Taivaan tähden: Hyvän portaat

Taivaan tähden: Hyvän portaat

Voit myös kuunnella tekstin:

-:- / -:-
Jaakob, se papusopalla ja viekkaudella veljelleen kuuluneen siunauksen ostanut Vanhan testamentin suurmies, näki ihan tolkuttoman unen. Enkelit kiipesivät siinä edestakaisin portaita maan ja taivaan väliä. Onneksi Jumala esiintyi unessa myös ja kertoi, mistä oli kyse. Hän varjelisi Jaakobia ja antaisi hänelle maan hänen laajan sukunsa asua.

Mikä helpotus petturille, joka oli jo tyytymässä mieron tiehen ja pakolaisen rooliin. Eesau-veli kun oli vihaisena jäänyt valmistelemaan kostoa.

Siis että enkelit olivat kaikkialle Jaakobia seuraavia loputtomia siunauksia, minä ymmärsin. Kun yhdet käänsivät hänelle selkänsä noustakseen taas taivaaseen, toisia oli matkalla häntä kohti loputtomana virtana. Katso, näin kerkeitä me olemme, halusivat he jatkuvalla kiipeämisellään osoittaa. Siunaus on jo siellä, missä et tiedä sitä vielä edes tarvitsevasi.

Aloin katsella omaa elämääni sillä silmällä ja huomasin, että minulle oli kaikista karikoista huolimatta käynyt Jaakobin tavoin. Siunauksia oli siellä ja täällä, tulossa ja menossa. Niin näyttäviä ne eivät olleet kuin Jaakobin unessa. Usein piti kumartua ihan pölisevään arkeen niitä tarkistamaan. Mutta myös hyvin pieni siunaus on siunaus, ehkä pelkkä ohut säie, joka sitoo minua hyvän syrjään.

Vaikka yöllä olisi pään alla kivi tyynynä niin kuin Jaakobilla, aamu aamulta herään pyhässä paikassa. Juuri siinä, missä elän, on Jumalan asuinsija ja Taivaan portti.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi