Sari Helin emännöi, tarjoili ja tiskasi kesän ajan uudessa ravintolassaan Punkaharjulla varpaat rakoilla. ”Ravintolasta tuli niin suosittu, että oli pakko käännyttää väkeä ovelta pois. Heittäytyminen kannatti.”
Huono Äiti -yrittäjä Sari Helin pani kaiken uusiksi viisikymppisenä, tekee 13-tuntisia työpäiviä ja rukoilee kaasuttaessaan rekkojen ohi – ”Uskon korkeimman johdatukseen”
”Olen aikamoinen sähköjänis ihmiseksi”, sanoo Kirkko ja kaupungin verkkokolumnistina aloittava Helin. Jo 12 vuoden ajan hän on tarjonnut foorumin äitien avautumiselle.
Sari Helin on tehnyt viime kuukaudet töitä keskimäärin seitsemänä päivänä viikossa, yleensä kello 8–21. Välillä pidempään.
Tätä haastattelua alettiin sopia toukokuussa. Sain Helinin kiinni puhelimitse kesäkuussa, kun hän ajoi 298 kilometrin matkaa kotoaan Helsingistä Punkaharjulle, jonne hän perusti keväällä Metsämuseo Luston ravintolan.
– En pysty nyt katsomaan kalenteriani, mutta palaan sähköpostitse illalla tai viimeistään huomenna, Helin lupasi.
Vastausta ei kuulunut muistutusviesteistä ja puhelinsoitoista huolimatta. Yli kaksi kuukautta autopuhelun jälkeen Helin pyysi kysymyksiä sähköpostitse. Hän kirjoittaisi vastaukset itselleen sopivissa väleissä. Ne tulivat ripeästi.
”On ollut sellainen kiire, että sana kiire on saanut ihan uuden merkityksen. Kun on pesty keittiötä vielä kello 00:30, olen nojannut horjuen pöytään ja todennut porukalle, että tämä on hulluutta. Miksi edes lähdin tähän! Kuolen tähän paikkaan!” Helin kirjoittaa.
Hän on myös ohjannut asiakkaita pöytiin, tarjoillut, tiskannut, auttanut keittiössä ja tehnyt jälkiruokia.
”Työ on fyysistä: päivässä tulee täyteen yli 20 000 askelta heittämällä. Sain jalkoihin heti alkukesästä rakot, jotka eivät parane millään. Koko kesä on mennyt varpaat sideharsoon käärittyinä.”
Sari Helin on tehnyt työkseen somea viimeiset 12 vuotta. Hän kirjoitti ensin Huono Äiti -blogia yksin sohvannurkasta epätyypillisiin kellonaikoihin, mutta nykyään muutkin yhteisössä kirjoittavat äitiyden raadollisista ja huvittavista puolista.
”Olen peloton ihminen”
Viime vuonna Sari Helin pani elämänsä uusiksi. Ensin hän erosi yli 20 vuoden avioliitostaan.
Maaliskuussa Helin päätti perustaa ravintolan, vaikka ei ollut ikinä työskennellyt alalla. Päättyvänä kesänä työkokemusta on kertynyt yli 70 päivää.
Helin kertoo keksivänsä paljon ideoita, joista moni päätyy toteutukseen saakka. Onko erilaista ryhtyä uuteen viisikymppisenä kuin nuorempana?
”Tunnen olevani ehkä 37-vuotias, siinä mielessä en osaa vastata. Olen aikamoinen sähköjänis ihmiseksi. Intuitioni on kyllä iän myötä vahvistunut.”
Molemmat lapsetkin ovat olleet mukana Punkaharjulla. Juuri aikuistunut esikoispoika työskenteli kesän äitinsä ravintolassa, kuten myös hänen tyttöystävänsä ja pari kaveriaan.
Yläkoululainen tytär käy koulua Helsingissä, joten syksyllä Helin ei voi olla ravintolassa enää ihan joka viikko. Hän aikoo katkaista työputkensa ainakin viikon lomalla syksyllä – tai jos ei ehdi, niin viimeistään talvella.
”Tiskatessani ravintolan loputtomia tiskejä koin monta kertaa meditatiivisen hetken. Aivot saivat lepoa keskittyessäni samankokoisiin laseihin”, Sari Helin kertoo.
Helin on kasvanut siihen, että työ on vahvasti läsnä. Hän vietti lapsuutensa Nokian paperitehtaan juurella, ja tehdas toi perheelle tulot ja elämälle raamit.
Helin on kaksilapsisen perheen esikoinen, ja vahvasti yrittäjätyyppiä. ”Hankin oman ja muiden palkan joka kuukausi. Se kasvattaa luonnetta. Olen peloton ihminen.”
”Asiat eivät tapahdu sattumalta”
Hiljentyminen on Helinille vaikeaa, ”ei siitä mihinkään pääse”. Hän hakee rauhaa luonnosta, vähintään voimavartin hektisinäkin päivinä. ”Olen paljon metsässä ja mökillä, jossa en tapaa ketään, jos en välttämättä halua.”
Henkisyys on alkanut merkitä enemmän viime vuosina.
”Kesän kiireessä kaikki henkisyys tuppasi jäämään sivummalle, ja sen huomasi. Ravintolan henkilökunta totesi yhtenä päivänä, että pitäisiköhän sun Sari lähteä metsään ottamaan yhteyttä itseesi.”
Helin pyrkii meditoimaan säännöllisesti – ”joskus hukkaan sen kokonaan, vaikka ei kannattaisi” – ja käy energiahoidoissa. Jos joku nimittää energiahoitoa huuhaaksi, Helin ei siitä välitä. Hänelle on tärkeintä tunnistaa asiat, joista itse saa virtaa.
”Meissä kaikissa on henkisyys, yhteys vain katoaa monelta elämän melskeissä”, Sari Helin kirjoittaa. Mökki Heinävedellä on hänelle tärkeä rauhoittumispaikka.
Myös kristillisyys on osa Helinin arkea. ”Ajan valtavasti autolla pitkin moottoriteitä ja pieniä maanteitä, tänä vuonna jo yli 60 000 kilometriä. Kun ohitan rekan, sanon usein: Herra anna tämän ohituksen mennä hyvin.”
Helin käy mielellään kirkossa. Viimeksi hän poikkesi Valamon luostarissa sytyttämässä kynttilöitä ja muistelemassa edesmenneitä ihmisiä.
”Uskon korkeimman johdatukseen. Asiat eivät tapahdu sattumalta, vaan tapahtumien tarkoitus aukeaa meille ehkä vasta vuosien päästä.”
”Äitien henkinen kuorma on suuri”
Sari Helin on Suomen ensimmäisiä perhebloggareita. 12-vuotias Huonoaiti.fi-sivusto keräsi viime vuonna noin viisi miljoonaa käyntiä, mikä on enemmän kuin koskaan ennen. Esimerkiksi Facebookissa sisältöä seuraa noin 120 000 suomalaista, Instagramissa 32 000.
Huono Äiti -sivusto ilmoittaa olevansa teeskentelemättömien ihmisten yhteisö, jossa eletään vajavaista elämää ja ollaan välillä hyvin kyllästyneitä ja voimattomia. ”Huono Äiti -porukan paras ase on huumori, ja kun se ei auta, huutaminen”, sivustolla kuvataan. Yhden naisen avautumisblogista alkaneen brändin alla myydään nykyään tuotteita valmisruoista vitamiineihin.
Toimittajataustainen Helin on yhä sivuston pääkirjoittaja, mutta ei enää ainoa. Yrityksellä on eri tehtävissä viisi kokoaikaista ja kuusi osa-aikaista työntekijää. Lisäksi Huono Äiti työllistää alihankkijoita.
Sivustolla käy enimmäkseen työssäkäyviä, kaupunkilaisia äitejä ja lapsettomia naisia. He avautuvat myös omista kokemuksistaan, joita julkaistaan toisten kommentoitaviksi. Helin kirjoittaa, että niiden perusteella äitien pahoinvointi näyttää lisääntyneen.
Viime vuodet ovat olleet monelle erityisen uuvuttavia koronapandemian, Ukrainan sodan ja niiden moninaisten seurausten vuoksi. Sari Helin on nähnyt, miten maailmantilanne heijastuu äitien jaksamiseen.
”Äitien henkinen kuorma on suuri, ja moni on hyvin yksin. Äitien harteilla on yhä päävastuu perheen ja kodin eteen tehtävästä näkymättömästä työstä. Lisäksi he käyvät töissä, maksavat asuntolainaa ja osansa sähkölaskuista – se on iso yhtälö.”
Helin on huomannut, että uupuneet äidit tuntevat usein olevansa huonoja äitejä. ”Äideillä ei ole tarpeeksi aikaa, ei tarpeeksi rahaa, ei voimia, energiaa eikä kärsivällisyyttä. Eikä puhtaita aluskalsareita. Siitä tulee tunne, ettei ole tarpeeksi hyvä mihinkään.”
Tähän tunteeseen Huono Äiti -yhteisö antaa synninpäästön. Aina ei tarvitse jaksaa.
”Teinien kanssa mitataan hermoja ja rakkautta”
Elokuussa Sari Helin alkaa kirjoittaa ajatuksiaan Kirkko ja kaupungin verkkokolumneihin. Hän aikoo käsitellä aiheita, jotka pyörivät kirjoituspäivänä mielessä: esimerkiksi arkea, nuoria, työtä, lepoa.
Kuluvan vuoden kirjoituspalkkiot Helin lahjoittaa Mieli ry:n nuorten Sekasin chat -palvelulle vapaaehtoisten päivystäjien hankkimiseen.
Teinielämä näkyy vahvasti Helinin omassa elämässä. Miltä vanhemmuus nykyään tuntuu valtakunnan virallisesta Huonosta Äidistä?
”Teinien kanssa mitataan hermoja ja rakkautta joka päivä. Toivon, että nipottaisin heille vähemmän. Lähetin äskenkin kymmenen viestin WhatsApp-nipotuspamfletin. Olen aivan liian lyhythermoinen ollakseni täydellinen äiti. Taidan olla silti aika pidetty.”
”Kukapa olisi täydellinen”, muistuttaa Sari Helin.
Kuka
Sari Helin on Huono Äiti -yhteisön perustaja ja pääkirjoittaja. Hän perusti keväällä Metsämuseo Luston ravintolan Punkaharjulle keittiömestari Ilkka Lääverin kanssa
Mitä
Helin aloittaa Kirkko ja kaupungin verkkokolumnistina.
Motto
Onnenkantamoinen tuo tulosta paljon harvemmin kuin kova työ
Lue Sari Helinin ensimmäinen kolumni Kirkko ja kaupungissa tästä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helin: Kokeile kotityölakkoa ja ylläty
PuheenvuorotMitäs jos menisit lakkoon kotona? Mitä siitä seuraisi?
Helin: Annan anteeksi itseni takia
Puheenvuorot
Helin: Vihaatko sinä teiniä?
Puheenvuorot
