Suomesta Iraniin palautettu kristitty joutui kuulusteluun ja katosi – ”Kukaan ei tiedä, mitä Sardarille on tapahtunut”
Sardarin ystävä Aino Salo kuvasi hänet säilössä päivää ennen pakkopalautusta.

Sardarin ystävä Aino Salo kuvasi hänet säilössä päivää ennen pakkopalautusta.

Suomesta Iraniin palautettu kristitty joutui kuulusteluun ja katosi – ”Kukaan ei tiedä, mitä Sardarille on tapahtunut”

Suomen viranomaiset arvioivat muslimista kristityksi kääntyneen miehen saavan elää "maltillista kristityn elämää" Iranissa. Hän joutui kuitenkin kolmen tunnin kuulusteluun heti palautuksen jälkeen.

Iranissa uskonsa vuoksi vainotuksi joutunut ja Suomessa kirkkoon liittynyt kristitty Sardar pakkopalautettiin maanantaina Iraniin. Viranomaiset ja Helsingin hallinto-oikeus eivät epäilleet hänen kääntymystään muslimista kristityksi. He uskoivat hänen siitä huolimatta saavan elää Iranin islamilaisessa tasavallassa ”maltillista kristityn elämää”. Nyt näyttää siltä, että toisin kävi. Häntä oltiin vastassa jo lentoasemalla.

Sardarin ystävät ja tukijat yrittivät turhaan vedota hänen puolestaan. He jatkavat yhä kamppailua, vaikka Sardarin kohtalo on nyt Iranin viranomaisten käsissä.

Se, että Suomesta luovutetaan ihminen olosuhteisiin, joissa hän katoaa, tuntuu käsittämättömältä.
– Pappi Jari Rankinen

Neljä tukijaa kävi torstaina 15.8. jättämässä sisäministeri Maria Ohisalon valtiosihteerille Olli-Poika Parviaiselle vetoomuksen, jossa on 1 315 allekirjoitusta. Saman vetoomuksen he luovuttivat jo maanantaina 13.8. Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuoriolle. Palautus Iraniin oli tuolloin jo käynnissä.

Vetoomuksen luovuttivat Sardarin ystävä ja tukihenkilö Aino Salo Kemijärven seurakunnasta sekä kaksi hänet tuntevaa pappia Jari Rankinen ja Tapio Kiviranta. Kiviranta toimii Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen ylläpitämän Pyhän Sydämen kappelin pappina. Se oli Sardarin kotikirkko Helsingissä, jonne hän muutti Kemijärveltä runsaat puolitoista vuotta sitten.

Lisäksi tapaamisessa oli mukana Sardarin ystävä, Suomesta turvapaikan saanut Amir. Itse uskonsa vuoksi kidutetuksi joutunut Amir on Sardarin kohtalosta järkyttynyt ja peloissaan, eikä halunnut tulla Kirkko ja kaupungin haastatteluun. Muut kertovat hänen suuresta surustaan, sillä Sardar on hänelle kuin veli.

”Sardarista ei ole kuultu mitään”

Parviaista tapaamasta tullut kolmikko on tyytyväinen siihen, että heitä kuunneltiin. Parviainen suhtautui vakavasti, kun hänelle kerrottiin, mitä Sardarille oli Iranissa tähän mennessä tapahtunut.

Kun suomalaiset poliisit jättivät Sardarin Teheraniin, häntä vastassa olivat Iranin viranomaiset. Hän joutui ensin kolme tuntia kestäneeseen kuulusteluun. Sitten hänet vietiin pois.

– Hänen olinpaikastaan ja tilanteestaan ei palautuspäivän eli maanantain 13.8. jälkeen ole kenelläkään tietoa. Ei täällä Suomessa olevilla ystävillä ja tukijoilla eikä Iranissa, kertoo Aino Salo.

– Koska hänet luovutettiin viranomaisille, hän on varmaan heidän käsissään. Kukaan ei tiedä missä. Se, että Suomesta luovutetaan ihminen olosuhteisiin, joissa hän katoaa, tuntuu käsittämättömältä. Kyllä tämä koettelee pahasti minun oikeustajuani, sanoo Jari Rankinen.

Tapio Kiviranta, Aino Salo ja Jari Rankinen kävivät Sisäministeriössä luovuttamassa 1 315 allekirjoitusta sisältäneen vetoomuksen Sardarin puolesta. Listan otti vastaan valtiosihteeri Olli-Poika Parviainen.

Tapio Kiviranta, Aino Salo ja Jari Rankinen kävivät Sisäministeriössä luovuttamassa 1 315 allekirjoitusta sisältäneen vetoomuksen Sardarin puolesta. Listan otti vastaan valtiosihteeri Olli-Poika Parviainen.

Rankinen on ollut rauhanturvaajien pappina Afganistanissa. Hän tietää kokemuksesta, miten tiukassa muslimimaassa suhtaudutaan islamista kristinuskoon kääntyneisiin. Afganistanissa heidän on mahdoton elää turvassa, paitsi ehkä todella rikkaiden, ja sitä kristityksi kääntyneet eivät yleensä ole.

Iranissa suhtautuminen maan perinteisiin pieniin kristillisiin vähemmistöihin, armenialaisiin ja assyrialaisiin, on hieman sallivampaa – kunhan nämä kirkot eivät tee lähetystyötä tai käytä toiminnassaan farsin kieltä. Protestanttiset kirkot, maanalaiset kodeissa kokoontuvat seurakunnat ja aivan erityisesti käännynnäiset ovat maan hallinnon silmätikkuja. Tämä selviää myös Migrin omasta julkisesta Irania koskevasta maatietoraportista, jota on viimeksi päivitetty vuonna 2015.

Suomessa on kuitenkin lähdetty siitä, että vaarassa ovat lähinnä papit ja muut näkyvästi uskoaan ilmaisevat kristityt. Siksi hallinto-oikeus perusteli, että Sardar voisi elää Iranissa maltillisen kristityn elämää.

Sardar on aktiivinen kristitty

Uskonnonvapaus on keskeinen ihmisoikeus, johon sisältyy oikeus ilmaista uskoaan ja osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin. Tätä Sardar ei pysty Iranissa tekemään, jos hän haluaa välttää pidätykset ja kenties vankilan tai saada esimerkiksi työpaikan. Siksi maltillisen kristinuskon käsite ei sovi iranilaiseen todellisuuteen.

Sardar pakeni Suomeen kiinnostuttuaan Jeesuksesta ja jouduttuaan sen vuoksi vaikeuksiin vaimon vaikutusvaltaisten sukulaisten kanssa. Sardar piileksi Iranissa vuoden ajan ennen kuin pääsi pois maasta. Hän joutui kotimaassaan myös pahoinpidellyksi. Suomesta hän haki turvaa ja löysi kaipaamansa seurakuntayhteyden.

Kemijärvellä, jossa hän kävi rippikoulun ja hänet kastettiin, Sardar oli pidetty seurakuntalainen. Helsingissä, jossa hän asui marraskuusta 2017, hänet tunnettiin myös aktiivisena seurakuntalaisena: hän kävi säännöllisesti suomenkielisissä jumalanpalveluksissa ja osallistui muihinkin hengellisiin tilaisuuksiin. Hän kutsui usein kotiinsa vieraita ja aloitti ateriat aina ruokarukouksella. Vielä palautusta odottaessaankin hän huolehti muista ja etsi itse turvaa Raamatun sanasta.

Sardarin kristillistä vakaumusta ei epäilty.
– Lakimies Jyrki Anttinen

– Maltillinen kristitty kuulostaa siltä, että pitää vain elää niin kuin monet täällä elävät. Eli kuulutaan kirkkoon ja käydään kirkossa lähinnä jouluna tai perhejuhlissa. Iranin yhteiskunnallinen tilanne on hyvin toisenlainen ja Sardar myös kristittynä hyvin aktiivinen. Hän tuskin pystyy elämään siellä sellaista elämää, jossa voisi olla yhteydessä toisten kristittyjen kanssa, vaikka pääsisikin vapauteen, pohtii Rankinen.

Maltillisen kristityn elämään vetoaminen on epäloogista senkin vuoksi, että Suomesta on palautettu kristityksi kääntyneitä, joiden uskoa on epäilty. Peruste on ollut, että he eivät viranomaisten mielestä ole olleet riittävän aktiivisia.

– Ymmärrän, että viranomaiset jollain tavalla testaavat kristillisen vakaumuksen aitoutta. On silti outoa, että maahanmuuttovirastossa ajatellaan, että tiedetään paremmin kuin pappi, joka tuntee henkilön pitkältä ajalta ja on pitänyt hänelle kastekoulun. Varmaan lääkäriä harmittaisi, jos hän diagnosoisi sydänvian ja muut kuin lääkärit sanoisivat hänelle, ettei sydänvikaa ole, tiedämme paremmin, sanoo Rankinen.

Sardarin vahvaa vakaumusta ei kyseenalaistettu, vaan hänet lähettiin se hyvin tietäen vaaraan. Samaan aikaan hänen ystävänsä, jonka tarina on hyvin samantapainen, sai Suomesta turvapaikan. Kovin johdonmukaiseksi käytäntöä ei Rankisen mukaan voi kehua. Hän kertoo myös, että Sardar ei suinkaan ole ainoa Iraniin palautettu ja nyt kateissa oleva kristitty.

– Olisi hyvä, jos esimerkiksi Suomen suurlähetystö seuraisi näitä tapauksia. Niin, että olisi järjestelmä, jossa täältä palautettuun oltaisiin jonkin aikaa yhteydessä, ehdottaa Kiviranta.

Lakimies kritisoi pikaista käännyttämistä

Lakimies Jyrki Anttisen mukaan Sardarista ei vielä viikonlopun jälkeenkään ole saatu uutta tietoa. Hän on huolissaan Sardarista. Hänen mukaansa Sardarin tapausta ei tutkittu riittävästi ja olennaisia uusia tietoja ei joko uskottu tai otettu huomioon.

Anttinen yritti vielä viime vaiheessa hakea palautukseen täytäntöönpanokieltoa sekä Helsingin hallinto-oikeudelta että Korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Jälkimmäinen ei ottanut asiaa käsittelyynsä, vaan totesi, että hallinto-oikeus voi missä vaiheessa tahansa antaa täytäntöönpanomääräyksiä.

Hallinto-oikeudelle viimeksi palautusta edeltäneenä perjantaina tehdystä keskeyttämispyynnöstä hän ei ole saanut mitään ilmoitusta tai virallista päätöstä. Kun Anttinen soitti hallinto-oikeuteen palautuspäivänä maanantaina kello 8, hänelle kerrottiin puhelimessa, että päätös on tehty perjantaina ja että se on kielteinen.

Poliisi ei puolestaan kertonut hänelle, milloin palautus tapahtuu.

– Sain päämieheltäni soiton viime viikon maanantaina kello 6.30, että nyt ollaan lähdössä, Anttinen kertoo.

Sardaria kuultiin koko prosessin ajan suullisesti vain aivan sen alussa eli maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa vuonna 2016. Sen jälkeen häntä ei ole kuultu, vaikka hallinto-oikeudelta pyydettiin suullista kuulemista. Asiaa käsiteltiin vain papereiden kautta.

Sardar on ammatiltaan autonasentaja.

Sardar on ammatiltaan autonasentaja.

Korkein hallinto-oikeus teki vuonna 2017 ratkaisun, jossa Iranilainen maahanmuuttaja oli Suomessa kääntynyt kristinuskoon. Tuolloin KHO totesi, että kääntymisen aitouden selvittäminen on olennaista tapauksissa, joissa kristinuskoon kääntyminen voi johtaa vainon vaaraan. KHO katsoi tuolloin, että kristinuskoon kääntyneet voivat olla Iranissa vainon vaarassa. KHO palautti asian hallinto-oikeuden uuteen käsittelyyn, koska se arvioi suullisen käsittelyn olevan tapauksessa tarpeellinen.

– Sardarin kristillistä vakaumusta ei epäilty ja siksi suullista käsittelyä ei pidetty tarpeellisena. En ole tästä ratkaisusta samaa mieltä. Minusta Sardaria olisi pitänyt kuulla muutenkin asian selvittämiseksi, sanoo Anttinen.

Hän kertoo toisesta KHO:n ratkaisusta, niin ikään vuodelta 2017, jossa on käytetty käsitettä maltillinen kristitty. Siinä hakija sai turvapaikan, koska hänen katsottiin uskonsa lisäksi olleen myös poliittisesti aktiivinen.

– Ilmeisesti Migri on mediassa vedonnut myös tähän päätökseen. Itse Sardarin tapauksen tuntien ajattelen, että sitäkin suuremmalla syyllä palautuksen täytäntöönpano olisi pitänyt keskeyttää ja tutkia asiaa perusteellisemmin.

Anttisen mukaan uusintahakemuksen jälkeen tietoon tulleet uudet seikat lisäsivät kumulatiivisesti käännyttämisestä aiheutuvaa riskiä.

Maltillisen kristityn ratkaisusta Anttinen valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka ei ottanut asiaa tutkittavakseen.

– Euroopan ihmisoikeussopimus suojaa myös ulkoista uskonnonvapautta eli oikeutta kertoa uskostaan ja harjoittaa sitä julkisesti. Maltillinen kristillisyys on tässä mielessä pakotettua maltillisuutta ja minusta käsite ei sovi länsimaiseen uskonnonvapauteen, arvioi Anttinen.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi