Kirkkoherra Janne Silvast ja museomestari Mats Miinalainen sahasivat kapselin auki.
Tikkurilan kirkon perustuksista löytynyt aikakapseli avattiin – rakennuksiin on kätketty kolikoita jo keskiajalla
Tikkurilan äskettäin puretun kirkon aikakapseli haudattiin kirkon perustuksiin marraskuussa 1955. Kirkkoherra Janne Silvast avasi kuparisen kapselin ja toi sen sisällön päivänvaloon.
Tikkurilan vanha kirkko on nyt purettu. Kirkon perustuksista löytyi odotusten mukaisesti aikakapseli. Tosin kapseli ei ollut alttaripäädyssä, kuten sen piti olla, vaan toisessa päässä kirkkoa. Kapselin sisällöstä oli tietoa, mutta kun kapselikin oli eri paikassa, avaustilaisuuden osallistujia jännitti, onko sisältö sittenkään odotettu.
Avaustilaisuus pidettiin Vernissakadun seurakuntasalissa. Tikkurilan kirkkoherra Janne Silvast tarttui rautasahaan ja sahasi kuparisen kapselin auki museomestari Mats Miinalaisen avustamana. Vantaan kaupunginmuseon intendentti Annamari Juvonen-Eskola veti sisällön ulos.
Sisältä paljastui sitä, mitä Helsingin Pitäjän vuosikirjassa vuonna 1987 ilmestynyt artikkeli ennakoi. Eli kapselissa oli peruskirja, kirkon pääpiirustukset, työselitykset ja kolikoita vuodelta 1955. Kolikot olivat 50, 20 ja kymmenen markan pronssirahat sekä viiden ja yhden markan raudasta tehdyt rahat.
Lisäksi kapselista löytyi fraktuuralla kirjoitettu kirje, jossa kerrottiin kirkon rakentamisesta ja siihen liittyvistä päätöksistä. Kirjeessä oli myös raamatunteksti psalmista 5: ”Minä saan tulla sinun temppeliisi suuren hyvyytesi tähden. Minä saan kumartaa pyhäkköösi päin, osoittaa sinulle kunnioitusta.”
Kaupunginmuseon intendentti Anna-Mari Juvonen-Eskola veti aikakapselin sisällön varovasti ulos.
Kirjeessä luki, että peruskiven muuraushetkellä 19.11. 1955 Suomen presidenttinä oli J.K. Paasikivi. Helsingin hiippakuntaa ei vielä ollut, vaan piispana toimi Tampereen piispa Eelis Gulin. Vantaan alueella silloin toimineen Helsingin pitäjän seurakunnan kirkkoherrana toimi Otto Weckström, jonka nimi mainittiin kirjeessä. Vantaa oli vielä nimeltään Helsingin maalaiskunta.
– Kun Tikkurilan kirkkoa rakennettiin, Tikkurilan keskusta oli vielä hyvin maaseutumainen. Kaupungistuminen alkoi 1950-luvulla ja sen taustana olivat Helsingin maalaiskunnan alueluovutukset. Malmi luovutettiin 1946 Helsingin kaupungille. Maalaiskunnassa mietittiin, mihin tuleva keskus kannattaisi sijoittaa, ja lopulta päädyttiin Tikkurilaan, selvittää avajaistilaisuudessa mukana ollut Vantaan kaupunginmuseon rakennustutkija Susanna Paavola.
Paavolan mukaan rautatie oli yksi keskeinen tekijä tässä päätöksessä. Tikkurilan kirkkoa, jonka suunnittelivat arkkitehdit Leena ja Kalle Niukkanen, ajateltiin ensin työkeskukseksi, joka olisi ensisijaisesti alueen nuorten käytössä. Se kuitenkin vihittiin kirkoksi, joka tuli sekä suomenkielisen että ruotsinkielisen seurakunnan käyttöön.
Kahdet vihkiäiset pidettiin 30. joulukuuta 1956. Kummallakin rakennuksessa toimineella seurakunnalla oli omansa ja piispojakin oli kaksi: Gulin ja ruotsinkielisen Porvoon hiippakunnan piispa G.O. Rosenqvist.
Rakennuspäätös tehtiin tammikuussa 1955 ja rakentaminen eteni nopeasti, vaikka välissä oli yleislakko. Kirkkorakennus toimi Tikkurilan seurakunnan ja Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan kirkkona ja monitoimitilana, kunnes se asetettiin sisäilman laadun vuoksi käyttökieltoon kesällä 2013.
– Kun kirkko rakennettiin, tänne alkoi tulla muitakin isompia rakennuksia. Asematie 1:n liikerakennus on vieläkin pystyssä. Kunnantalo eli nykyinen kaupungintalo valmistui kirkkoa vastapäätä seuraavana vuonna. Kerrostaloja rakennettiin Kielotien varteen. Kirkon tyyli monitoimitila tuli tämän jälkeen muodikkaaksi muussakin seurakuntarakentamisessa, kertoo Paavola.
Aikakapselin sisältö löytyi muun muassa kirkon rakentamisesta kertova kirje.
Seurakuntien talossakin pitäisi olla aikakapseli
Nyt kirkko on purettu uuden kirkon tieltä. Myös uuteen kirkkoon aiotaan sijoittaa aikakapseli, jonka sisältöön toivotaan vinkkejä vantaalaisilta. Niitä voi jättää kirkon rakentamista seuraavaan Tikkurilan taivaan alla blogisivulle tai lähettää sähköpostilla osoitteeseen tikkurilantaivaanalla@gmail.com.
Kirkon ympäristöstä puretaan parhaillaan myös Seurakuntien taloa, toimistorakennusta, josta pitäisi niin ikään löytyä aikakapseli. Vantaan seurakuntien eläkkeellä oleva viestintäpäällikkö, silloin tiedotussihteeri Aila Alarotu muistelee Kirkko ja kaupungille olleensa mukana talon peruskiven muurauksessa vuonna 1976.
– Perustuksiin laitettiin lieriö, jonne laitettiin päivän sanomalehti tai lehtiä ja sen aikaiset rahat. Samoin kuin tieto siitä, kuka oli presidenttinä eli Urho Kekkonen. Paikalla oli paljon ihmisiä, kirkkoherrat, luottamushenkilöitä ja niin edelleen. Muistaakseni lieriö tuli Terveyskeskuksen puoleiseen päähän rakennusta, Alarotu kertoo.
Ensimmäinen tieto rakennuskätköstä on Islannista Asuttamiskirjasta vuosien 1097 ja 1125 väliltä.
Islannissa kirkkoon sijoitettiin pyhää maata 1100-luvun taitteessa
Mutta mistä tulee perinne sijoittaa rakennuksiin kolikoita ja jotain muuta tärkeäksi katsottua?
– Ensimmäinen tieto rakennuskätköstä on Islannista Asuttamiskirjasta. Kirja on luultavasti kirjoitettu vuosien 1097 ja 1125 välisenä aikana. Kirjan vanhimmassa versiossa kerrotaan miehestä, joka haluaa rakentaa kirkon Islantiin. Hän sai siihen sijaisisältään elin irlantilaiselta piispalta hirret, rautakellon, plenarium-kirjan ja pyhää maata kurkihirsien alle. Myöhemmässä versiossa kerrotaan myös kultaisesta pennistä, joka sijoitettiin kulmahirren alle, kertoo arkkitehti Andreas Koivisto.
Tämän kirjallisen tiedon lisäksi myös monet skandinaaviset löydöt kertovat rakennuskätköistä kirkkojen perustusrituaaleissa. Suomessa on Koroisten kirkon raunioista löytynyt kastealtaan alta viisi 1300-luvun brakreaattia. Keskiaikaisesta Pyhän Olavin dominikaaniluostarista Turusta on löytynyt saviastia, jossa oli 100 kolikkoa. Saviastia oli tyyppiä, joka liitetään Pyhän Olavin pyhiinvaelluskulttiin.
Kolikkokätköjen tapa on ollut pitkään voimassa ja esimerkiksi Kerimäen puukirkosta 1840-luvulta on löydetty kolikoita.
Koiviston mukaan kolikoihin liittyy maaginen uskomus siitä, että kirkon suojelija pitäisi hyvää huolta rakennuksessa. Keskiaikana suojelija on kirkollisessa rakennuksessa luultavimmin ollut kirkon suojeluspyhimys.
Kansan parissa eli kristinuskon rinnalla eli vahvana taikausko aina 1900-luvun alkuun asti. Tästä kertovat Vantaan Pyhän Laurin kirkon kellotapulista löytyneet jäniksen käpälä, sammakon reisiluu ja lepakon siipiluu.
Kun taikausko hälveni, peruskiven muuraus säilyi tärkeänä rituaalina. Maagisten esineiden sijaan perustuksiin alettiin sijoittaa historiasta kertovia asioita. Vantaalla on esimerkiksi Hanabölen Lill-Petaksen vuonna 1897 rakennetusta riihestä löytynyt peltipurkki, jossa oli kirje, lehtileike ja kolikoita.
Perinne elää ja uudistuu. Vantaalla aiotaan kahden päiväkodin sisälle sijoittaa parin viikon päästä sotkanmunaksi nimetty aikakapseli, jonne lapset voivat laittaa piirustuksia ja muita itselleen tärkeitä asioita. Tämä kapseli on tarkoitus avata 50 vuoden päästä tilaisuudessa, johon sotkanmunaan esineensä piilottavat kutsutaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Käärijä, Chat GPT:n vastaus ja Kirkko ja kaupunki – nämä yllätykset odottavat tulevaisuuden tutkijoita Myyrmäen kirkkoon muuratussa aikakapselissa
AjankohtaistaMyyrmäen kirkkoon talletettiin muisto tästä vuodesta laajan peruskorjauksen yhteydessä. Vantaalaisilta kysyttiin ehdotuksia aikakapselin sisällöksi.
