null Helin: Onneksi en ole kuristanut ketään univelassa – lapsiperheunivelka on vaarallinen ongelma

Helin: Onneksi en ole kuristanut ketään univelassa – lapsiperheunivelka on vaarallinen ongelma

Sain suuresti rakastamiani lapsia yli kolmikymppisenä ja lasten mukana pysyvän unihäiriön.

Kolmelta yöllä on mahdottoman äänetöntä. Ei lintuja, ei autoja, ei sauvakävelijöiden ääniä kalvakassa maisemassa. Kuuntelen, kuinka silmäripset osuvat tyynyyn, kun vaihdan kylkeä vasemmalta oikealle. Ei saisi ajatella mitään, mutta ajatukset tulevat kuin rikkaruohot pihalaattojen saumoista. Niitä ei torju millään ja ennen kuin huomaat, ne ovat kovin suuria kitkettäviksi. Ennen lapsia nukuin kuin unikarhu: helposti, pitkään ja nautinnollisesti. Sain suuresti rakastamiani lapsia rutkasti yli kolmikymppisenä ja lasten mukana pysyvän unihäiriön, tavan herätä pohtimaan asioita kello 3.

Lapsikullat ovat hyvin erilaisia. Toiset heistä nukkuvat pienenä helposti ja hyvin kokonaisia öitä ja toiset heräävät kello kolme joka yö vauvana, 1-vuotiaana, 2-vuotiaana, 3-vuotiaana ja no, monivuotiaina. Lapsilla on erilaisia syitä herätä, eivätkä lapset herää piruuttaan, vaikka se totisesti siltä tuntuu.

Väitän, että univelka on suuri syy siihen, miksi lasten vanhemmat eroavat.

Aluksi kello kolmen herätyksen jälkeen saa äkkiä unesta kiinni, mutta kun heräily jatkuu yöstä toiseen, nukahtaminen käy vaikeaksi. Uni ei saavu, asiat pyörivät mielessä ja uudelleen nukahtaminen saattaa tapahtua kuudelta, jotta saa nousta ylös jo puoli seitsemältä. Pikkulapsiajasta tulee pahimmillaan pysyvä univaurio, joka herättää pienimmästä syystä tuttuun tapaan kolmelta yöllä, vaikka pikkulapsesta olisi kasvanut 190-senttinen korsto.

Lapsiperheunivelka on vaarallinen ongelma. Univelkainen on tietenkin väsynyt, se on selvä, mutta univelkainen on myös toimintakyvyltään puoliteholla ja liikenteessä kuin kännissä. Univelassa on kylmä, vaikka olisi kuuma, ja univelassa on hirveä nälkä, joka paikkaantuu mieluiten sokerilla.

Univelkainen on pinna kireällä tai itkuinen. Univelassa tuijottaa näyttöä eikä erota mitään, mitä siellä lukee. Univelkainen riitelee ja raivoaa – väitän, että univelka on suuri syy siihen, miksi lasten vanhemmat eroavat. Univelassa kaiken kestokyky vähenee, etenkin stressin.

Univelka koettelee naisia pahemmin kuin miehiä. Koska naiset ylisuorittavat elämän erilaisia tehtäviä, kuten kontaktimuoveja ja koulun synttärikutsujen kutsukortteja sekä harjoittavat kaikenlaista huolehtimista, naisen pää tarvitsee enemmän unta kuin miehen pää. Sen sijaan nainen herää valvomaan miestä useammin. Siinä piilee vaara, jonka päätepisteessä voi olla sydänsairaus, kakkostyypin diabetes tai masennus.

Olen hyvin huolissani kaikista Suomen väsyneistä vanhemmista. Väsynyt kantaa taakkaansa yksin ja pahimmillaan saa vastaansa mammaryhmän kommentin ”ai teillä ei nukuta, kyllä meillä vaan nukutaan”. Terveydenhuollossa pitäisi tunnistaa väsyneet vanhemmat ja antaa edes keskusteluapua. Univelkaisten tuki -kriisiryhmät vaikka seurakuntien kerhorepertuaarissa voisivat pelastaa monia murheilta.

Kirjoittaja on äiti ja Huono Äiti -yrityksien vetäjä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: