vankilapappi Tuomas Pitkäselle.

– Nyt joudun miettimään, keitä kaikkia voin tavata. En automaattisesti pysty tarjoamaan jokaiselle uutta aikaa, Pitkänen sanoo.

Kun aikaa on rajallisesti, Pitkänen kertoo pohtivansa entistä tarkemmin sitä, minkä teeman parissa kunkin vangin kanssa työskennellään. Jos tarve on sielunhoidollinen tai vankia mietityttävät hengelliset teemat, pappi on luontevin keskustelukumppani. Vankilassa työskentelee myös vankilapsykologi, ja on muitakin keskustelukumppaneita, kuten vartijat ja erityisohjaajat.

Pitkänen ei välttämättä tapaa kaikkia vankeja kuin kerran, jos sitäkään. Joidenkin kanssa suhde saattaa kestää vuosia.

– Toivon, että ihminen kokisi, että hän on tullut nähdyksi ja kuulluksi. Vankilassa on paljon arvottomuutta. Ihmisen voi olla vaikea uskoa, että hän on arvokas riippumatta siitä, mitä on tullut tehtyä. Ihmisarvohan on myös uskon kysymys. 

Vantaan vankilan uuteen rakennukseen valmistui kaikille yhteinen hengellinen tila. Qibla-kyltillä voi näyttää muslimeille oikean rukoussuunnan.

Vantaan vankilan uuteen rakennukseen valmistui kaikille yhteinen hengellinen tila. Qibla-kyltillä voi näyttää muslimeille oikean rukoussuunnan.

Kristinuskon sanoma sopii vankilaan

Suomen vankiloissa on ollut viime vuosina täyttä ja henkilökuntaa liian vähän vankien määrään nähden. Valvotut sunnuntaitapaamiset suljetuissa vankiloissa päättyivät vuoden 2025 alussa määräajaksi henkilöstöpulan vuoksi. Valvomattomat perhe- ja lapsitapaamiset kuitenkin jatkuvat.

Myös Vantaan vankilassa on ollut yliasutusta ja niin sanottuja sulkupäiviä, jolloin vangit ovat joutuneet olemaan normaalia enemmän lukituissa selleissään. Sellainen saattaa kiristää pinnaa.

– Omaan työhöni se ei ole silti vaikuttanut, olen voinut ottaa vankeja vastaan kuten ennenkin, Tuomas Pitkänen sanoo.

Vaikka olen pappi ja kristitty, niin mielestäni todelliseen kristillisyyteen ei kuulu se, että yritän käännyttää.

Vangit puhuvat papin kanssa väkivallasta, ihmissuhteista, häpeästä, pelosta, surusta ja tietysti rikoksista ja tulevista oikeudenkäynneistä. Myös päihteistä keskustellaan usein, onhan suurimmalla osalla vangeista päihdetaustaa.

– Eivät vangit ole sen ihmeellisempiä kuin muutkaan, Pitkänen huomauttaa.

– Oikeudenkäynneistä ja rikoksista puhutaan tietysti enemmän kuin muiden ihmisten kanssa.

Pitkänen kertoo, että monilla vangeilla on takanaan paljon hylkäämisen kokemuksia. Kuinka sitten luodaan ihmiselle sellainen olo, että hän on arvokas? Ensin Pitkänen sanoo, ettei ole ehkä oikea ihminen vastaamaan kysymykseen. Sitten hän kuitenkin yrittää.

– Ainakin minua ihan oikeasti kiinnostaa. Tässä työssä yhdistyy kaksi asiaa. Työ on hankalaa ja mielenkiintoista, mutta myös merkittävää. Saan yrittää auttaa toista ihmistä.

Hän ajattelee, että arvokkuuden kokemus ja armollisuus itseä kohtaan voivat kehittyä ihmissuhteissa.

– Sielunhoitosuhdekin on ihmissuhde.

Entä mikä kristinuskossa kiinnostaa vankeja? Pitkänen empii jälleen ja sanoo, ettei ole ehkä paras vastaamaan tähän.

– Jos miettii kristillistä sanomaa, niin kyllähän anteeksiannon ja Jeesuksen ristinkuoleman sanoma sopii vankilaan ja siihen, kun on tehnyt virheen.

Vankilapappi on Rikosseuraamuslaitoksen työntekijä, jonka työ perustuu uskonnonvapauslakiin. Tuomas Pitkänen koordinoi myös muiden uskontojen edustajien vierailuja vankilassa.

Vankilapappi on Rikosseuraamuslaitoksen työntekijä, jonka työ perustuu uskonnonvapauslakiin. Tuomas Pitkänen koordinoi myös muiden uskontojen edustajien vierailuja vankilassa.

Ihmisten tehtävä on tulla omaksi itsekseen

Vankilapappi on Rikosseuraamuslaitoksen työntekijä, jonka työ perustuu uskonnonvapauslakiin – ihmisellä on oikeus harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoaan myös vankilassa. Tuomas Pitkänen koordinoi kaikenlaisten uskontokuntien edustajien vierailuja vankilassa.

– Sille, että olen täällä töissä, on ihan kristilliset perusteet. Vaikka olen pappi ja kristitty, mielestäni todelliseen kristillisyyteen ei kuulu se, että yritän käännyttää. Ajattelen, että ihmisen tehtävä on tulla omaksi itsekseen. Voin ohjata ja tukea toista hänen tiellään.

Monen vangin tie on niin sanotusti ollut tavalla tai toisella huono. Voiko pappi siis johdattaa ihmistä uudelle tielle?

– Olisi väärä lähtökohta sanoa, että tiesi on ollut väärä. Sellainen ei yleensä kanna. Enemmänkin ajattelen, että sielunhoito on sitä, että hahmottelen toisen kanssa sitä, mikä tie voisi olla.

Halua muutokseen, sitä Tuomas Pitkänen näkee ja kuulee paljon. Se voi ilmetä vaikka puheena siitä, että kun vapaus koittaa, elämä muuttuu, päihteetkin jäävät. Joskus Tuomas Pitkänen tuntee olevansa realismin ääni, se joku joka sanoo, että on otettava askel kerrallaan. Usein muutokset ovat pieniä ja prosessit pitkiä.

– Nopeasti tähän työhön turhautuisi, jos pettyisi siihen, ettei saa aikaan isoja muutoksia. Joskus se on vain sitä, että selviydytään vankeudesta, eletään se aika jotenkin hyvin.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.