Uutisanalyysi: Israelin, Arabiemiraattien ja Bahrainin diplomaattisuhteet lisäävät vakautta mutta myös vahvistavat kylmän sodan asetelmia
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun aikakaudella Lähi-itä on astunut uuteen aikaan. Kuva: Lehtikuva/ AFP / Mandel Ngan.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun aikakaudella Lähi-itä on astunut uuteen aikaan. Kuva: Lehtikuva/ AFP / Mandel Ngan.

Uutisanalyysi: Israelin, Arabiemiraattien ja Bahrainin diplomaattisuhteet lisäävät vakautta mutta myös vahvistavat kylmän sodan asetelmia

Lähi-idän tuoreet diplomaattisopimukset on otettu ilolla vastaan lännessä. Sen sijaan Iran, Turkki sekä palestiinalaiset äärijärjestöt ovat torjuneet sopimuksen. Myös lännen kirkot ovat vaiti.

Elokuun 13. päivä maailmalle levisi epätodelta tuntuva uutinen: Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Israel aikoivat solmia diplomaattisuhteet. Tämä historiallinen diplomaattisopimus allekirjoitetaan Valkoisessa talossa tänään 15. syyskuuta.

Eikä siinä kaikki. Viime viikon lopulla Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti toisesta sopimuksesta: Myös Saudi-Arabialle erityisen läheinen Bahrain solmii diplomaattisuhteet Israelin kanssa.

Emiraattien ja Israelin välinen sopimus tunnetaan nimellä Abraham Accord. Nimellä viitataan kolmeen abrahamilaiseen kirjan uskontoon, juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin. Sopimus tähtää täysiin diplomaattisuhteisiin, mutta voidaan hyvällä syyllä olettaa, että aivan kitkatta lopulliseen neuvottelutulokseen ei päästä. Minne Yhdistyneet arabiemiirikunnat tai Bahrain aikovat sijoittaa suurlähetystönsä, Tel Aviviin vai Jerusalemiin? Tässäkin uskonnolla on tärkeä rooli.

Uskontojen vuoropuhelun kannalta tärkeä avaus oli sekin, että talvella 2019 paavi Franciscus piti Emiraattien pääkaupungissa Abu Dhabissa messun, johon osallistui jopa 180 000 ihmistä. Tällaiset eleet kertovat liennytyksestä.

Tällä hetkellä ainakin virallisessa puheenparressa vallitsee innostuneisuus. Emiraateissa ehti jo vierailla esimerkiksi Netflixin suositun Fauda-sarjan päätähti Lior Raz, ja pari päivää suhteiden julkistamisen jälkeen Emiraattien kuningasperhe kutsui israelilaisen poptähti Omer Adamin konsertoimaan Emiraateissa.

Vain muutama päivä suhteiden julkistamisen jälkeen uutisoitiin Israelin tiedustelupalvelu Mossadin johdon vierailusta Emiraatteihin.

Diplomaattisopimusta ei kuitenkaan solmittu vain siksi, että juutalaiset ja arabit voisivat yhdessä laulaa Kumbaya’ta. Vaikka virallisesti yksikään Persianlahden maa ei ole julkisesti lähentynyt Israelia, pöydän alla on salaa vaihdettu viestilappuja jo yli kymmenen vuoden ajan.

Emiraattien ja Israelin suhteiden lämpeneminen oli esillä jo viime keväänä. Qatarin valtiollinen Al Jazeera -kanava julkaisi toukokuussa uutisen, jonka mukaan palesiinalaishallinto kieltäytyi ottamasta vastaan lääkeavusutusta Arabiemiirikunnista, koska paketti lähetettiin Tel Avivin kautta. Palestiinalaishallinnon mukaan se oli selvä viesti Israelin ja Emiraattien suhteiden normalisoimisesta.

Persianlahden arabimaiden näkökulmasta Israel on ollut Lähi-idässä vakautta ja pysyvyyttä edustava maa, jonka tiedustelutieto varsinkin Iranin ydinasehanketta koskien on ollut äärimmäisen tärkeää globaalin turvallisuuden kannalta. Vain muutama päivä suhteiden julkistamisen jälkeen uutisoitiin Israelin tiedustelupalvelu Mossadin johdon vierailusta Emiraatteihin.

Kruuninprinssi Mohammed bin Zayed Al Nahyan on ollut yksi Yhdistyneiden arabiemiirikuntien avainhenkilöistä prosessissa, joka johti diplomaattisuhteisiin Israelin kanssa. Kuva: Lehtikuva / AFP / Andrew Caballero-Reynolds.

Kruuninprinssi Mohammed bin Zayed Al Nahyan on ollut yksi Yhdistyneiden arabiemiirikuntien avainhenkilöistä prosessissa, joka johti diplomaattisuhteisiin Israelin kanssa. Kuva: Lehtikuva / AFP / Andrew Caballero-Reynolds.

Taustalla huoli Iranista ja Muslimiveljeskunnasta

Iranin vaikutusvallan kasvun lisäksi taustalla saattaa olla myös muuan toinen huolenaihe: arabikevät. Kymmenen vuotta sitten Tunisiasta alkanut liike mainosti itseään farkkukansan pyrkimyksenä demokratiaan. Kun Egyptissä presidentti Hosni Mubarak oli ensin väistynyt vallasta vuonna 2011, kansainvälisen yhteisön silmissä näytti siltä, että maa siirtyy joustavasti demokratiaan.

Todellisuudessa valtaan nousi vuonna 2012 islamistinen Muslimiveljeskunta, jolle demokratia on vain välivaihe pyrkimyksessä perustaa kalifaatti. Aiempina vuosikymmeninä Saudi-Arabia oli rahoittanut Muslimiveljeskuntaa, joka oli verkostoitunut länsimaissa taitavasti. Egyptin esimerkki kuitenkin huolestutti Saudi-Arabian kuningashuonetta, koska maassa oli paljon Muslimiveljeskunnan kannattajia. Eliminoidakseen mahdollisen poliittisen haastajan Saudi-Arabia julisti  Muslimiveljeskunnan terroristijärjestöksi maaliskuussa 2014.

Viime aikoina Gaza onkin käytännössä syönyt suoraan Iranin kädestä, ja Iran puolestaan on laajentanut vaikutusvaltaansa.

Saudi-Arabiaa seurasi välittömästi Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, joka niin ikään julisti Muslimiveljeskunnan terroristijärjestöksi. Emiraatit kävi läpi koko Muslimiveljeskunnan kansainvälisen verkoston ja listasi siihen kaikki ne länsimaiset moskeijat, jotka sen mielestä levittivät Veljeskunnan ideologiaa. Tällöin jopa Suomen islamilainen yhdyskunta joutui Emiraattien listalle.

Koska Gazassa valtaa pitävä Hamas samoin kuin sen rinnalla toimiva Palestinian Islamic Jihad ovat Muslimiveljeskunnan palestiinalaisia haaroja, Saudi-Arabia lopetti niidenkin tukemisen. Vähitellen Hamasille ja muille radikaaleille palestiinalaisjärjestöille ei jäänyt vaihtoehdoksi kuin lämmitellä välejä Iraniin. Viime aikoina Gaza onkin käytännössä syönyt suoraan Iranin kädestä, ja Iran puolestaan on laajentanut vaikutusvaltaansa. Nämä ovat mahdollisia syitä siihen, että Israelin, Egyptin ja Saudi-Arabian poliittiset intressit ovat kohdanneet myönteisesti.

Arabiliitto ei taipunut palestiinalaisten vaatimukseen

Isossa mittakaavassa näyttää siltä, että oikeisto kiitteli suhteiden normalisoimista, vasemmisto taas suhtautui nihkeästi. Muslimien mielipiteet jakaantuivat puolesta ja vastaan. Turkki uhkasi kotiuttaa suurlähettiläänsä Yhdistyneistä arabiemiirikunnista. Palestiinan itsehallinto kutsui edustajistonsa välittömästi pois Emiraateista ja Bahrainista, ja luonnollisesti sopimusta vastustaa myös terroristijärjestö Hamas. Niin ikään sopimuksen tuomitsi Iran.

Egyptin presidentti Abdel Fattah el-Sisi puolestaan kiitteli sopimusta, samoin siihen suhtautui myönteisesti Jordania. Molemmilla on jo diplomaattisuhteet Israelin kanssa. Lisäksi sopimusta on kiittänyt Oman, josta ainakin israelilaislähteiden mukaan on povattu seuraavaa juutalaisvaltion kanssa diplomaattisuhteet solmivaa valtiota.

22 valtion muodostama Arabiliitto käsitteli päämajassaan Kairossa Israelin, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Bahrainin diplomaattisuhteita. Kuva: Lehtikuva / AFP / Mohamed El-Shahed

22 valtion muodostama Arabiliitto käsitteli päämajassaan Kairossa Israelin, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Bahrainin diplomaattisuhteita. Kuva: Lehtikuva / AFP / Mohamed El-Shahed

Israelissakaan sopimus ei miellyttänyt kaikkia. Suhteiden normalisointia vastustavat ne Länsirannan siirtokuntalaiset, joiden mielestä Israelin tulisi liittää itselleen koko Jordan-joen läntinen puoli. Saudi-Arabia on ollut hiljaa, mikä voidaan tulkita hiljaiseksi hyväksymiseksi. Toisin kuin palestiinalaisjohtajat olivat toivoneet, edes Arabiliitto ei tuominnut diplomaattisopimuksia.

Ulkoministeriön neuvonantaja ja Lähi-idän konflikteihin perehtynyt tutkija Olli Ruohomäki on jo pidempään katsonut, että Lähi-idän maiden liittolaisuussuhteet ovat olleet muutoksessa. Hän sanoo sähköpostissa, että Lähi-idän geopoliittisessa kudelmassa vastakkain ovat nyt Iranin, Turkin ja Qatarin muodostama löyhä rintama vastassaan Israel, Saudi-Arabia, Yhdistyneet Arabiemiraatit, Bahrain, Jordania ja Egypti. ”Jälkimmäisten kohdalla yhdistävä tekijä on liittolaisuus Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat toimii tässä rakennelmassa eräänlaisena liimana”, Ruohomäki sanoo. Hänen mukaansa perinteinen asetelma, jossa Israel jää yksin suhteessa koko arabimaailmaan, Iraniin ja Turkkiin, ei enää päde. ”Palestiinalaisten ystävät ovat käymässä pikkuhiljaa vähiin”, Ruohomäki sanoo.

Palestiinalaiset voivat vieläkin saada oman valtion

Tuoreet diplomaattisopimukset vahvistavat kylmän sodan aikaisia asetelmia. Vastustajat jäävät itään, kannattajat siirtyvät lännen leiriin. Erona kylmään sotaan on, että nyt Venäjä ei 1960–70-lukujen tapaan pyri kansainvälisillä foorumeilla demonisoimaan Israelia niin kuin Neuvostoliitto aikoinaan teki kehittäessään yhdessä arabiliittolaistensa kanssa niin sanottua antisionismia.

Diplomaattisopimukset ovat merkittävä takaisku islamistien ja radikaalivasemmistolaisten kannattamalle Israelin-vastaiselle boikottiliikkeelle, joka on saanut seuraajia myös kirkkojen piirissä. Alun perin boikottiliike sai alkunsa 1945, kun vasta perustettu Arabiliitto ryhtyi boikotoimaan ”sionistien” liiketoimintaa brittien hallinnoimassa Palestiinassa. Kun Israel perustettiin 1948, tämä juutalaisiin kohdistunut boikotti muuttui Israel-boikotiksi, johon kuului myös vaatimus boikotoida yrityksiä, jotka tekevät yhteistyötä Israelin kanssa. Lännen vasemmisto omaksui tämän boikottiohjelman, kun nimenomaan arabimaat pitivät asiaa esillä YK:n rasisminvastaisessa kokouksessa Etelä-Afrikassa loppukesästä 2001.

Tässä suhteessa arabimaiden ja Israelin välisten kauppasuhteiden luominen vähentää antisemitismiä.

Israelin ja arabimaiden suhteiden lämpeneminen merkitsee tappiota tälle niin sanotulle Boycott, Divestment, Sanctions (BDS) -liikkeelle, joka pyrkii eristämään juutalaisvaltion tieteellisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti niin, että Israel joutuisi luopumaan oikeudestaan olla itsenäinen juutalaisvaltio. Esimerkiksi Yhdistyneiden arabiemiirikuntien oma lainsäädäntö on tähän asti säätänyt Israelin kanssa käydyn kaupan rikokseksi. Tämä boikottilaki haudataan nyt.

Monet antisemitismiä dokumentoivat järjestöt, kuten Anti-Defamation League ja Simon Wiesenthal -keskus, pitävät boikottiliikettä juutalaisvastaisena. Tässä suhteessa arabimaiden ja Israelin välisten kauppasuhteiden luominen vähentää antisemitismiä.

Palestiinalaisvaltio oli keskustelussa, kun Trumpin hallinto julkaisi tammikuussa Peace to Prosperity -vision. Kansainvälinen yhteisö ei kuitenkaan innostunut suunnitelmasta. Kuva: HO / The White House / AFP /  LEHTIKUVA.

Palestiinalaisvaltio oli keskustelussa, kun Trumpin hallinto julkaisi tammikuussa Peace to Prosperity -vision. Kansainvälinen yhteisö ei kuitenkaan innostunut suunnitelmasta. Kuva: HO / The White House / AFP /  LEHTIKUVA.

Huomattavaa sopimuksessa on ehto, että Israel jäädyttää aikeensa Länsirannan alueliitosten suhteen. Aiemmin kesällä kansainvälinen yhteisö odotti henkeään pidätellen, toteuttaako pääministeri Benjamin Netanjahu uhkauksensa, että heinäkuun 1. päivänä 2020 Israel liittää osia Länsirannasta itselleen. Oslon sopimuksen mukaisesti Israel hallitsee Länsirannalla alueita, jotka on merkitty kirjaimella C. Määräpäivään mennessä mitään ei tapahtunut.

Vaikka palestiinalaisjohtajat nimittelivätkin Emiraattien ja Bahrainin johtajia pettureiksi, tosiasiallisesti Israelin kädet on sidottu alueliitosten suhteen siten, että palestiinalaisilla on itse asiassa ihan hyvät neuvotteluasemat oman valtion saamiseksi. Palestiinalaisvaltio on ollut tarjolla esimerkiksi Bill Clintonin ehdotuksessa vuonna 2000, pääministeri Ehud Olmertin ja presidentti Mahmoud Abbasin salaisissa neuvotteluissa 2007–2008 sekä vielä John Kerryn välityksellä 2014.

Tämänhetkinen tilkkutäkki ei karttoja katsellessa näytä itsenäisen valtion kannalta elinkelpoiselta, mutta joka kerta, kun asiasta neuvoteltiin aina vuoteen 2014 saakka, ehdotus sisälsi yhtenäisen maa-alueen, johon parhaimmillaan sisältyi jopa Temppelivuori.

Keskustelu itsenäisestä Palestiinan valtiosta edellyttäisi sitä, että puhutaan myös vaikeista asioista. Yksi selvästi vaikea aihe on palestiinalaishallinnon oma korruptio, minkä lisäksi alueella on sanan- ja uskonnonvapausongelmia.

Kirkot ovat puun ja kuoren välissä

Kun keskustelu mahdollisista Länsirannan alueliitoksista oli keväällä ja kesällä käynnissä, myös kristillisten kirkkojen johtajat ottivat asiaan kantaa. Kirkkojen Maailmanneuvosto esitti vaatimuksen, että EU asettaisi Israelille sanktioita samaan tapaan kuin se oli asettanut talouspakotteita Venäjälle Krimin miehityksen vuoksi.

Myös Suomessa reagoitiin tilanteeseen. Piispat Tapio Luoma, Jari Jolkkonen ja Simo Peura lähettivät julkisen tukikirjeen Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispalle Sani Ibrahim Azarille. Kirjeessä piispat tuomitsivat Israelin aikomukset.

On poikkeuksellista, että Kirkkojen Maailmanneuvosto toivoo, että EU asettaisi talouspakotteita jotakuta valtiota vastaan. Israel–Palestiina-konfliktia koskien Kirkkojen Maailmanneuvosto on kuitenkin erityisen aktiivinen. Kyseistä konfliktia varten se on muodostanut kaksi erillistä toimielintä, jollaisia sillä ei ole mitään muuta maapallon konfliktia varten. Näistä kahdesta EAPPI eli Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel toimii ruohonjuuritasolla, kun taas PIEF eli Palestine Israel Ecumenical Forum toimii korkea-arvoisten kirkollisten virkamiesten keskinäisenä uskontodialogialustana. Näiden kahden elimen puitteissa Kirkkojen Maailmanneuvosto on vuosien saatossa ottanut voimakkaasti kantaa Israel–Palestiina-konfliktiin, usein Israelia arvostellen.

Palestiinalaiset ovat protestoineet Israelin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien diplomaattisuhteita voimakkaasti. Kuva: AP / Lehtikuva / Madji Mohammed.

Palestiinalaiset ovat protestoineet Israelin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien diplomaattisuhteita voimakkaasti. Kuva: AP / Lehtikuva / Madji Mohammed.

Toistaiseksi Kirkkojen Maailmanneuvosto ei ole kommentoinut Lähi-idän lähihistorian mullistavimpia uutisia rauhanrakentamisesta. Kirkot ovat vuosikymmenten ajan esiintyneet rauhanrakentajina ja sovittelijoina Lähi-idässä. Kirkkojen muodostamien katto- ja avustusjärjestöjen kautta kirkkojen jäsenten lahjoituksia ja kirkollisverorahoja on ohjattu rauhantyöhön yhteensä kymmeniä miljoonia euroja. Israelin, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Bahrainin diplomatiassa kirkot ovat kuitenkin sivustakatsojia.

Kirkkojen Maailmanneuvoston sympatiat ovat tunnetusti palestiinalaisasiassa, joten Israelin ja Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien suhteiden normalisoiminen saattaa sen vuoksi tuntua jopa kielteiseltä asialta tai ainakin joltakin, jota ei lojaalisuudesta palestiinalaishallintoa kohtaan haluta kommentoida. Oikeiston sekä niin sanottujen kristillisten sionistien mielestä tämä johtuu siitä, että islamilaisen hallinnon alaisuudessa elävät kirkot joutuvat varomaan tarkasti puheitaan.

Kylmän sodan aikana kirkot joutuivat puun ja kuoren väliin. Sama taitaa toistua tässäkin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi