Ulf ja Birgitta Ekman pohtivat kauan liittymistään katoliseen kirkkoon.
Ulf ja Birgitta Ekman siirtyivät karismaattisesta seurakunnasta katoliseen kirkkoon: ”Emme katso taaksepäin katuen, koska vedimme monia ihmisiä Herran luo”
Ruotsalaisen Livets Ord -megakirkon perustajat löysivät katolisesta kirkosta kaipaamaansa syvyyttä ja jatkuvuutta – ja saman vankan uskon ihmeisiin.
– Elämähän on aika vakaata, jos siinä tapahtuu muutoksia noin kolmenkymmenen vuoden välein, hymähtää Ulf Ekman.
Ruotsalainen Ekman oli noin kolmekymppinen Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon opiskelijapappi, kun hän perusti Birgitta-vaimonsa kanssa ensin raamattukoulun ja sen menestyksen rohkaisemana muutamaa vuotta myöhemmin karismaattisen ja herätyskristillisen Livets Ord -seurakunnan. Livets Ord kasvoi nopeasti ja rakensi Uppsalaan amerikkalaistyylisen megakirkon. Se myös teki lähetystyötä muun muassa entisen Neuvostoliiton alueella ja Euroopan entisissä kommunistimaissa.
Se, että meistä tuli katolilaisia, ei tarkoita sitä, että kieltäisimme kaiken entisen. Pikemminkin näen sen uskon kehittymisenä ja syvenemisenä.
– Ulf Ekman
Meni kolmisenkymmentä vuotta, ja Ekmanit liittyivät katoliseen kirkkoon. Se saattaa vaikuttaa täyskäännökseltä, sillä herätyskristillisyydessä on perinteisesti suhtauduttu kielteisesti vanhoihin kirkkoihin. Jotain Ekmanien aiemmasta suhtautumisestaan katoliseen kirkkoon ehkä kertoo se, että kun paavi Johannes Paavali II vuonna 1989 vieraili Ruotsissa, Ulf Ekmanin järjestämässä rukoustapahtumassa pyydettiin Jumalaa varjelemaan Ruotsia paluulta katolisuuteen.
– Se, että meistä tuli katolilaisia, ei tarkoita sitä, että kieltäisimme kaiken entisen. Pikemminkin näen sen uskon kehittymisenä ja syvenemisenä, Ulf Ekman sanoo.
– Livets Ordin alkuaikoina olimme nuoria. Teimme paljon virheitä ja teologiassamme oli puutteita. Mutta emme katso taaksepäin katuen, koska vedimme monia ihmisiä Herran luo. Livets Ordissa oli paljon hyvää. Se sai maallikot, erityisesti nuoret, liikkeelle, juurrutti heidät Raamattuun ja tutustutti heidät Pyhään Henkeen.
Herätyskokoukset alkoivat tuntua köyhiltä
Ekmanit kertovat, että siirtyminen katoliseen kirkkoon oli heille pitkä prosessi, eikä siihen ollut yhtä selvää syytä. Taustalla oli yhtä lailla teologiaa kuin henkilökohtaista kaipuutakin.
Eräässä Venäjällä pidetyssä herätyskokouksessa Ulf Ekman huomasi ajattelevansa, että hän on osaltaan vaikuttamassa siihen, että kristikunta jatkaa pirstoutumistaan, sillä onnistuneet herätykset johtavat yhä uusien ja uusien itsenäisten paikallisten seurakuntien perustamiseen.
Kaipasin ehtoollista, kaipasin uskontunnustusta ja synnintunnustusta.
– Birgitta Ekman
Näiden nuorien seurakuntien ongelmat havahduttivat hänet oivaltamaan myös sen, että itsenäisten seurakuntien malli ei aina toimi. Kenen puoleen käännytään silloin, jos seurakunnassa on ristiriitoja tai sen johto syyllistyy väärinkäytöksiin?
Birgitta Ekman, joka on metodistipapin tytär ja joka nuoruudessaan oli aktiivisesti mukana luterilaisessa kirkossa, kertoo, että vanhemmiten hän alkoi yhä enemmän ja enemmän kaivata jumalanpalvelusta.
– Kaipasin ehtoollista, kaipasin uskontunnustusta ja synnintunnustusta. Livets Ordissa meillä oli vain herätyskokouksia, ja ne alkoivat tuntua liian köyhiltä ja yksinkertaisilta.
“Yliluonnollinen on todella olemassa”
Kohtaamiset katolisten kristittyjen kanssa ja tutustuminen katolisen kirkon historiaan ja opetukseen saivat Ekmanit tarkistamaan ennakkoluulojaan. Birgitta Ekman esimerkiksi vaikuttui perehdyttyään kaimansa, Pyhän Birgitan elämään. Protestanttina hänen oli vaikea ymmärtää Birgitan läheistä suhdetta Neitsyt Mariaan, mikä ajoi hänet ottamaan selvää siitä, mitä Maria katolilaisille merkitsee.
Loppujen lopuksi katolinen usko ei tuntunutkaan Ekmaneille niin vieraalta. Vaikeampaa heille on ollut suhtautua liberaaliin kristinuskon tulkintaan ja luterilaiseen kirkkoon, jota he pitävät maallistuneena.
Häneen tulee vanhan herätyssaarnaajan paloa, kun hän kertoo siitä, mistä katolisessa uskossa on hänelle kyse.
– Se, mitä me Livets Ordissa halusimme sanoa, oli, että Kristus on todella noussut kuolleista, Jeesus todella teki ihmeitä ja yliluonnollinen on todella olemassa. Samanlaisen uskon löysimme katolisesta kirkosta, Ulf Ekman kertoo.
Häneen tulee vanhan herätyssaarnaajan paloa, kun hän kertoo siitä, mistä katolisessa uskossa on hänelle kyse.
– Kyse on siitä, että avaan itseni elävälle Jumalalle. Jumala voi ja haluaa tehdä ihmeitä. Juuri nyt, kun me istumme tässä, ympärillämme on enkeleitä. Taivas on auki. Jeesus kuuntelee ja on mukana.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kun keskiaikainen munkki kuvasi hengellistä elämää, hän kirjoitti imettämisestä ja aviovuoteesta – kirkkohistorioitsija Anna-Riina Hakalan mielestä kirkon kielteinen suhtautuminen ruumiillisuuteen ja naiseuteen on näköharha
HengellisyysAnna-Riina Hakala kääntyi vuonna 2010 luterilaisesta katolilaiseksi ja on kokenut, että katolisessa kirkossa naiseus ei ole koskaan sivuroolissa.
