Valtakunnankansleriksi valittu Adolf Hitler kävelee Potsdamin kaduilla varakansleri Franz von Papenin seurassa palatessaan virkaanasettajaisseremoniasta varuskuntakirkosta. Papen uskoi hyötyvänsä Hitleristä. Hän kieltäytyi kuolemaansa asti myöntämästä omaa rooliaan Hitlerin valtaannousussa.
Tämä kolahti: Oikeistopoliitikot luulivat käyttävänsä Adolf Hitleriä hyväkseen – ”Olemme pestanneet hänet”
Resepti demokratian lakkauttamiseksi: Tarvitaan helppoja ratkaisuja, selkeitä syyllisiä, isoja valheita, globalisaatiokritiikkiä, vihan valjastamista politiikan käyttövoimaksi sekä valtaa.
Olen lukenut melkoisen määrän kirjoja kolmannesta valtakunnasta ja Adolf Hitleristä. Yrittänyt ymmärtää, mikä nosti hänet valtaan ja vieläpä vaalien kautta. Tämä kirja kohoaa ehdottomaan kärkeen. Vaikka se on kuvaus historiasta, se kannattaa lukea myös varoituksena siitä, miten voi käydä.
Demokratian kuolema – Kuinka Hitler nousi valtaan (WSOY 2019) kuvaa sitä, miten valta kaapataan demokratiaa hyväksikäyttäen. Sen kirjoittaja Benjamin Carter Hett toimii historian professorina New York Cityn yliopistossa. Kirja kuvaa aikaa ensimmäisestä maailmansodasta vuoteen 1933.
Kuka pestasi kenet?
Hitler ja natsipuolue saivat viimeisissä oikeasti demokraattisissa vaaleissa enimmillään 33,1 prosenttia äänistä. Pelkkä vaalimenestys ei siis ollut avain valtaan, vaan sen takasivat oikeistopuolueiden poliitikot. He antoivat Hitlerille vallan tarjottimella luullessaan käyttävänsä häntä ja natseja hyväksi.
Hitler suostui valtakunnankansleriksi hallitukseen, jossa oli hänen lisäkseen vain kaksi natsiministeriä. Se sai varakansleri Franz von Papenin kirjoittamaan Hitleristä: ”Olemme pestanneet hänet. Muutaman kuukauden kuluttua olemme panneet hänet niin ahtaalle, että hän parkuu.” Toisin kävi. Hallitus oli suunniteltu olemaan heikko, sillä se oli tarkoitettu väliaikaiseksi.
Hitler oli totuudenjälkeisen ajan airut, joka Taisteluni-kirjassa kertoi sen yhä käyvän strategian.
Hitlerin voima nojasi myös Preussin osavaltioon. Sen sisäministeri oli Hermann Göring ja poliisivoimat 50 000 miehen vahvuiset. Hänellä oli tukenaan myös SA ja SS. Hitler sai toiminnalleen lopulta myös presidentti Hindenburgin hyväksynnän.
Sitten valtiopäivätalo sopivasti paloi, ja siitä syytettiin kommunisteja. Seuraavana päivänä julkaistiin presidentin asetus, jolla Hitler sai poikkeusvaltuudet. Valtiopäivät hajotettiin ja uusi parlamentti sääti valtalain, jonka mukaan hallitus pystyi säätämään lakeja ilman valtiopäiviä.
Suuri valhe on parempi kuin pieni
Mitä muuta tarvittiin, jotta valtaan päästiin? Ennen kaikkea tarvittiin hävityn ensimmäisen maailmansodan trauma. Valheellinen tarina, jonka kansa oli enemmän kuin halukas uskomaan. Myytti vuodesta 1914, sotainnosta ja yhtenäisestä ja isänmaallisesta kansasta. Ja toinen myytti marraskuun 1918 tikarinpistosta selkään. Totuus, että sota hävittiin, oli vaikeampi hyväksyä kuin vale, että tappio johtui petoksesta.
Hitler osasi hyödyntää Weimarin tasavallan sananvapautta ennennäkemättömään vihapuheen vyöryyn. Kun natsit nousivat valtaan, sananvapaus ja oikeusvaltio tietenkin hävitettiin ensimmäisenä.
Hitler oli totuudenjälkeisen ajan airut, joka Taisteluni-kirjassa kertoi sen yhä käyvän strategian. Mitä epärehellisempi poliittinen viesti on, sen parempi. Pieni valhe on helppo paljastaa, joten kannattaa kertoa suuri valhe.
Hitlerin mukaan porvarillisten poliitikkojen virheenä oli, että he yrittivät pitää politiikasta kuivan oppineita esitelmiä. Keskivertoihmiseen vetoavat yksinkertaiset viestit. Pitää vedota tunteisiin, joista tehokkain on viha. Lisäksi viestiä pitää toistaa uudestaan ja uudestaan.
Hitler tajusi Hettin mukaa vaistonvaraisesti toisten ihmisten ajatukset, toiveet, pelot ja tarpeet. Samalla hän eristi itsensä muista. Hän rakasti vain äitiään. Muut, myös rakastajatar Eva Braun, olivat olemassa vain hyötymistarkoituksessa.
Nousu valtaan vaati taitavasti johdettua, propagandaa ja väkivaltaa hyödyntävää, puoluekoneistoa. Se vaati myös Weimarin tasavallan heikkouksien tuntemusta, vastakkainasettelua vasemmiston kanssa, juutalaisvihaa ja – globalisaatiokritiikkiä. Siihen oli helppo kytkeä juutalaisvastaisuus ja puhua koodikielellä ”kansainvälisestä finanssipääomasta”. Kansa kyllä tiesi, että puhutaan juutalaisista.
Hitler sai vaaleissa paljon kannatusta maaseudulta ja pienistä kaupungeista, joissa maailmantalouden varjopuolet koettiin omakohtaisesti. Myös Berliinin moraalinen turmeltuneisuus epäilytti erityisesti maan protestanttista väestöä. Toki osaa katolilaisistakin, he vain äänestivät perinteisesti keskustaa.
Toimittajan fiilikset:
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Hakaristi ja Suomen leijona – eli mitä seuraa, jos yksittäisiä symboleita kriminalisoidaan?
PuheenvuorotNatsilipun kriminalisoimisen sijaan laitonta pitäisi olla lipulla uhkaaminen ja pelottelu.
