Vivian Maier (1926–2009) työskenteli lastenhoitajana ja kodinhoitajana New Yorkissa sekä Chicagossa.
Tämä kolahti: ’’Tosielämän Maija Poppasen’’ Vivian Maierin valokuvanäyttely on kunnianosoitus huomaamattomille naisille
Lastenhoitajana työskennelleen Maierin kyvyt valokuvaajana huomattiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Valokuvanäyttely ja Maierista kertova dokumentti kertovat kiehtovan elämäntarinan.
Monen newyorkilaisen tai chicagolaisen perheen arki ei olisi pyörinyt ilman lastenhoitajaa tai kodinhoitajaa. Vivian Maier (1926–2009) oli näitä molempia, tarpeen mukaan. Hän asui perheiden kanssa, mutta piti huoneensa oven visusti lukittuna. Hänen työnantajansa tai hoitamansa lapset tiesivät, että Maier valokuvasi, mutta eivät aavistaneet sitä, kuinka taitava hän olikaan. Maierilla ei ilmeisesti ollut tapana puhua itsestään, siitä kuka hän oikeastaan oli tai mistä hän tuli. Ehkä kukaan ei kysynytkään.
On oikeastaan täysin sattumaa, että Maierin valokuvat ovat nyt esillä Valokuvataiteen museossa Helsingissä. John Maloof -niminen nuori mies osti laukullisen negatiiveja huutokaupasta ja alkoi selvittää tarinaa tuntemattoman valokuvaajan takana. Chicagolaisesta varastosta löytyi laatikkokaupalla lisää kuvia, negatiiveja, filmirullia ja kaitafilmejä. Maloof löysi myös ihmisiä, jotka muistivat Maierin. Lopputuloksena oli Ylelläkin esitetty dokumenttielokuva ja ympäri maailmaa kiertäneet näyttelyt. Ne täydentävät hienosti toisiaan, joten näyttelyssä vierailevien kannattaa katsoa myös dokumentti ja toisin päin.
Maier kuvasi lapsia, joita hän hoiti, mutta ennen kaikkea elämää ja ihmisiä kaupunkien kaduilla sekä itseään. Kuvakulma oli usein erilainen kuin muilla, sillä pitkäksi naiseksi kuvailtu Maier kuvasi kameralla, jota hän piti vatsansa tai rintansa korkeudella. Hän ei ollut opiskellut valokuvausta, mutta osasi sommitella ja taltioida valon ja varjon vaihtelut. Hän huomasi paljon sellaista, joka jäi muilta huomaamatta. Tyyli pysyi yhtenäisenä läpi vuosikymmenten.
Maierin kuvat ovat oivaltavia, kauniita ja joskus humoristisiakin.
Helsingissä on esillä 83 kuvaa Vivian Maierin valtavasta tuotannosta, yksi jokaista hänen elinvuottaan kohti. Osa on sellaisia, joita Maier itsekään ei koskaan nähnyt. Joukossa on paljon omakuvia, joissa Maier saattaa näkyä vain varjona tai heijastuksena peilissä tai näyteikkunassa. Nainen, joka ei koskaan päätynyt perhekuviin ja oli tietyllä tavalla huomaamaton, halusi todistaa olleensa olemassa.
Maierin kuvat ovat oivaltavia, kauniita ja joskus humoristisiakin. Ne herättävät paljon kysymyksiä ja tekevät olon surumieliseksi. Mitä jos joku olisi huomannut hänen kykynsä? Oliko hän onnellinen? Miksi hän ylipäätään alkoi kuvata?
Näyttelyn kuratoinut Anne Morin uskoo, että Maier oli ainakin osan elämästään onnellinen, eikä edes haaveillut toisenlaisesta elämästä. Lastenhoitajana hän sai vapauden kulkea kaupungilla ja kuvata. Hän myös toteutti unelmiaan tekemällä muun muassa maailmanympärimatkan yksin. Ehkä kaikki meni kuin pitikin: Vivian Maier sai pitää yksityisyytensä ja salaisuutensa kuolemaansa asti, mutta hänen työnsä ja tapansa katsoa maailmaa tulivat lopulta tutuksi tuhansille.
Toimittajan fiilikset:
Vivian Maier – Omakuva ja sen varjo 17.1.–24.5. Valokuvataiteen museossa (Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, Helsinki).
Vivian Maierin salaisuus – Finding Vivian Maier USA 2013 Yle Areenassa.
Lisää Maierin kuvia osoitteessa www.vivianmaier.com.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tämä kolahti: Herkkä ei pärjäisi juorutoimittajana – puhelin laulaa jatkuvasti ja syväkurkut paljastavat kaikenlaista
Hyvä elämäJuorutoimittajan päiväkirjassa vilisee viihdemaailmasta tunnettujen henkilöiden nimiä ja tietoa siitä, kuka tuoksahti eiliselle ja kenellä on keikat vähissä.
