null Toivoa ja pelkoa kirkon kellarissa – kirjailija Elina Hirvosen vetämä keskustelusarja striimataan yleisölle Tuomiokirkon kryptasta

Elina Hirvonen odottaa erityisesti keskustelua kateudesta. Se on hänen mukaansa tunne, josta ei oikein kehdata puhua.

Elina Hirvonen odottaa erityisesti keskustelua kateudesta. Se on hänen mukaansa tunne, josta ei oikein kehdata puhua.

Toivoa ja pelkoa kirkon kellarissa – kirjailija Elina Hirvosen vetämä keskustelusarja striimataan yleisölle Tuomiokirkon kryptasta

Nykyisenä epävarmuuden aikana Elina Hirvonen on miettinyt paljon toivoa. Siitä ja muista isoista asioista päästään puhumaan Kirkko ja kaupungin Keskusteluja kryptassa -sarjassa.

Nyt ei haeta ajankohtaisia aiheita vaan pikemminkin suuria, koko elämää koskettavia asioita, lupaa toimittaja-kirjailija Elina Hirvonen uudesta Keskusteluja kryptassa -sarjasta.

– Tässä ajassa on ainakin minulla korostunut tarve olla isojen aiheiden äärellä rauhassa ilman, että tarvitsisi olla jotakin mieltä, hän sanoo.

Hirvosen vetämät ja Suna Vuoren tuottamat keskustelut käydään Helsingin tuomiokirkon kryptassa kuutena iltana keväällä ja kuutena iltana syksyllä.

Sarjan avauksessa 8.4. puhutaan rauhasta valtiosihteeri Pilvi Torstin ja koomikko Ali ­Jahangirin kanssa. Hirvosen mukaan rauhaa lähestytään sekä maailmanlaajuisten krii­sien että yhteiskunnallisen polarisaation näkökulmasta.

Pimeydessä kaikki vaihtoehdot ovat läsnä, yhtä lailla toivo kuin epätoivokin.

Toukokuussa keskustellaan toivosta kirjailija Sirpa Kähkösen ja ylilääkäri Juha Hännisen kanssa.

– Sirpa Kähkönen kuvaa lämmöllä erilaisia ihmiskohtaloita ja tavallaan kehrää koko ajan sanoillaan toivoa lukijoille. Juha Hännisen kanssa keskeinen kysymys on, miten kohdata ihminen, jolla ei ole toivoa paranemisesta tai elämän jatkumisesta. Voiko toivosta luopuminen olla vapauttavaa ja armollista?

Hirvosen mielestä kysymys toivosta on tärkeä myös siksi, että tällä hetkellä tulevaisuus on tavallistakin enemmän hämärän peitossa. Hän itse on saanut lohtua englantilaisen kirjailijan Virginia Woolfin ajatuksesta, että tulevaisuus on pimeä ja se on parasta, mitä tulevaisuus voi olla.

– Luen sen niin, että toivo syntyy epävarmuuden tilasta. Toivon ei tarvitse olla optimismia tai uskoa siihen, että kaikki menee hyvin. Pimeydessä kaikki vaihtoehdot ovat läsnä, yhtä lailla toivo kuin epätoivokin. Silloin on mahdollista mennä toivoa kohti, rakentaa sitä ja tarjota sitä muille.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi