Tutkimus: Vihapuhe yrittää vaientaa kohteensa – naispäättäjä joutuu maaliksi miestä useammin
Lähes puolet kansanedustajista ja kolmannes kuntapäättäjistä on joutunut vihapuheen kohteeksi luottamus- tai virkatehtäviensä vuoksi. Naisiin kohdistuva vihapuhe on rajumpaa kuin miehiin kohdistuva.
Kolmannes kuntapäättäjistä ja melkein puolet kansanedustajista tai heidän avustajistaan on ollut vihapuheen kohteena luottamus- tai virkatehtäviensä vuoksi. Kaksi kolmesta päättäjästä arvioi julkisen vihapuheen lisääntyneen viime vuosina.
Tiedot käyvät ilmi tuoreesta tutkimuksesta Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tutkimuksessa vihapuheella tarkoitetaan halventavia, uhkaavia tai leimaavia ilmaisuja, jotka liittyvät puheen kohteen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai joiden taustalla on suvaitsemattomuus.
– Vihapuheen taustalla voi olla impulsiivinen toiminta, mutta sitä käytetään myös tietoisesti poliittiseen painostukseen. Silloin tavoitteena on jonkun henkilön tai poliittisen näkemyksen vaientaminen, tutkija Aleksi Knuutila sanoo.
Vihapuhe pyrkii hiljentämään naiset pelon avulla ja pitämään heidät "omalla paikallaan" kodin ja perheen piirissä.
– Tutkija Tuija Saresma
Vihapuhe kohdistuu erityisen usein nuoriin naispoliitikkoihin
Naispäättäjiin kohdistuva vihapuhe on Viha vallassa -tutkimusten mukaan yleisempää ja laadultaan erilaista kuin miespoliitikkojen kokema vihapuhe. Vihapuhe kohdistuu erityisen usein nuoriin naisiin sekä rodullistettuihin ihmisryhmiin, jotka ovat politiikassa marginaalisessa asemassa.
– Naisiin kohdistuva vihapuhe on paitsi yleisempää, myös rajumpaa ja seksualisoidumpaa kuin miehiin kohdistuva vihapuhe, Jyväskylän yliopiston tutkija Tuija Saresma sanoo.
Naispäättäjien kohtaamassa vihapuheessa toistuu seksuaalisen väkivallan ja häirinnän piirre, joka ilmenee muun muassa raiskaustoiveina, ulkonäköön liittyvinä kommentteina ja ilkeinä kuvamuokkauksina. Saresman mukaan nettiviha on vastareaktio sille, että naiset ovat ottaneet tilaa poliittisessa julkisuudessa, joka on aikaisemmin ollut miesten hallinnassa.
– Vihapuhe pyrkii hiljentämään naiset pelon avulla ja pitämään heidät "omalla paikallaan" kodin ja perheen piirissä. Rakenteellinen naisviha ilmenee esimerkiksi siinä, että naispoliitikon uhkaamisesta raiskauksella on tullut luonnollinen asia, jolla ei ole enää shokkiarvoa, Saresma sanoo.
Sukupuoli puuttuu viharikoksen määritelmästä
Naisiin kohdistuva vihapuhe nousee esiin myös Naisjärjestöjen Keskusliiton kokoamassa raportissa, joka tarkastelee tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa. Peking +25 -kansalaisjärjestöraportti julkistettiin tämän viikon torstaina.
Naisjärjestöjen raportin mukaan sukupuolen puuttuminen viharikoksen määritelmästä vaikuttaa viharikosten käsittelyyn ja seurantaan. Poliisin viharikosraportointi ei sisällä rikosten tarkastelua sukupuolen mukaan, eikä sukupuolen vaikutusta viharikosten vaikuttimena tutkita. Sukupuoli ei myöskään ole rangaistuksen koventamisperuste viharikoksissa.
Sisäministeri Maria Ohisalon mukaan sukupuolen lisäämistä viharikoksen määritelmään pitää "ehdottomasti harkita". Ohisalo kommentoi asiaa Viha vallassa -raportin julkistamisen yhteydessä.
– Tämä näkemys nousi esille myös arkkipiispa emeritus Kari Mäkisen johtaman vihapuhetyöryhmän suosituksissa. Näiden suositusten toimeenpano on sisäministeriössä aloitettu. Myös tämä asia tarkastellaan siinä, Ohisalo sanoo.
Suurin osa vihaviesteistä tuli maahanmuttovastaisesta ryhmittymästä
Viha vallassa -tutkimuksessa tunnistettiin noin 200 Twitter-tiliä, jotka lähettivät noin puolet kaikista poliitikoille suunnatuista vihamielisistä viesteistä. Joukossa oli sekä nimettömiä trollitilejä että tilejä, joiden kirjoittajat esiintyivät avoimesti omilla nimillään.
Suurin osa (noin 75 %) vihamielisestä viestinnästä oli peräisin ryhmittymästä, joka oli arvoiltaan maahanmuuttovastainen ja konservatiivinen. Toiseen tutkimuksessa erottuvaan ryhmään kuului liberaalisti ja vasemmistolaisesti suuntautuneita henkilöitä.
Päättäjien kohtaaman vihapuheen tuottamiseen osallistuivat myös poliittisten puolueiden edustajat.
Kiistanalaisina tai poliittisesti tulenarkoina aiheina erottuivat tutkimuksen mukaan erityisesti maahanmuutto, uskonto, sukupuolten tasa-arvoon ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin liittyvät kysymykset sekä tuulivoimaan ja luonnonsuojelualueisiin liittyvät päätökset. Vihapuheen saattoi laukaista myös terveyspalveluihin ja kouluihin liittyvä päätös sekä asemakaavaan tai kuntaliitoksiin liittyvä keskustelu.
Fakta: Näin vihapuhe vaikuttaa poliittiseen keskusteluun
Tutkimus Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon kartoitti vihapuheen vaikutuksia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon Suomessa.
Vihapuhetta kokeneet päättäjät kertoivat sen vaikuttaneen toimintaansa melko vahvasti. Puolet kuntapäättäjistä kertoi vihapuheen heikentäneen heidän luottamustaan tuntemattomiin ihmisiin, ja 42 prosentin kohdalla halu osallistua julkiseen keskusteluun oli vähentynyt.
Moni tutkimukseen osallistunut kertoi jättäneensä tai jättävänsä politiikan vihapuheen seurauksena tai harkitsevansa sitä.
Tutkimusaineisto koostuu teemahaastatteluista, koneoppivien mallien avulla luokitelluista Twitter-keskusteluista sekä kuntiin ja eduskuntaan lähetetyn kyselyn vastauksista. Tutkimuksen toteuttivat Open Knowledge Finland, Jyväskylän yliopisto ja Punos Research.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Miksi seksuaali- ja sukupuoli-identiteettien moninaisuus ärsyttää joitakin niin paljon? Tutkija Tuija Saresma kertoo
Hyvä elämäMaailma muuttuu ja käsityksemme ihmisyyden monista ilmentymistä sen mukana. Uuden oppiminen voi olla kipeä kokemus, koska omia käsityksiä joutuu avaamaan ja laajentamaan.
