”Todella moni diakoniatyöntekijä haluaa puolustaa ihmisarvoa” – Lähentyykö uusi diakoniaprojekti kansalaisaktivismia?
Diakoniatyöntekijöiltä kaipaillaan lisää panostusta, jotta heidän asiakkaidensa ääni saadaan kuuluviin yhteiskunnassa.

Diakoniatyöntekijöiltä kaipaillaan lisää panostusta, jotta heidän asiakkaidensa ääni saadaan kuuluviin yhteiskunnassa.

”Todella moni diakoniatyöntekijä haluaa puolustaa ihmisarvoa” – Lähentyykö uusi diakoniaprojekti kansalaisaktivismia?

Nyt diakoniatyöntekijät halutaan yhteiskunnan vaikuttajiksi – yhdessä asiakkaiden kanssa.

Malmin seurakunnassa Helsingissä on helmikuussa 2019 käynnistynyt kaksivuotinen Diakonia kansalaisvaikuttamisen tukena -projekti. Mutta mitä se oikein tarkoittaa? Onko hanke vapaaehtoistoimintaa vai politiikkaa, kun diakoniaan halutaan sisällyttää kansalaisaktivismia?

– Tavoitteena on, että diakoniatyössä kohdatut ihmiset kokisivat olevansa oman elämänsä toimijoita eivätkä esimerkiksi viranomaisten tai asiantuntijoiden toimenpiteiden kohteita. Jokainen ansaitsee tunteen siitä, että kykenee vaikuttamaan omaan elämäänsä. Lisäksi pyritään siihen, että diakonian asiakkaiden elämä muuttuisi hetkessä pärjäämisestä selviytymiseksi, selittää Diakonia kansalaisvaikuttamisen tukena -projektin työntekijä, diakonian kehittäjä Veera Wallenius.

Walleniuksen mukaan pärjäämisen ja selviytymisen ero on se, että selviytyminen on muutakin kuin lyhytkantoista pärjäämistä päivästä, ruokakassista ja tukien maksupäivästä toiseen.

Asuinaluekin saattaa leimata

Diakoniassa tulee siten pyrkiä konkreettisesti asiakaskunnan osallistamiseen. Nykyisen projektin aikana Wallenius järjesti diakoniailtapalan, jonka aikana asiakkaiden tarpeita kuunneltiin.

– Esiin nousivat eroperheiden epäoikeudenmukaisiksi koetut tukiasiat ja lähiöasukkaiden leimautuminen asuinpaikan mukaan, Wallenius kertoo.

Syksyllä on määrä järjestää projektin aloitustilaisuus ja tähän liittyen ainakin kaksi ratkaisutyöpajaa, joihin etsitään kokemusasiantuntijoita. Malmin tulevilla ratkaisutyöpajoilla on edeltäjänsä muun muassa Kallion seurakunnan Sovinto100-ratkaisupajassa, joka käsitteli köyhyyttä ja eriarvoistumista ja D-Areenoissa eri puolilta Suomea.

Etsimme asetelmaa, jossa diakoniatyöntekijä ei ole auttajan tai asiantuntijan, vaan mahdollistajan, rohkaisijan ja vahvistajan roolissa.
– Veera Wallenius

Sekä Sovinto100-ratkaisupajassa että D-Areenoissa saatettiin yhteen kokemusasiantuntijoita ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. Näin pyrittiin edistämään vuoropuhelua erilaisissa elämäntilanteissa olevien välillä.

Veera Wallenius soisi diakoniatyöntekijöiden ottavan roolin myös yhteiskunnallisina vaikuttajina.

– Todella moni diakoniatyöntekijä haluaa puolustaa ihmisarvoa, mutta tehtävää on jo nyt niin paljon. Näin ollen monia arveluttaa, mistä liikenisi aikaa myös yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Tätä vaikuttamista tulisi tehdä yhdessä diakoniatyön asiakkaiden kanssa, Wallenius sanoo.

Diakonian toimintakenttä on sirpaleinen

Projekti on tuore, ja kysymyksiä on vielä paljon. Miten kaupunkidiakonia vastaa yhteiskunnan muutoksiin? Luoko nykyinen diakoniatyö edellytyksiä selviytymiselle vai vain pärjäämiselle? Entä mikä voimaannuttaisi diakoniatyöntekijöitä, jotta he kykenisivät voimaannuttamaan asiakkaitaan?

– Etsimme asetelmaa, jossa diakoniatyöntekijä ei ole auttajan tai asiantuntijan, vaan mahdollistajan, rohkaisijan ja vahvistajan roolissa. Onko diakoniatyössä mahdollista löytää sellaisia työskentelymalleja, jotka loisivat edellytyksiä selviytymiselle sinnittelemisen sijaan? Kun lisäksi tarkastellaan sitä, miten tehdään, korostuu ajatus siitä, että tehdään yhdessä. Yhdessä muiden samaa tavoittelevien toimijoiden kanssa sekä yhdessä heidän kanssaan, joiden kanssa diakoniatyössä pitäisi työskennellä, Wallenius linjaa.

Haasteena on myös toimintakentän sirpaleisuus. Sosiaalialaa ja diakoniaa liippaavia järjestöjä ja toimijoita on pilvin pimein, mutta asiakkaan kannalta auttajia on vaikea löytää. Kaikilla diakonian asiakkailla ei ole voimavaroja etsiä apua monelta eri taholta.

Yhteiskunnallisella tasolla yksi perustavaa laatua oleva kysymys on riittävä perustoimeentulo. Ilman sitä aika ja energia kuluu nimenomaan arjessa sinnittelyyn.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi