null Vallan väärinkäyttö, seksuaalisuuden vääristyminen ja salailu johtivat katolisessa kirkossa hirvittävään lopputulokseen, arvioi tutkija Mikko Ketola

Ranskan katolista kirkkoa on järkyttänyt raportti, jonka mukaan kirkossa on vuosikymmenien aikana hyväksikäytetty 330 000 lasta. Heistä neljä viidestä on poikia, suurin osa esimurrosiässä.

Ranskan katolista kirkkoa on järkyttänyt raportti, jonka mukaan kirkossa on vuosikymmenien aikana hyväksikäytetty 330 000 lasta. Heistä neljä viidestä on poikia, suurin osa esimurrosiässä.

Vallan väärinkäyttö, seksuaalisuuden vääristyminen ja salailu johtivat katolisessa kirkossa hirvittävään lopputulokseen, arvioi tutkija Mikko Ketola

Ranskan yli 330 000 hyväksikäytön uhria ovat Ketolan mukaan alakanttiin.

Ranskan katolisen kirkon perustama riippumaton komissio julkisti tällä viikolla raportin, joka arvioi, että noin 216 000 ranskalaista lasta on joutunut pappien ja muiden kirkon työntekijöiden seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi vuosien 1950 ja 2020 välillä. Uhreista joka kolmas on raiskattu.

Kun lukuun lasketaan myös kirkon maallikkojäsenten, kuten katolisten koulujen opettajien tekemä seksuaalinen hyväksikäyttö, hyväksikäytettyjä on jopa 330 000.

Hyväksikäyttäjiä on seitsemän vuosikymmenen aikana ollut vähintään 2 900–3 200. Selvitys perustuu muun muassa uhrien haastatteluihin sekä poliisin, oikeusviranomaisten ja kirkon omiin arkistoihin.

Komission puheenjohtajan Jean-Marc Sauvén mukaan yleisimmin lapsia hyväksikäytetään Ranskassa perheissä tai ystäväpiirissä. Välittömästi näiden jälkeen tulee katolinen kirkko. Hänen mukaansa 5,5 miljoonaa ranskalaista, 14,5 prosenttia naisista ja 6,4 prosenttia miehistä, on joutunut lapsuudessaan hyväksikäytön uhriksi. Katolisen kirkon erityispiirre on se, että peräti 80 prosenttia uhreista on poikia.

Raportin julkistamistilaisuudessa Ranskan katolisen kirkon piispainkokouksen johtaja Éric de Moulins-Beaufort kertoi piispojen olevan häpeissään raportin tiedoista ja pyytävänsä uhreilta anteeksiantoa. Paavi Franciscus ilmoitti tuntevansa tuskaa ja surua tapahtuneesta. Hän kiitti uhreja rohkeudesta.

Lyonin Arkkipiispa Olivier de Germay lehdistötilaisuudessa. Riippumattoman tutkimuksen mukaan lasten hyväksikäyttö on kirkossa massiivinen ilmiö, jota on vuosikymmeniä peitelty.

Lyonin Arkkipiispa Olivier de Germay lehdistötilaisuudessa. Riippumattoman tutkimuksen mukaan lasten hyväksikäyttö on kirkossa massiivinen ilmiö, jota on vuosikymmeniä peitelty.

Tutkija povaa lisää paljastuksia Afrikasta, Aasiasta ja Puolasta

Katolisen kirkon historiaan, paaviuteen ja nykypäivään perehtynyt Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tutkija Mikko Ketola toteaa, että Ranskan paljastukset ovat uusin lenkki pitkässä ketjussa. Ensin, 2000-luvun alussa, paljastui suuri määrä hyväksikäyttötapauksia Yhdysvalloissa, jossa niitä on sittemmin tullut esille lisää.

– Seuraava isompi rypäs selvisi Irlannissa 2009. Sitten edettiin mannermaalle Saksaan, Hollantiin ja Belgiaan. Ranska kuuluu oikeastaan jo kolmanteen aaltoon, jossa on paljastuksia Saksasta ja Espanjasta. Paavin Franciscuksen silmät avautuivat kunnolla Chilessä vuonna 2018.

Paavi vieraili Chilessä tammikuussa 2018. Siellä esiin nousivat syytökset pappeja ja piispa Juan Barrosia kohtaan. Aluksi hän ei uskonut huhuja, vaan puolusti piispaa. Sitten hän asetti komission tutkimaan tapauksia. Tuhatsivuinen raportti muutti paavin asenteen.

– Kun paavilla kesti näin pitkään tajuta, miten vakavasta ongelmasta on kyse, niin vie aikaa ennen kuin tietoisuus valuu kirkon alemmille tasoille. Paljastuksia tulee vielä lisää, esimerkiksi Afrikasta ja Aasiasta ei ole vielä juuri tullut, ja suhteellisen vähän Puolasta, joka on Euroopan viimeinen katolilainen ”linnake”, Ketola sanoo.

Kun tilanne Puolassa joskus räjähtää, kirkon väkimäärä vähenee.

Hänen mukaansa Puolassa valtiovalta ja katolinen kirkko ovat varsinkin nykyhallituksen aikana olleet hyvin läheisessä suhteessa keskenään. Paikallistasolla poliisi suojelee katolista kirkkoa. Siellä ajatellaan, että kirkko hoitaa omat ongelmansa.

– Tsekkiläinen teologi Tomáš Halík piti vähän aikaa sitten Varsovassa puheen, jossa hän varoitti katolista kirkkoa, että jos hyväksikäyttöongelmaa ei oteta vakavasti, siitä tulee kirkolle paljon vakavampi kriisi kuin aikanaan reformaatio. Kun tilanne Puolassa joskus räjähtää, kirkon väkimäärä vähenee, Ketola sanoo.

Pappeja kunnioitetaan Kristuksen edustajina maan päällä

Mikko Ketola pelkää, että Ranskan jättisuuret luvut eivät vieläkään kerro koko totuutta ongelman laajuudesta. Ne ovat yhä alakantissa.

– Yhden uhrien järjestön puheenjohtaja sanoi, että on ihmisiä, jotka eivät vieläkään uskalla kertoa kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Sama tilanne on Saksassa, todelliset luvut ovat varmasti korkeampia, Ketola sanoo.

Mikseivät uskalla? Yhtenä selityksenä on ilmiö, josta Ranskan komission puheenjohtajan Jean-Marc Sauvé käytti sanoja ”pappien ylikorostettu sakralisointi”. Kun luterilaisessa kirkossa papit ovat ihmisiä siinä missä muutkin, katolisessa kirkossa heillä on paljon painavampi rooli ja merkitys, joka nostaa heidät ihmisten silmissä muiden yläpuolelle.

Katolisessa kirkossa papit kohtaavat poikia, jotka palvelevat kirkoissa kuoripoikina, osallistuvat leireille tai käyvät partiossa.

Katolisessa kirkossa papit kohtaavat poikia, jotka palvelevat kirkoissa kuoripoikina, osallistuvat leireille tai käyvät partiossa.

Toisin kuin luterilaisuudessa, katolisessa kirkossa pappeus on sakramentti, jonka kautta Jumala välittää armonsa ihmisille.

– Papit on esitetty niin pitkään erityisen pyhänä luokkana, että jos heitä syyttää, tuntuu kuin kävisi Jumalaa vastaan. Ei vain paavi ja piispat vaan myös papit on nähty Kristuksen edustajina tai jopa sijaisina maan päällä. Paavi Franciscus on tässä eri linjoilla ja korostanut, että papin tulee haista laumaltaan, olla osa seurakuntaa, ei muita ylempänä, Ketola kertoo.

Pappeuden merkitystä korostetaan myös pappisseminaareissa niin, että Ketolan mukaan osalla papeista on sen vuoksi suuret luulot itsestään. Vaikka kaikki eivät ryhdy vallan väärinkäyttäjiksi, saati hyväksikäyttäjiksi, tämä lisää riskiä, että niin käy.

– Eräät tutkijat ovat arvioineet, että seksuaalisen hyväksikäytön yleisyydessä on kyse nimenomaan vallan ja auktoriteetin väärinkäyttämisestä. Kun tämä kerran on mahdollista, miksi en toimisi näin, Ketola sanoo.

”Ainakaan uhri ei tule raskaaksi”

Papin ylikorostuneen roolin lisäksi Ketola nostaa esille sen, mitä tuleville papeille opetetaan seksuaalisuudesta ja miten he ymmärtävät sukupuolet. Usein varsinaisista pappisseminaaria edeltää valmistava koulutus, joka alkaa jo 12–13-vuotiaana.

– Hyväksikäyttötapausten yhteydessä käydyssä keskustelussa on pohdittu, mitä pappisseminaareissa opetetaan ihmisen seksuaalisuudesta. Kuinka hyvin tai oikeastaan huonosti seminaarissa elävä mies oppii suhtautumaan naisiin tai seksuaalisuuteen ylipäänsä, saati sitten homoseksuaalisuuteen ja mahdolliseen omaan homoseksuaalisuuteensa, Ketola sanoo.

Koska uhreissa on poikkeuksellisen paljon poikia, katolisen kirkon sisällä on osoitettu sormella ”homoseksuaalien alakulttuuria”, verkostoa, jonka jäsenet suojelevat toisiaan. Ranskalainen sosiologi ja toimittaja Frédéric Martel puolestaan katsoo, että ilmiötä ruokkii kaksijakoinen suhtautuminen homoseksuaalisuteen: papit ja piispat voivat olla homoseksuaaleja ja samaan aikaan salata suuntautumisensa ja vastustaa sitä jyrkästi.

– Vaikka kirkossa on homoseksuaaleja pappeja, homoseksuaalisuus ei selitä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Monelle konservatiiville tämä on helppo syntipukki, jonka avulla ongelman voi ulkoistaa, Ketola sanoo.

Eräät tutkijat ovat arvioineet, että seksuaalisen hyväksikäytön yleisyydessä on kyse nimenomaan vallan ja auktoriteetin väärinkäyttämisestä.
– Mikko Ketola

Hänen mukaansa siihen, että näin suuri osa hyväksikäytön uhreista on poikia, voi vaikuttaa miespuolisten pappien rooli. He kohtaavat paljon poikia, jotka palvelevat kirkoissa kuoripoikina, osallistuvat leireille tai käyvät partiossa. Naisia opettavat usein nunnat. The Daily Mail kertoo joidenkin nunnien syyllistyneen tyttöjen hyväksikäyttöön.

– Ikävä kyllä olen lukenut sellaisistakin tapauksista, joissa pappi on voinut ajatella, että seksi pojan kanssa on jotenkin vähemmän syntistä tai vaarallista kuin tytön. Eikä siinä ole ainakaan mahdollisuutta, että uhri tulisi raskaaksi.

Liittyvätkö selibaatti ja seksuaalinen hyväksikäyttö jotenkin toisiinsa?

– Tämä on hyvin kiistelty kysymys. Selibaatin puolustukseksi on sanottu, että kaikki selibaatissa elävät eivät suinkaan ole hyväksikäyttäjiä. Jotta asioilla olisi suora yhteys, pitäisi hyväksikäyttäjiä olla enemmän. Nyt erilaisten selvitysten perusteella on arvioitu, että hyväksikäyttöön olisi syyllistynyt muutama prosentti papeista.

Hänen mukaansa selibaatilla voi kuitenkin olla oma osansa asiassa.

– Kun ei opi kunnolla ymmärtämään seksuaalisuutta ja elämään sen kanssa, eikä ole luonnollisia suhteita, seksuaalisuus voi löytää muita reittejä, Ketola sanoo.

Katolisen kirkon pappeja tutkineen yhdysvaltalaisen psykologi Richard Sipen mukaan monien pappien seksuaalisuuden kehittyminen on seminaarielämän ja selibaatin vuoksi jäänyt epäkypsäksi.

Kirkko suojeli omaa mainettaan, ei uhreja

Keskeinen tekijä seksuaalisen hyväksikäytön kulttuurin syntymisessä on, että tekijöitä on suojeltu. Uhreja ei ole uskottu, sillä papin sana on painanut enemmän. Tai jos on uskottu, Mikko Ketolan mukaan tärkeämpää on ollut varjella kirkon mainetta kuin auttaa uhreja.

– Esimerkiksi Ranskassa asia alettiin ottaa vakavasti vasta viisi vuotta sitten. Eikä vähättely ole vain ranskalainen piirre, vaan sitä on ollut monissa maissa. Syyllisiä on ymmärretty ja suojeltu: siirretty toisiin seurakuntiin tai vähäksi aikaa hoitolaitokseen ja otettu sitten takaisin töihin, Ketola kertoo.

Sen lisäksi, että muutama piispakin on syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön, heidän vastuunsa hyväksikäyttäjien suojelijoina on suuri. Asiat on haluttu pitää kirkon sisällä ja kirkon maine ja myös rahat on asetettu uhrien edun edelle.

– Joissakin maissa, kuten Irlannissa ja Puolassa, poliisit ovat jopa viran puolesta suojelleet kirkkoa ja siirtäneet tapauksia kirkon sisäisesti hoidettaviksi. Kirkossa on pelätty rahallisia korvauksia. Esimerkiksi Irlannissa kirkko otti vakuutuksia jo ennen kuin tapaukset tulivat julki. Eli kyllä niistä on tiedetty, Ketola toteaa.

Yhdysvalloissa korvaussummat ovatkin kohonneet niin suuriksi, että pari hiippakuntaa meni niiden vuoksi konkurssiin.

Jotkut papit ovat tekonsa jälkeen antaneet uhreilleen synninpäästön ja kehottaneet tätä vaikenemaan asiasta.

Jotkut papit ovat tekonsa jälkeen antaneet uhreilleen synninpäästön ja kehottaneet tätä vaikenemaan asiasta.

Tiettävästi jopa rippiä on käytetty uhrien vaientamiseen?

– Kyllä, ja uhriaan hyväksikäyttänyt pappi on saattanut heti perään antaa uhrille synninpäästön teosta, jonka hän itse on tehnyt. Rippisalaisuuteen vetoamalla on myös voitu vaieta asioista tai todeta uhrille, että hänen pitää antaa synti anteeksi. Suomessa sama mekanismi on ollut esillä lestadiolaisuudessa paljastuneista hyväksikäyttötapauksissa, Ketola kertoo.

Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä on tullut ilmi myös muissa uskonnollisissa yhteisöissä ja esimerkiksi urheiluseuroissa. Yhdysvalloissa partiota ravisteli suuri skandaali. Mikä tekee kirkon piirissä tapahtuvan hyväksikäytön erityisen inhottavaksi?

– Kuten urheiluseuroissa valmentajat, kyseessä ovat henkilöt, joihin lapset luottavat. Luottamus pappiin on vielä jotain enemmän, hänenhän pitäisi kertoa ihmisille Jumalan rakkaudesta. Jos pappi perustelee hyväksikäyttöä tai anteeksiantoa Jumalan tahdolla, se on erityisen karmaisevaa.

Kirkko on nyt havahtunut – riittääkö se?

Paavi on nyt ottanut aiempaa tiukemman linjan seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja Vatikaani on vihdoin kriminalisoinut sen. Samalla Vatikaani kielsi niin sanotun groomingin eli lasten ja nuorten houkuttelemisen seksuaaliseen toimintaan verkossa, lapsipornon hallussapidon ja seksuaalisen hyväksikäytön peittelyn.

Osa vanhoillisista kardinaaleista ja piispoista katsoo yhä, että asia ei kuulu kirkon ulkopuolelle.

Mikko Ketolan mukaan katolisen kirkon pitäisi pappispulasta huolimatta kiinnittää entistä enemmän huomiota seminaariin tulevien pappiskokelaiden valintaan ja siellä annettavaan opetukseen seksuaalisuudesta. Tapaukset ovat osoittaneet, että myös piispoiksi ja kardinaaleiksi on valittu henkilöitä, joita ei olisi ikinä pitänyt valita.

– Paavi Franciscus ja monet muutkin Vatikaanissa ovat varmasti tajunneet ongelman vakavuuden. Osa vanhoillisista kardinaaleista ja piispoista katsoo yhä, että asia ei kuulu kirkon ulkopuolelle. Katolinen kirkko on seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä hyvin jakautunut ja paavilla riittää vastustajia.

Kaikkein tärkeintä Ketolan mukaan on, että uhrit otettaisiin jatkossa vakavasti.

– Ja että myös piispojen vastuullisuus lisääntyisi ja he ilmoittaisivat tapaukset aina poliisille. Vatikaanissa toimiva sveitsiläinen jesuiitta, teologi ja psykologi Hans Zollner kiertää maailmaa ohjeistamassa katolilaisia piispoja siitä, miten seksuaaliseen hyväksikäyttöön pitää suhtautua ja asioita selvittää. Muutosta on tapahtumassa, vaikka se vie aikaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi