Jos Tuomas Rajala saisi antaa yhden neuvon kymmenen vuotta nuoremmalle itselleen, se olisi yksinkertainen: puhu tunteistasi.
Tuomas Rajala tuntee jättäjän häpeän – syyllisyys raskaana olevan vaimon jättämisestä piinasi häntä vuosien ajan
Mies, joka puhuu tunteistaan, selviytyy avioerosta hengissä, vakuuttaa toimittaja Tuomas Rajala. Hän kirjoitti selviytymisoppaan miehille.
Jos työterveyspsykologi kuuntelisi toimittaja Tuomas Rajalan kertomusta avioeron jälkeisistä vuosista, arviointilomakkeeseen kertyisi rasteja, jotka osoittavat, että Rajala on selviytynyt vaikeasta elämänvaiheesta hyvin.
Arki asettui nopeasti uusiin uomiin. Rajala hankki asunnon ja alkoi tavata lapsiaan viikonloppuisin. Entinen puoliso suhtautui kannustavasti, eikä kertaakaan yrittänyt vaikeuttaa isän ja lasten tapaamisia.
– Olen lapsirakas, joten tiivis yhdessäolo lasten kanssa oli luontevaa ja helppoa, Rajala sanoo.
Rajala juonsi YleX-radiokanavan aamu- ja iltapäivälähetyksiä, parhaimmillaan viisi suoraa lähetystä viikossa, ja omistautui harrastuksilleen. Alkoholinkäyttö ei lisääntynyt eikä tuonut ongelmia uuteen elämäntilanteeseen.
Yksi rasti menisi kuitenkin arviointilomakkeen toiseen laitaan.
– Muistan eroa seuranneista kahdesta vuodesta vain muutaman yksittäisen tapahtuman, Rajala sanoo.
Tunteet saivat tulla kymmenen vuoden viiveellä
Noin kymmenen vuotta sitten Tuomas Rajala teki lähtöä perheensä yhteisestä kodista. Elettiin huhtikuuta ja raskaana olevan vaimon laskettu aika oli kesäkuun alkupuolella. Kaksivuotias lapsi nukkui pinnasängyssä autuaan tietämättömänä tilanteesta.
Tuoreessa kirjassaan Isävuoro – miehekäs selviytymisopas eroon Rajala palaa tilanteeseen, jota hän seurasi kuin ulkopuolisena. Rajala lähti kodistaan ilman ennakkovaroitusta. Hän ei ollut osannut kertoa puolisolleen, miksi voi suhteessa huonosti.
Tilanne ei nostanut kyyneliä silmiin, sillä Rajala oli kovettanut itsensä. Hän uskoi, että miehen pitää olla vahva ja selviytyä yksin.
Nyt Rajala ajattelee toisin. Hän pitää omillaan pärjäämisen kulttuuria keskeisenä syynä siihen, että suomalaisten miesten kuolleisuus nousee kaksinkertaiseksi avioeroa seuraavien kymmenen vuoden aikana.
Rajala pysähtyi käsittelemään avioliittonsa päättymistä vasta viime vuonna. Ensimmäisessä vaiheessa hän kirjoitti auki oman elämäntarinansa.
– Kun avioero tapahtui, minun oli pakko painaa tunteet taka-alalle ja suojella itseäni kaikelta. Nyt minulla oli vihdoinkin kapasiteettia käsitellä asiat ja surra eroa, joka jäi aikoinaan surematta, hän sanoo.
Kirjoittaessaan Rajala ajatteli myös lapsiaan. Kun he varttuvat, hän haluaa kertoa heille tarinan 16-vuotiaasta pojasta ja kauniista tytöstä, jotka aloittivat seurustelun tavattuaan toisensa helluntaiseurakunnan leirillä.
Naimisiin he menivät 21-vuotiaina, koska yhteisön tiukan moraalikoodin mukaan niin kuului tehdä.
– Olimme kumpikin vielä lapsia, kun menimme naimisiin. Olin liikenteessä teini-ikäisen henkisellä paletilla enkä tiennyt, millaista elämää haluan elää, Rajala sanoo.
Kirjoittaminen auttoi vanhojen katkeruuksien yli
Liian varhain tehdyt isot päätökset kostautuivat. Auktoriteettikammoinen nuorukainen alkoi kapinoida ahtaalta tuntuvia helluntaiyhteisön sääntöjä vastaan ja kyseenalaistaa elinikäisen sitoutumisen mielekkyyttä.
– Vaikka kaikki oli tietyllä tavalla hyvin, kotona oleminen tuli vaikeaksi. Välillä ahdistuksen tunne asettui rinnan päälle niin, että hengitys tuntui salpautuvan. Aloin ymmärtää, että on asioita, joista voin tehdä kompromisseja, ja sellaisia, joista en voi, Rajala sanoo.
Lyhyen eroprosessin aikana moni vanha tuttu lakkasi tervehtimästä Rajalaa, joka oli heidän silmissään perheenrikkoja ja synnintekijä. Toiset kehottivat häntä selvittämään asiat ja palaamaan avioliittoon.
– Vanha kaveripiiri joutui uudelleentarkasteluun, jossa oikeasti tärkeät ihmiset jäivät ystävikseni. Kaikki ihmiset, jotka käänsivät minulle selkänsä, olivat seurakunnasta.
Rajala käsittelee kirjassa myös lapsuudenkotiaan, joka ei tarjonnut parisuhteen ja yhdessä viihtymisen mallia. Isän ryyppyputket varjostivat perheen elämää vanhempien eroon saakka. Eron jälkeen äiti teki kolmea työtä elättääkseen kaksi kasvavaa poikaa. Isän ja lasten yhteydenpito jäi vähiin.
– Jossakin vaiheessa olin vihainen, katkera ja pettynyt, mutta pääsin niiden tunteiden yli tarinani kirjoittamisen jälkeen. Mielestäni isäsuhteeni ei ole vaikuttanut minun ja omien lasteni väliseen suhteeseen.
Syyllisyydentunne aktivoituu tavallisissa tilanteissa
Piinaava syyllisyydentunne oli suurin syy miehille suunnatun erokirjan tekemiseen. Rajala kuvaa syyllisyyttä helvetilliseksi tunteeksi, joka esti häntä pääsemästä elämässä eteenpäin. Sen fyysisiin oireisiin kuuluvat puristava tunne pallean seudulla tai rintakehässä, kiristävä vanne pään ympärillä, kehon pistely, kuumotus ja hikoilu sekä kuvotus ja pahoinvointi.
– Syyllisyydentunteet liittyvät ennen muuta siihen, että olen vienyt lapsiltani mahdollisuuden ydinperheeseen. Lisäksi asetin ex-vaimoni henkisesti erittäin raskaaseen tilanteeseen, Rajala sanoo,
Syyllisyys aktivoituu tavallisissa tilanteissa, kuten silloin, kun hän ei pysty olemaan läsnä vanhempien lastensa koulun joulujuhlassa. Rajala kokee myös voimakasta häpeää siitä, millä tavalla toimi ensimmäisen avioliittonsa päättymisvaiheessa.
Rajala kokee, että entinen puoliso on jättänyt vuosien takaiset tapahtumat taakseen. Myös lapset ovat antaneet isälleen anteeksi, mutta Rajala itse ei ole pystynyt armahtamaan itseään.
Oman tarinan kirjoittaminen, avioeroihin liittyvän tiedon hankkiminen ja kirjaan liittyvät eronneiden miesten haastattelut johtivat prosessiin, jossa anteeksi antaminen itselle on tullut vähitellen todeksi. Syyllisyys on muuttunut katumukseksi, jossa on mukana myötätuntoa itseä kohtaan.
– Tein ratkaisuja sillä ymmärryksellä, joka oli tuolloin käytettävissäni. En kadu avioeroa, mutta sitä kadun, että en hakenut itselleni apua jo ennen eroa.
Älä kanna edellisen suhteen taakkoja seuraavaan
Tänään moni asia Tuomas Rajalan ja hänen läheistensä elämässä on hyvin. Rajala on nyt toisessa avioliitossaan ja hänellä on kahdesta avioliitosta yhteensä neljä lasta. Vanhemmat ja nuoremmat lapset ovat toisilleen tärkeitä.
Ensimmäisestä avioliitosta syntyneet lapset eivät osaa ikävöidä ydinperhettä, jota heidän elämässään ei ole ollut. Lapsilla on kaksi kotia, joissa on heitä rakastavia aikuisia.
– Se tuntuu yhä raskaalta, että vanhemmat lapset joutuvat kaipaamaan toista vanhempaansa. Olemme puhuneet tästä paljon lasten kanssa ja käyneet läpi sitä, että kaipaus on myös hyvä asia, Rajala sanoo.
Miesten erotarinoiden lisäksi Isävuoro sisältää tiiviin tietopaketin maailmasta, joka odottaa miestä avioeron jälkeen.
Rajala käsittelee muun muassa talouden järjestämistä eron jälkeen ja suhteen rakentamista lapsiin sekä vaikeita tilanteita, joissa lähivanhempi – useimmiten äiti – pyrkii vaikeuttamaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. Rajalan mukaan mies joutuu näissä tilanteissa usein altavastaajan asemaan.
Rajala haastaa myös pohtimaan, milloin avioero on oikea päätös ja milloin kannattaa vielä ponnistella suhteen pelastamiseksi.
Jos Rajala saisi antaa yhden neuvon kymmenen vuotta nuoremmalle itselleen, se olisi yksinkertainen: puhu tunteistasi. Puhu ystäville, puhu sukulaisille, puhu ammattiauttajalle. Puhu toisten miesten kanssa, jotka ovat kokeneet saman.
– Moni eronnut mies kuvittelee kokevansa ainutkertaisia tunteita, jollaisia kukaan muu ei tunne. Ajattelemme, että kenestäkään muusta ei voi tuntua näin pahalta, eikä kukaan muu koe näin syviä häpeän ja arvottomuuden tunteita.
Rajalan mielestä päättynyttä ihmissuhdetta kannattaa käsitellä myös entisen puolison kanssa, jos se on mahdollista. Mitkä asiat hän koki suhteessanne myönteisiksi ja mitkä vaikeiksi?
Rajala uskoo, että hänen elämänsä olisi ollut helpompaa, jos hän olisi surrut eroaan ja käsitellyt syyllisyydentunteitaan heti eron jälkeen.
– Ilman tunteiden käsittelyä kannamme edellisen suhteen taakat suoraan seuraavaan. Kun käsittelemme avioeroon liittyvät tunteet, meidän ei tarvitse toistaa seuraavassa parisuhteessa samoja virheitä, vaan voimme tehdä uusia.
Kuka?
Tuomas Rajala, 39, työskentelee tuottajana OP-ryhmän viestinnässä ja kirjoittaa freelancer-toimittajana auto- ja moottoripyörälehtiin. Aikaisemmin Rajala on työskennellyt muun muassa YleX-radiokanavalla, Yle Oulun vastaavana tuottajana, Radio Novassa ja Radio Deissä.
Mitä?
Elokuussa ilmestyi Rajalan kirja Isävuoro – miehekäs selviytymisopas eroon (Atena).
Motto
Se mikä ei tapa, sattuu pirusti.
Jutun otsikkoa ja ingressiä muokattu 29.8.2019
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Miltä ero tuntuu 20-, 30-, 40-, 50-, 60- ja 70-vuotiaasta? – ”Pelkäsin menettäväni myös lapset”
Hyvä elämä”Ensimmäiset kolme kuukautta tuntuivat kuolemalta”, 25-vuotias nainen vastasi lukijakyselyyn. ”On helpottunut olo, kun saa elää totuudellisesti, eikä tarvitse teeskennellä onnellista perhe-elämää”, 44-vuotias nainen kirjoitti.
.jpg)
