Suonpää: Piispa Laajasalo vaalii enemmän omaa kuin muiden sananvapautta
Palautteen antaminen piispalle ei ole trollaamista.
Omat lapset ja muiden mukulat. Siinä kohdassa kirkon piispavetoinen sananvapauskeskustelu on nyt menossa. Kovasti ollaan ensin sananvapauden kannalla ja puolustetaan oikeutta sanoa, mutta auta armias, kun seurakuntalainen sitten menee ja käyttää sananvapauttaan. Se ei käy. Oma sananvapaus on rakas lapsi, jota pitää suojella ja vaalia, muiden sananvapaus kuriton kakara. Semmoisille pitäisi asettaa selvät rajat.
Kokoomuksen Verkkouutisten haastattelussa (linkki vaatii maksuttoman rekisteröitymisen) piispa Teemu Laajasalo palasi muistelemaan tähänastisen piispauransa huippuhetkeä, Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kutsumista Kirkkopäiville sananvapaudesta sanailemaan.
Siinä on sananvapaus railakkaassa käytössä, kun piispa julkisesti pilkkaa seurakuntalaisten hänelle lähettämää palautetta.
Laajasalo sai jo ennen keskustelua kritiikkiä, jopa satoja viestejä. Kirkkopäivien keskustelussakin piispa esitteli kömpelösti muotoiltua kritiikkiä, ja sille naureskeltiin yhdessä. Siinä on sananvapaus railakkaassa käytössä, kun piispa julkisesti pilkkaa seurakuntalaisten hänelle lähettämää palautetta. Verkkouutisissa Laajasalo vielä palasi saamaansa kritiikkiin uudelleen. Se oli ”kirkon ulkopuolelta systemaattisesti johdettua, suoraa trollausta”. Melkoista uhriutumista – eikä edes ihan totta.
Trollaamisesta puhutaan nykyisin ensisijaisesti informaatiosodan välineenä. Tässä ”trollaus” tarkoittaa rekrytoitua kansalaisvaikuttamista, käytännössä sitä, että joku pahaa tahtova lietsoo suuria joukkoja häiriköimään kohdetta sosiaalisessa mediassa. Varsinaiseen häirintään syyllistyvät ovat hyväuskoisia hölmöjä, tahdottomia sätkynukkeja. Tällaisiksi piispa kuvaa seurakuntalaisia, jotka ovat rohjenneet sanoa piispan olevan väärässä. Melko loukkaavaa, mutta kuuluu toki sananvapauden piiriin, ja piispoillahan sananvapaus onkin käytännössä rajoittamaton. Seurakuntalaisille sananvapaus ei kuulu tai ainakin heidän pitäisi ymmärtää pitää turpansa kiinni silloin, kun ovat piispan kanssa eri mieltä.
Sananvapautta pitää näet käyttää niin vastuullisesti, ettei piispoille tule paha mieli.
Laajasalo ei haastattelussa paljasta, kuka tämän trollaamisen olisi kirkon ulkopuolelta systemaattisesti masinoinut. Tuskin näin onkaan, kirkosta kun keskustellaan sen ulkopuolella lopulta varsin vähän. Kritiikki saattaa kuitenkin näyttää kirkon ulkopuolelta tulleelta, jos se on tullut tavallisilta seurakuntalaisilta, hehän ovat käytännössä ulkopuolista väkeä.
Kirkollisessa keskustelussa annetaan yleensä tilaa piispojen lisäksi lähinnä Kirkkohallituksen asiantuntijoille ja muille ammattikristityille, joille on jo etukäteen tehty selväksi, ettei heidän tehtävänsä ole olla julkisesti piispojen kanssa eri mieltä. Sananvapautta pitää näet käyttää niin vastuullisesti, ettei piispoille tule paha mieli.
Oma sananvapaus ja muiden sananvastuu. Keskustelua omasta sananvapaudesta ei näytä ollenkaan hidastavan se herkkänahkaisuus, jolla muiden käyttämään sananvapauteen suhtaudutaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Kirkon hallintoa on mahdoton ymmärtää – ja se on tarkoituskin
Puheenvuorot”Kirkon tärkeimmissä vaaleissa” valitaan edustajia tekemään meitä koskevia päätöksiä meiltä piilossa. Toimittajilta monet olennaiset asiat jäävät huomaamatta.
