Suvi Vaarlan esikoisromaanin keskeiset tapahtumat sijoittuvat huipputuloisten asuinalueelle Westendiin.
Nuori tyttö ahdistuu, kun koti myydään ja vanhemmat uupuvat – Suvi Vaarlan Westend-romaani kertoo 1990-luvun lamasta
Talouden syöksykierre jätti syvät jäljet moneen suomalaiseen perheeseen. Kirjailijalla on siitä myös omaa kokemusta.
Kuljemme Suvi Vaarlan kanssa Westendissä, jonka hulppeissa aidatuissa taloissa asuvat espoolaiset huipputuloiset. Vaarla sijoitti nousukautta ja lama-aikaa kuvaavan Westend-romaaninsa keskeiset tapahtumat tänne, koska Westend on jo sanana latautunut ja symboloi vahvasti menestystä.
Romaanin perhe saa kokea nousukaudella materiaalisen unelman täyttymisen muuttamalla uuteen kotiin Westendiin. Tuo unelma romuttuu talouden syöksykierteessä.
Vaarla valitsi teoksensa aiheeksi 1990-luvun lama-ajan, koska kyseinen ajankohta ja sen seuraukset olivat vaivanneet hänen mieltään lapsuudesta asti.
– Ihmettelen, miksi lamaa ei ole käsitelty enempää kaunokirjallisuudessa. Kyseessä on kuitenkin kansallinen trauma, joka on vaikuttanut satojen tuhansien suomalaisten elämään.
Se oli eräänlainen hurmostila, barokkimaista liioittelun aikaa.
– Kymmeniä tuhansia yrityksiä meni konkurssiin, ja itsemurhia tehtiin vuonna 1990 enemmän kuin sota-aikana. Ei ole ihme, että lama-ajan lapsilla on osoitettu olevan tavallista enemmän psyykkistä oireilua.
Vaarlan mielestä lama-aika oli vedenjakaja, joka käynnisti hyvinvointivaltion murroksen. Hyvinvointivaltion ihanne saavutti huippunsa 1980-luvun nousukaudella, jolloin syntyi nuorten ja menestyneiden elämäntyyli, juppikulttuuri.
– Se oli eräänlainen hurmostila, barokkimaista liioittelun aikaa. Taloudessa meni lujaa: esimerkiksi Helsingissä oli vain yhden prosentin työttömyys, ihmiset saivat isoja palkankorotuksia ja asuntojen hinnat nousivat jopa 40 prosenttia vuodessa.
– Onkin hurjaa, että talouden romahdus tapahtui 90-luvun taitteessa niin nopeasti, vain yhdessä vuodessa.
Raha liittyy vahvasti ihmisten elämään
Westend-romaanin kertoja on perheen ainoa lapsi Elina, joka kasvaa aikuiseksi laman synnyttämän kaaoksen keskellä. Romaani kuitenkin kattaa kaikkiaan neljännesvuosisadan, 1980-luvulta 2000-luvulle.
Suvi Vaarla halusi yhdistää teoksessaan yksityisen ja yleisen, käydä läpi henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen muutoksen.
– Kirjani kertoo politiikasta, rahasta ja varallisuuseroista. Siitä, miltä tuntuu saada paljon ja menettää se kaikki.
– Halusin ottaa Elinan kautta mukaan myös 2000-luvun työelämää ja sen kipupisteitä. Työelämä on muuttunut arvaamattomaksi, mikä on lisännyt ihmisten stressiä ja uupumusta.
Lama kosketti myös Vaarlan omaa lapsuudenperhettä. Hänen äitinsä joutui 90-luvulla lopettamaan yrityksensä, jonka seurauksena perheen piti myydä asunto Helsingin Kruununhaasta ja muuttaa Espoon Suvelaan. Päälle tuli vielä vanhempien avioero.
Toisaalta osalle kävi laman aikana hyvin, mikä saattoi aiheuttaa heille toisenlaista häpeää.
– Romaani on täysin fiktiota, mutta toki siinä ovat näkyvissä omat kokemukseni. Halusin Elinan tavoin kannatella vanhempiani vaikeina aikoina. Lisäksi lähdin opiskelemaan kansantaloustiedettä oppiakseni hahmottamaan, miten talous toimii. Se toi samalla minulle jonkinlaista turvaa.
Westendin Elina selviytyy, paljolti siksi, että hänellä ovat kantavina voimina isoäiti ja ystävyys naapurintytön kanssa. Lama-ajan aiheuttama ahdistus ja ulkopuolisuus pysyvät silti sitkeästi mukana hänen elämässään.
– Kirjani kuvaa myös yksinäisyyttä ja kurottautumista toista kohti. Niistäkin minulla on omakohtaista kokemusta.
Vaarlan mukaan olisi tärkeää ymmärtää, että raha ei ole vain rahaa vaan liittyy vahvasti ihmisten elämään ja käytökseen.
– Lama-aika aiheutti monenlaista häpeää ja syyllisyyttä. Vielä tuohon aikaan yrityksen konkurssi oli suuri epäonnistuminen ja koettiin hyvin häpeälliseksi. Toisaalta osalle kävi laman aikana hyvin, mikä saattoi aiheuttaa heille toisenlaista häpeää.
Ulkomailla sai etäisyyttä omaan taustaansa
Suvi Vaarla on kirjoittanut ennen 24.9. julkaistavaa Westend-romaaniaan novellikokoelman Täydellisiä ihmisiä. Teosten välillä kului kuusi vuotta, sillä romaanin kirjoittaminen oli yllättävän pitkä ja vaativa prosessi.
– Minulla oli vaikeuksia päästä sisälle romaanikerrontaan. Sain siihen apua Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulusta, Vaarla kertoo.
Leipänsä Vaarla tienaa viestinnän ammattilaisena. Hän on opiskellut ja työskennellyt yhteensä neljä vuotta ulkomailla, Brysselissä, Pariisissa ja Lontoossa.
Olen myös huomannut, että kirjoittaminen vaatii elämistä maassa, jonka kielellä kirjoittaa.
Vaarla arvelee vuosien ulkomailla muuttaneen häntä jonkin verran, sillä hän on saanut niiden aikana etäisyyttä omaan taustaansa.
– Olen puhunut nelivuotiaasta asti ranskaa, minkä vuoksi minun oli erityisen helppo elää ja toimia Pariisissa. Pariisi on kuitenkin nähty, ja viihdyn nyt hyvin Suomessa. Olen myös huomannut, että kirjoittaminen vaatii elämistä maassa, jonka kielellä kirjoittaa, sanoo Helsingin Punavuoressa asuva Vaarla.
– Seuraavassa kirjassani on globalisaatioon liittyvä teema, joten siihen ammennan varmaan jonkin verran kokemuksistani maailmalla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Sosiaalialalla työskentelevä Elina Airio hyödynsi raivoaan ja kirjoitti romaanin: ”Halusin kuvata, mitä tapahtuu, jos tuottavuudesta tulee tärkeämpää kuin ihmisten kohtaamisesta”
Hyvä elämäPerheitä työssään tapaavan Elina Airion mielestä yksi suurimmista ongelmista on pienten lasten vanhempien yksinäisyys.
