Teologi Sanna Urvaksen mukaan opetus ihmisen joutumisesta pahan hengen valtaan voi mahdollistaa henkisen ja hengellisen väkivallan. Leppävaaran lähetyskappeli on helluntailaisen Urvaksen kotikirkko.
Väitöstutkimus nostaa esiin helluntailaisen demoniopetuksen epäkohtia – ”Aihe on Suomessa kuuma peruna”
Merkittävät helluntailaisteologit pyrkivät uudistamaan liikkeen opetusta pahoista hengistä. Korjattu opetus suojaa yksilöä henkiseltä ja hengelliseltä väkivallalta ja tuottaa terveempää yhteisöllisyyttä, sanoo väitöstutkija Sanna Urvas.
Helluntailainen teologia näkee demonit aktiivisina toimijoina, joilla on mahdollisuus vaikuttaa ihmisiin ja erilaisiin asioihin ihmisten arjessa. Uuskarismaattisessa liikkeessä esiintyy myös painotus, jonka mukaan kristityssä voi olla demoni.
Muissa kirkkokunnissa tällaista opetusta pidetään usein ongelmallisena. Sen katsotaan johtavan epäterveisiin tulkintoihin ja eettisesti kyseenalaisiin käytäntöihin.
Näin kiteyttää teologi Sanna Urvas, jonka väitöstutkimus helluntailiikkeen syntiä ja pahuutta koskevasta teologiasta tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 16. lokakuuta.
Urvaksen mukaan opetus demonisesta possessiosta eli ihmisen joutumisesta pahan hengen valtaan voi mahdollistaa henkisen ja hengellisen väkivallan. Joissakin maissa toisinajattelijoiden leimaaminen demonisiksi on johtanut ihmisoikeuksien kaventumiseen.
Esimerkiksi monissa Afrikan maissa ja Papua-Uudessa-Guineassa noituus on perinteinen osa kansojen kulttuuria, mutta konservatiivisen kristillisen tulkinnan mukaan kyse on pahoista hengistä. Noituussyytökset kohdistuvat usein puolustuskyvyttömiin henkilöihin kuten naisiin, nuoriin tai köyhiin.
– Afrikassa kehitysvammaisuuden tulkitseminen demoniseksi on heikentänyt merkittävästi vammaisten ihmisoikeuksien toteutumista ja kaventanut heidän mahdollisuuksiaan. Myös sairaudet kuten masennus voidaan nähdä henkien aiheuttamana. Tällainen opetus aiheuttaa vammaiselle tai sairaalle ja hänen perheelleen merkittävää henkistä kuormitusta, Urvas sanoo.
Konsultointiapua luterilaisille papeille
Suomen vapaissa suunnissa opetus demonien valtaan joutumisesta on Sanna Urvaksen mukaan kuuma peruna. Urvas toteaa, että helluntailiikkeen käsitykset demoneista ovat levinneet lähes kaikkiin kirkkokuntiin uuskarismaattisen ja yhteiskristillisen liikehdinnän mukana.
Urvas kertoo saaneensa kristillisistä yhteisöistä yhteydenottoja, joissa häntä on pyydetty arvioimaan ihminen, joka kokee olevansa demonin vallassa.
Urvas on haastatellut näitä ihmisiä ja tarvittaessa suositellut heille sielunhoidollisen tuen tai mielenterveysavun hakemista. Helluntaikirkkoon kuuluva Urvas pitää demonipossessiota todellisena ilmiönä, mutta yksikään näistä keskusteluista ei ole johtanut tulkintaan, jonka mukaan pahojen henkien ulos ajaminen olisi tarpeen.
Masennukseen, ahdistukseen, traumaan, pornoaddiktioon tai nuoren itsetuhoisiin ajatuksiin voidaan tarjota terapiavälineeksi pahan hengen pois ajamista.
– Teologi Sanna Urvas
Joskus yhteydenottaja on evankelis-luterilaisen kirkon pappi, nuorisotyöntekijä tai maallikkoaktiivi, joka toivoo häneltä konsultointiapua.
– Luterilaisen kirkon työntekijät kohtaavat työssään ihmisiä, jotka puhuvat tämänkaltaisen viitekehyksen kautta. Nämä ihmiset uskovat, että heissä on demoni tai kertovat, että heitä on diagnosoitu tällä tavalla.
Pahojen henkien vaikutukseen tai demonipossessioon liittyvä diagnoosi syntyy usein karismaattisen seurakunnan tai yhteisön esirukoustilanteessa.
Manaus on vaarallinen terapiaväline
Pahojen henkien vaikutukseen liittyvä ”diagnoosi” syntyy Urvaksen mukaan usein rukoustilanteessa. Esirukoilija päättelee, että rukousapua pyytäneen ihmisen vaikeuksien taustalla on paha henki, joka pitää karkottaa.
– Esimerkiksi masennukseen, ahdistukseen, traumaan, pornoaddiktioon tai nuoren itsetuhoisiin ajatuksiin voidaan tarjota terapiavälineeksi pahan hengen pois ajamista. Rukouksen aikana ihminen voi kokea hyvää oloa ja vapautumista, mutta todennäköisesti toivottua psyykkistä muutosta ei tapahdu, vaan siihen tarvittaisiin pitkäkestoisempaa apua, Urvas sanoo.
Urvas korostaa, että mielenterveysongelmien selittäminen pahojen henkien vaikutuksella on erittäin vahingollista ja vaarallista. Kun ongelma ei olekaan ratkennut, itsetuhoisista ajatuksista kärsivä nuori saattaa tulkita, että häntä vaivannut ”kuoleman henki” tuli takaisin.
Vieraillessaan luennoimassa demoniopetukseen liittyvistä kysymyksistä Urvas kiinnittää huomiota myös vahingollisten rukoustilanteiden selkiintymättömään teologiseen pohjaan.
– On selvää, että kristityn sisällä ei voi olla demonia. Lähes aina moni kuulija tulee kiittämään luennon jälkeen ja sanomaan, että ihanaa, kun joku selittää nämä asiat.
Myös luterilaisen kirkon työntekijät ovat pyytäneet teologi Sanna Urvakselta demonikysymyksiin liittyvää konsultointiapua.
Pahuus piilee ihmisissä ja yhteisöissä
Urvaksen väitöstutkimus nostaa esiin kaksi helluntailaista teologia, yhdysvaltalaisen Amos Yongin ja ghanalainen Opoku Onyinahin, jotka pyrkivät uudistamaan helluntailaisia käsityksiä synnillisyydestä ja pahuudesta.
Erityisesti Yongin lähestymistapa on helluntailaisittain poikkeuksellinen, koska tämä etsii pahuuden alkusyitä demonien sijaan ihmisistä ja yhteisöistä. Yongin mukaan pahuudesta voi vapautua esimerkiksi irrottautumalla korruptiosta ja epäterveistä valtarakenteista sekä suojelemalla heikoimman etuja.
Ghanalainen Onyinah puolestaan painottaa ihmisen omien valintojen merkitystä ja yhteisön velvollisuuksia sen sijaan, että epäonnesta syytettäisiin jonkun läheisen henkilön harjoittamaa noituutta.
– Sekä Yong että Onyinah tuottavat kontekstuaalista teologista opetusta, joka pyrkii parantamaan yhteisöjen elämää. Molemmat ovat pienen ihmisen asialla, tuovat esiin vääristyneitä käytäntöjä ja purkavat vallan väärinkäytön mahdollistavia tulkintoja, Urvas sanoo.
Urvas työskentelee tuntiopettajana helluntailiikkeen IK-opiston kampuksella Itä-Helsingin Roihupellossa. Systemaattisen teologian alaan kuuluvan väitöstutkimuksen Theology of sin and evil in Classical Pentecostalism – Two case studies voi lukea Helsingin yliopiston verkkosivulta.
Entisten karismaatikkojen vertaisryhmässä käsitellään lapsena nähtyjä manaustilanteita ja vastuuta omista teoista
Vantaalainen Thorleif Johansson toimii vapaaehtoisena karismaattista kristillisyyttä käsittelevässä Uskonnon uhrien tuki ry:n vertaistukiryhmässä. Ryhmä kokoaa ihmisiä, joiden tausta on helluntailiikkeessä, uuskarismaattissa yhteisöissä ja luterilaisen kirkon viidesläisen herätysliikkeen piirissä. Johanssonin mukaan opetus demonisesta possessiosta on yksi ryhmän kestoteemoista.
– Moni on seurannut lapsena esirukoustilannetta, jossa ihmisestä on ajettu ulos pahaa henkeä. Tämä on aiheuttanut traumoja, joita käsittelevät nyt erityisesti 30–40-vuotiaat ihmiset. Vertaisryhmässä he voivat puhua asian auki ja tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, Johansson sanoo.
Johanssonin mukaan entisten karismaatikkojen ryhmässä käsitellään paljon myös toista teologi Sanna Urvaksen väitöstutkimuksen teemaa eli inhimillisen pahuuden ja vajavaisuuden ulkoistamista demoneihin.
– Monissa uuskarismaattisissa yhteisöissä opetetaan, että paha henki voi ottaa ihmisen haltuun ja saada hänet tekemään vääriä asioita. Tämä on kavala ajatus, joka mahdollistaa sen, että ihminen näkee itsensä täysin epärehellisessä perspektiivissä. Ihminen voi ajatella olevansa pohjimmiltaan virheetön, vaikka käytännön elämässä hyvyyden toteutuminen ontuisi pahasti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Raamatun käsitystä pahoista hengistä ei voi vastuullisesti soveltaa nykyaikaan
PuheenvuorotOn yksinkertaisesti väärin irrottaa antiikin ihmiskuvasta yksi käsite, vaikkapa paha henki, ja soveltaa sitä nykyajan ihmisten ongelmiin, kirjoittaa Heikki Nenonen.
