Kansanedustaja Päivi Räsästä syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Uutisanalyysi: Sananvapaus, uskonnonvapaus, kiihottaminen kansanryhmää vastaan – Päivi Räsäsen tapauksessa on kyse suurista periaatteista
Uskonnonvapaus kuuluu länsimaisen yhteiskunnan peruspilareihin. Suomessa ja muuallakin Euroopassa haetaan sen rajoja vihapuheen ja terrorismin vuoksi.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen päätti nostaa syytteen kansanedustaja Päivi Räsästä (kd) vastaan kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Syytteen taustalla ovat Räsäsen vuonna 2004 julkaistussa pamfeletissa esittämät näkemykset, joiden valtakunnansyyttäjä katsoo olevan homoseksuaaleja halventavia. Lisäksi Räsänen on valtakunnansyyttäjän mukaan julkaissut Twitter- ja Instagram-tilillään sekä Facebook-sivullaan homoseksuaaleja halventavan mielipiteen, jonka mukaan homoseksuaalisuus on häpeä ja synti. Nämä kommentit liittyivät luterilaisen kirkon osallistumiseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Pride-viikkoon vuonna 2019.
Räsänen on valtakunnansyyttäjän mukaan esittänyt homoseksuaaleja halventavia lausumia myös Yle Puhe -radiokanavan ohjelman jaksossa Mitä Jeesus ajatteli homoista?
Räsäsen lisäksi syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sai Suomen Luther-säätiön tuleva piispa Juhana Pohjola, koska säätiö oli julkaissut pamfletin verkkosivuillaan.
Se, tulkitseeko Räsänen Raamattua oikein vai väärin ja sopiiko Raamatun sanoja käyttää lyömäaseena, on teologista ja eettistä keskustelua.
Tiedot syytteestä perustuvat valtakunnansyyttäjän tiedotteeseen. Haastehakemus ja siihen liittyvä poliisin esitutkintamateriaali tulevat julkisiksi, kun asia on ollut esillä käräjäoikeuden suullisessa käsittelyssä. Käsittelypäivää ei ole vielä määrätty.
Räsänen katsoo omassa tiedotteessaan, ettei hän ole syyllistynyt minkään ihmisryhmän uhkaamiseen, panetteluun tai solvaamiseen. Hänen mielestään syytteissä on kysymys uskonnon- ja sananvapaudesta eli siitä, saako Suomessa ilmaista vakaumusta, joka pohjautuu Raamatun ja kristillisten kirkkojen perinteisiin opetuksiin.
Räsäsen sanomiset loukkaavat monia, ja oikeus joutuu pohtimaan, milloin uskonnollinen argumentointi muuttuu vihapuheeksi. Tämä on asia, joka vaikuttaa myös muihin uskontoihin Suomessa. Kun helsinkiläinen imaami Ylen islam-illassa vuonna 2013 esitti kommentin, jossa hän totesi, että islamissa homoudesta voi tietyin ehdoin seurata kuolemantuomio, johtaisiko tämä jatkossa syytteeseen? Jos Räsänen tuomitaan, näin todennäköisesti kävisi.
Mikä on teologiaa, mikä juridiikkaa?
Poliisi päätti 13. syyskuuta 2019, ettei kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd) pamfletista aloiteta esitutkintaa. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen käynnisti 5.11. esitutkinnan uudestaan. Hän kertoi punninneensa keskenään sananvapautta, uskonnonvapautta ja syrjimättömyyttä koskevia perus- ja ihmisoikeuksia toisin kuin poliisi.
Nyt kun syyte on nostettu, käräjäoikeus punnitsee perusoikeuksia keskenään ja päättää, onko tuomioon aihetta. Ratkaisu tuskin jää lopulliseksi, sillä Räsänen ja Juhana Pohjola ennakoivat, että päätöksestä valittavat joko he tai syyttäjä.
Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio totesi Demokraatin haastattelussa, että Räsäsen tapaukseen liittyy niin olennaisia oikeudellisia kysymyksiä, että on katsottu oikeammaksi saada niistä tuomioistuimen arvio. Hänen mukaansa on hyvä saada myös rajatapauksista tuomioistuinten ratkaisuja, joissa ovat mukana uskonnonvapausnäkökohdat sananvapausnäkökohtien lisäksi.
Se, tulkitseeko Räsänen Raamattua oikein vai väärin ja sopiiko Raamatun sanoja käyttää lyömäaseena, on teologista ja eettistä keskustelua. Juridiikkaa on se, ovatko Räsäsen käyttämät uskonnolliset argumentit sellaisia, että ne ylittävät Suomen lain sallimat sanan- ja uskonnonvapauden rajat Suomen lainsäädännössä.
Riittääkö kovien sanojen oikeutukseksi se, että ne ovat Raamatusta, Koraanista tai jostakin muusta pyhästä kirjasta peräisin?
Valtakunnansyyttäjä totesi Helsingin Sanomissa, että viranomaiset puuttuvat yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa loukkaavaan vihapuheeseen, eikä tällainen puhe nauti sananvapauden tai uskonnonvapauden suojaa.
Toiviainen korosti myös, että nyt ei tutkita tai arvioida Raamatun tekstiä eikä niiden siteeraamisessa itsessään ole mitään rikollista. Sen sijaan Toiviainen katsoo, että ihminen syyllistyy rikokseen, jos hän käyttää Raamatun tekstiä ilmaisemaan omia ajatuksiaan siitä, että jokin ihminen tai ihmisryhmä on alempiarvoinen kuin toinen.
Toiviainen katsoo, että Räsänen on toiminut näin. Räsänen kiistää tämän. Kun Räsänen twiitissään kritisoi kirkkoa osallistumisesta Prideen, hän kysyi, miten kirkon oppiperusta eli Raamattu sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi. Twiitissä oli kuva Uuden testamentin jakeista, joissa puhutaan sydämen himoista, luonnonvastaisuudesta ja ruumiin häpäisemisestä syntiä tekemällä.
Syyttäjän mielestä tämä halventaa homoseksuaalien ihmisarvoa. Räsäsen mukaan sanoja ei ole kohdistettu henkilöön, vaan Priden taustalla vaikuttavaan aatteeseen ja ideologiaan. Hän kertoo kuulusteluissa korostaneensa, että hänen twiittinsä kuvaliitteeksi ottamiensa Raamatun jakeiden sanat liittyvät ihmisen tekoihin, ei ominaisuuksiin.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen katsoo, ettei syytteessä arvioida Raamatun tekstiä, vaan sitä, miten sitä käytetään ilmaisemaan omia ajatuksia ihmisryhmästä.
Riittääkö pyhä kirja perusteeksi sanoa mitä vaan?
Helsingin piispa Teemu Laajasalo otti syytteen nostamiseen kantaa twiitissään 29. huhtikuuta. Laajasalo painottaa, että sivistysmaassa vääristä ajatuksista ja sanoista rankaisemisen kynnyksen pitää olla korkea.
Vuoden 2019 marraskuussa, kun valtakunnansyyttäjä määräsi aloittamaan Räsäsen pamfletista esitutkinnan, Laajasalo kirjoitti pitävänsä tämän kirjoituksia väärinä, vahingollisina ja kristillisen lähimmäisenrakkauden vastaisina. Samalla hän totesi olevan uskonnonvapauden näkökulmasta huolestuttavaa, että näitä epäillään rikollisiksi.
Onko uskonnonvapaus niin vahva argumentti, että sen turvin voisi lausua toisista ihmisistä mitä tahansa? Riittääkö kovien sanojen oikeutukseksi se, että ne ovat Raamatusta, Koraanista tai jostakin muusta pyhästä kirjasta peräisin?
Ruandan kansanmurhassa 1990-luvulla monet murhajoukkioiden jäsenet kävivät messussa ennen kuin jatkoivat tappamista.
Jaana Hallamaa kirjoitti esseessään Kanavassa ja Suomen Kuvalehdessä vuonna 2019, että Raamattua on historian kuluessa käytetty perustelemaan monenlaista epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa, kuten kristittyjen juutalaisvainoja.
Raamatusta löytyy esimerkiksi Joosuan kirjasta jakeita, joilla voi perustella kansanmurhaa. Ruandan kansanmurhassa 1990-luvulla monet murhajoukkioiden jäsenet kävivät messussa ennen kuin jatkoivat tappamista. Islamilaiset terroristiryhmät ovat perustelleet vihankylvöään Koraanilla. Pitäisikö tällaiset puheet sallia uskonnon- ja sananvapauden vuoksi? Harva ajattelee niin.
Homoseksuaalisuus ominaisuutena ja tekona
Sananvapauteen liittyy vastuu sen käytöstä ja sanojen seurauksista. Siksi Suomen laissa on määritelty joukko asioita, joiden sanomisesta voi saada tuomion. Räsäsen tapauksen ratkaisua ei helpota, että oikeudelta vaaditaan myös uskonnollisen kielen ymmärtämistä.
Kun Räsänen erottaa ihmisen teot ja ominaisuudet, hän käyttää käsitteitä, joilla homoseksuaalisuutta on kirkoissa vanhastaan ollut tapana arvioida.
Lähes neljäkymmentä vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Kasvamaan yhdessä (1984) silloiset Suomen luterilaisen kirkon piispat opettivat, että homoseksuaalinen taipumus ei ole syntiä, mutta teot ovat. Samoin opettaa edelleen esimerkiksi Katolisen kirkon katekismus.
Suomen ortodoksisen kirkon nettisivuilta löytyy Saksan ortodoksipiispojen paimenkirje, jossa todetaan näin: ”Kuten mikä tahansa fyysinen taipumus, myös tämä on mahdollista voittaa harjoittamalla pidättyväisyyttä, säätelemällä hillitsemättömiä himoja ja siveällä asketismilla, jota esimerkiksi opimme paastossa.”
Saksan keisarikunnan aikana vastaavanlaista pykälää käytettiin Hoikkalan mukaan poliittisesti marxilaista vasemmistoa ja Saksan puolalaisen vähemmistön itsenäisyyspyrkimyksiä vastaan.
Tällaiseen ajatteluun liittyy myös paljon kritisoitu eheytysterapia, jossa homous nähdään ominaisuutena, josta voi päästä eroon tai jonka mukaisesti ei tarvitse elää.
Eli saat olla homo, mutta et voi elää sen mukaisesti. Entä jos homon tilalle vaihtaa tumman ihonvärin?
Sen, miltä kirkkojen sisällä käytävä keskustelu seksuaalivähemmistöön kuuluvan kristityn korvin kuulostaa, kiteytti helsinkiläinen Hanna Mithiku kirkolliskokouksessa viime vuonna. ”Tuntuu surulliselta, että kirkossa, jonka syvin sanoma liittyy Jumalan rakkauteen luotujaan kohtaan, joudun edelleen kysymään paikkaani ja nöyrästi pyytämään oikeutta saada tulla kuulluksi. Kirkossa, jossa edelleen saa opettaa, että minun rakkauteni on synti, väärin ja luomistyötä tuhoava voima.”
Kiihotuspykälän historialliset juuret
Kansanryhmää vastaan kiihottamisen kieltävällä lailla on vankka jalansija eurooppalaisessa lainsäädännössä. Euroopan komissio antoi helmikuussa Suomelle kaksi huomautusta siitä, että Suomi ei ole vihapuheen suhteen riittävän tiukka sen paremmin lainsäädännössään kuin lakien täytäntöönpanossa.
Lakimies Ville Hoikkala kertoi vuonna 2019 Uuden Suomen blogissaan, että ajatus kansanryhmään kohdistuvan kielteisen kielenkäytön kriminalisoimisesta on kehittynyt 1800-luvun Euroopassa. Preussin 1794 maanlain mukaan ”joka saarnassa tai muussa julkisessa puheessa pyrkii herättämään vihaa ja katkeruutta valtion tunnustamaa uskonnollista yhteisöä kohtaan, pantakoon viraltaan ja saakoon viidestä viikosta kuuteen kuukauteen kestävän vankeusrangaistuksen.”
Saksan keisarikunnan aikana vastaavanlaista pykälää käytettiin Hoikkalan mukaan poliittisesti marxilaista vasemmistoa ja Saksan puolalaisen vähemmistön itsenäisyyspyrkimyksiä vastaan.
Suomessa kiihottaminen kansanryhmää vastaan tuli rangaistavaksi alun perin jo vuonna 1970.
Vuonna 1899 Saksan korkein oikeus antoi kaksi tuomiota, jotka liittyivät juutalaisvastaiseen kielenkäyttöön. Hyvä kysymys on, olisiko Adolf Hitlerin valtaannousu voitu estää, jos häneen olisi sovellettu tiukemmin vihapuhetta rajoittavaa lakia. Nyt Hitler hyötyi Weimarin tasavallan sananvapauden turvasta, ja valtaan noustuaan hän vei muilta sananvapauden.
Toisen maailmansodan jälkeen Saksan rikoslakiin on otettu pykäliä, jotka kriminalisoivat vihaan kiihottamisen ja myös natsien tekemien rikosten kiistämisen.
YK:ssa solmittiin vuonna 1965 Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus. Sen tultua voimaan on eri maissa säädetty lakeja, joilla kriminalisoidaan kiihottaminen etnisiä ryhmiä vastaan. Suomessa kiihottaminen kansanryhmää vastaan tuli rangaistavaksi alun perin jo vuonna 1970. Uusin versio laista, jossa mainitaan myös seksuaalinen suuntautuminen, on vuodelta 2011.
Ruotsin korkein oikeus vapautti marraskuussa 2005 helluntaipastori Åke Greenin syytteestä, jonka hän sai saarnastaan, jossa hän nimitti homoseksuaaleja yhteiskunnan syöväksi. Perusteena syytteiden hylkäämiseen oli uskonnonvapaus.
Pappeja on viety käräjille Euroopassa
Päivi Räsäsen tapaus on herättänyt huomiota maailmalla. Sen ovat noteeranneet esimerkiksi Catholic News Agency ja konservatiivisten evankelikaalien The Christian Post -lehti, The Evancelical Focus -verkkomedia ja Alliance Defending Freedom -järjestö.
Vaikka Räsäsen tapaus on Suomessa ensimmäinen laatuaan, Euroopassa vastaavanlaisia on käsitelty käräjillä. Sveitsissä hylättiin Churin katolisen hiippakunnan piispaa Vitus Huonderia vastaan nostettu syyte. Huonder siteerasi Raamatun Mooseksen kirjan jakeita, joissa homoseksuaalista kanssakäymistä luonnehditaan kauhistuttavaksi teoksi ja säädetään siitä kuolemanrangaistus.
Ruotsin korkein oikeus hylkäsi uskonnonvapauden perusteella syytteen helluntailaista pastori Åke Greenia vastaan. Tämä oli saarnassaan puhunut homoseksuaaleista pervertikkoina ja yhteiskunnan syöpänä. Vaikka Korkein oikeus arvioi päätöksessään Greenin rikkoneen lakia, se uskoi, ettei tuomio pysyisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Syynä tähän ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen pykälät 9 ja 10. Sopimus on voimassa myös Suomessa.
Saksassa Bremenissä tuomittiin viime vuoden marraskuussa pappi Olaf Latzel sakkorangaistukseen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Latzel oli kirkkonsa avioliittoseminaarissa nimitellyt homoseksuaaleja rikollisiksi, jotka hyökkäävät yhteiskunnan arvoja vastaan. Hän väitti oikeudessa asiaa väärinkäsitykseksi ja kertoi tarkoittaneensa puheillaan LBQT-aktivisteja, jotka ahdistelevat hänen seurakuntaansa.
Bremenin evankelinen kirkko tuomitsi hänen puheensa ja asetti hänet väliaikaiseen virkakieltoon. Latzel on valittanut oikeuden tuomiosta, pyytänyt anteeksi sanojensa kärkevyyttä ja saanut luvan palata virkaansa.
Huoli terrorismista voi johtaa ylilyönteihin
Äärimmäisin esimerkki uskonnolla perustellusta vihapuheesta on sen käyttö terrorismin tukemisessa.
Kun terroristijärjestöjen propagandaa pyritään kitkemään paitsi verkosta myös uskonyhteisöjen tilaisuuksista, vaarana on, että huonosti harkitut rajoitukset vievät mennessään sen, mitä niiden avulla pyritään suojelemaan: demokratian perusarvot.
Ajankohtainen esimerkki tästä on Tanska. Siellä on keskusteltu valmisteilla olevasta laista, jonka mukaan uskonnollisia yhteisöjä velvoitettaisiin kääntämään kaikki saarnat ja puheet tanskaksi ja lataamaan ne nettisivuilleen.
Käytännössä ehdotus iskisi kaikkiin uskonyhteisöihin, joissa ihmisten äidinkieli on jokin muu kuin tanska.
Tavoitteena on estää demokratiaa vastaan suunnatut vihapuheet erityisesti moskeijoissa. Esityksen taustana ovat olleet tiedotusvälineiden paljastukset muun muassa antisemitistisistä puheista.
Käytännössä ehdotus iskisi kaikkiin uskonyhteisöihin, joissa ihmisten äidinkieli on jokin muu kuin tanska.
Tanskalaisten piispojen, pappien ja lakimiesten lisäksi lakiehdotus onkin herättänyt huolta kansainvälisissä kirkkojen välisissä järjestöissä. Luterilainen maailmanliitto muistutti kannanotossaan, että tämäntapaiset lait voivat johtaa, ja ovat maailmalle jo johtaneet, uskonnollisten vähemmistöjen syrjintään ja ahdisteluun.
Muokattu 7.5.21: Pappi Olaf Latzelista kertovasta kohdasta on poistettu "Latzelin seurakunta" ja lisätty, että hän on pyytänyt anteeksi sanojensa kärkevyyttä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
KD Nuoret vaativat: Jumalan pilkka pois rikoslaista
AjankohtaistaLaki uskonrauhan rikkomisesta suojaa eri uskontojen harjoittajia riittävästi ilman erityismainintaa Jumalan pilkkaamisesta, linjaa KD Nuoret.
