Vantaan seurakuntien rakennuttamassa Laurinkodissa asuu ihmisiä, joilla on vaikeita elämäntilanteita ja tahtoa päästä eteenpäin
Hyvinvointialueen ongelmat heijastuvat tuettua asumista tarjoavaan yksikköön.
Näkymä on kuin minkä tahansa kerrostalon rappukäytävästä, mutta yksi asia on toisin: ovissa ei lue asukkaiden nimiä. Se muistuttaa siitä, että talon asukkaat voivat olla tavalla tai toisella haavoittuvassa asemassa ja toisaalta myös siitä, että asukkaat vaihtuvat usein. Kerrallaan tässä talossa asutaan vain muutamasta kuukaudesta vuoteen.
Asolassa sijaitseva Laurinkoti on Vantaan seurakuntayhtymän omistama kevyen tuen asumispalveluyksikkö, joka on toiminut vuodesta 2004. Asuntoja on yhteensä 14, joista kuusi on yksiöitä, kuusi kaksioita ja kaksi neljän huoneen ja keittiön perheasuntoa.
Lokakuun alusta alkaen yksi asunnoista on toiminut kriisiasuntona, johon tullaan sosiaalityön kautta silloin, kun katon pään päälle pitää järjestyä todella pian. Taustalla voi olla vaikka häätö tai tulipalo.
– Täällä on kaikki valmiina, huonekalut ja astiat. Tänne voi tulla, vaikka ei olisi muuta mukana kuin vaatteet yllään, Vantaan seurakuntien diakoniapäällikkö ja Laurinkodin johtaja Katri Valve kertoo esitellessään valoisaa kaksiota.
Laurinkodin asukkaina on monen ikäisiä ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Heillä voi on esimerkiksi mielenterveysongelmia tai neuropsykiatrisia haasteita, jotka vaikuttavat elämänhallintaan. On lapsiperheitä, yksineläjiä ja maahanmuuttajia.
Talossa pyritään vahvistamaan tunnetta siitä, ettei kukaan ole yksin
Laurinkodissa saa apua elämäntilanteensa selvittelyyn ja arjesta selviytymiseen. Asukkaille tehdään palvelusuunnitelma, jossa määritellään avun tarve ja sisältö. Asukkaitten tukena työskentelee arkipäivisin kolme erityissosiaaliohjaajaa.
– Asukkaiden kanssa puhutaan asioista ihan laidasta laitaan. Joskus keskustelut voivat liittyä tukiin ja taloudenhoitoon, toisinaan taas mietitään yhdessä vaikka työllisyyspolkuja ja ollaan yhteydessä TE-toimistoon. Voimme olla mukana myös hoitamassa terveyteen liittyviä asioita, lähteä mukaan lääkäriin tai neuvolaan, erityissosiaaliohjaaja Heidi Lindqvist kertoo.
Vaikka Laurinkotiin tulevilla voi olla takanaan kovia koettelemuksia, he ovat Lindqvistin mielestä yleensä hyvin motivoituneita tarttumaan asioihin.
– He tulevat tänne myös sen vuoksi, että haluavat muutosta elämäänsä. Täällä näkee muutoksen ja työn merkityksen asiakkaiden elämässä, Lindqvist sanoo.
Laurinkodin ensimmäisessä kerroksessa on asukkaitten käytössä oleva pyykkitupa, sauna ja yhteinen oleskelutila. Sitä uudistettiin viime kesänä sisustussuunnittelijaopiskelijan laatiman suunnitelman mukaan.
– Tilojen haluttiin viestivän kodinomaisuutta ja turvallisuutta, Katri Valve kertoo.
Oleskelutilassa, etupihan leikkipaikalla tai pihan viljelyslaatikoita hoitaessaan ihmiset tutustuvat ja voivat toimia vertaistukena toisilleen. Talossa pyritään monin tavoin vahvistamaan tunnetta siitä, että kukaan ei ole ongelmineen yksin.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa arvot punnitaan
Vuoden 2023 alusta voimaan astunut sote-uudistus on vaikuttanut myös Laurinkodin toimintaan. Aiemmin yhteistyötä tehtiin kaupungin kanssa, joka oli kumppani jo talon rakennusvaiheessa. Nyt Laurinkoti toimii ostopalvelusopimuksella, ja palveluja ostaa pääasiassa Vantaan ja Keravan hyvinvointialue.
– Aiemmin meillä oli suora ostopalvelusopimus Vantaan kaupungin kanssa, mutta nyt olemme kilpailutuksissa samalla viivalla kuin yksityiset sote-yritykset, Katri Valve kertoo.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialue kärsii rahoitusvajeesta ja on joutunut ottamaan 100 miljoonaa euroa velkaa ensimmäisinä toimintavuosinaan selvitäkseen edes lakisääteisten palveluiden turvaamisesta.
Rahoitetaanko tätä työtä jatkossa tai nähdäänkö tämä sellaisena työnä, jossa ollaan diakonian ytimessä?
Laurinkodissa hyvinvointialueen ongelmat ovat näkyneet esimerkiksi siten, että asiakkaan sopimusta ei jatketa, vaikka lastensuojelullisin perustein tuen tarve olisi ilmeinen.
– Hyvinvointialueitten kriisi näkyy meillä. Tällä hetkellä rakennamme uutta rahoitusmallia ja mietimme, millä tavalla jatkamme toimintaa, Valve sanoo.
Valve näkee, että nyt eletään aikaa, jolloin kirkossa ja yhteiskunnassa laajemminkin punnitaan arvoja ja sitä, mikä on oikeasti tärkeää.
– Rahoitetaanko tätä työtä jatkossa tai nähdäänkö tämä sellaisena työnä, jossa ollaan diakonian ytimessä? Olemmeko siellä, missä kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ovat?
Valve toivoo, että nyt osattaisiin nähdä riittävän kauas.
– Suurimman iskun tulevat ottamaan ne lapset, jotka jäävät jalkoihin. Perheitä ja vanhempia pitäisi nyt tukea. Muuten maksamme pitkään hintaa siitä, aivan kuten maksoimme 1990-luvun laman jälkeen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helsinkiläinen Tapani, 68, sinnitteli asunnottomana yli kaksikymmentä vuotta – ”Vankila on kaikkein turvallisin paikka ja katu turvattomin”
Hyvä elämäTapani lähti lapsuuskodistaan 15-vuotiaana, koska riiteli jatkuvasti isäpuolensa kanssa. Hän työskenteli ensin rakennustyömailla, joilla miehet olivat humalassa rakennusmestaria myöten. Myöhemmin hän ”tasapainotti talouttaan” kovemmilla keinoilla.