Jaana Pajunen johtaa Kidutettujen kuntoutuskeskusta, joka auttaa kidutuksen uhreja.
Ihmisen luovuudella ei ole rajoja pahuudessa – Suomessa on tuhansia kidutuksen uhreja
Suomeen tulleiden pakolaisten joukossa on tuhansia kidutuksen uhreja. Turvapaikan jo saaneita hoidetaan kidutettujen kuntoutuskeskuksessa. Hoito voi kestää vuosia.
Ihmisen luovuudella ei ole rajoja pahuudessakaan, kiteyttää Helsingin Diakonissalaitoksen kidutettujen kuntoutuskeskuksen yksikön johtaja Jaana Pajunen sen, mitä hän joka päivä työssään kohtaa.
Kidutettujen kuntoutuskeskus auttaa kidutuksen uhriksi joutuneita aikuisia ja heidän lisäkseen kiintiöpakolaislapsia ja -nuoria, jotka ovat vaikeasti traumatisoituneita. Potilaat ovat Suomesta turvapaikan tai oleskeluluvan saaneita pakolaisia. He tulevat hoitoon terveydenhuollon ammattilaisen lähetteellä.
Kuntoutuskeskuksessa hoidettiin viime vuonna 150 potilasta, joista aikuisia kidutuksen uhreja oli noin sata. Potilaista noin 40 oli uusia, loput jo aiempina vuosina tulleita. Hoito kestää pitkään, keskimäärin 2–3 vuotta.
Tämän lisäksi tutkitaan asianajajien pyynnöstä turvapaikanhakijoita, jotka ovat saaneet ensimmäisen kielteisen päätöksen. Tutkimuskeskus selvittää heidän kertomuksensa ja vammojensa yhteen pitävyyttä ja antaa asiasta lausunnon viranomaisia varten. Näitä potilaita oli viime vuonna 16.
Helsingissä sijaitsevan kuntoutuskeskuksen lisäksi Suomessa on kiduttujen kuntoutuskeskus myös Oulussa ja pieni yksikkö Tampereella. Diakonissalaitoksen keskus on näistä vanhin, se on toiminut vuodesta 1993.
Kidutuksen kokeneita Suomessa on kuitenkin paljon enemmän kuin kuntoutuskeskuksilla hoitokapasiteettia. Heidän tarkkaa määräänsä ei tiedetä, mutta jo ennen viime vuosien pakolaisaaltoa heitä arvioitiin olevan tuhansia. Pajusen mukaan määrä ei tästä ole ainakaan vähentynyt, päinvastoin.
– On arvioitu, että noin kolmanneksella psykiatriseen hoitoon päätyneistä pakolaistaustaisista ihmisistä on kidutuskokemuksia. Kun vain osa päätyy hoitoon, uhreja on Suomessa paljon. Tarkkaa määrää en lähde sanomaan, koska asiaa ei ole tutkittu, mutta tuhansia, Pajunen sanoo.
Kiduttajissa on myös poliiseja ja lääkäreitä
Kidutuksen kuntoutuskeskus noudattaa työssään YK:n määritelmää kidutuksesta. Kidutus on tahallisesti aiheutettua kovaa ruumiillista tai henkistä kipua tai kärsimystä. Sen tekijänä tai toimeksiantajana on julkinen viranomainen. Tarkoitus on rankaista, pelotella tai kiristää tunnustus.
Kidutus voi kohdistua uhriin, mutta sen kautta pyritään vaikuttamaan myös muihin. Kiduttajat voivat olla viranomaisia, kuten poliiseja tai sotilaita, ja terveydenhoitohenkilökuntaa, kuten lääkäreitä. Siksi kidutetut ovat menettäneet luottamuksensa ja pelkäävät viranomaisia tai jopa lääkäriin menoa.
Kidutuskeinot ovat hyvin monenlaisia, samoin kidutuksesta aiheutuvat vammat. Jaana Pajunen on ennen nykyistä työtään tehnyt lastensuojelutyötä niin Diakonissalaitoksella, HUS:lla kuin Vantaan kaupungillakin. Hän on työssään kokenut monenlaista, mutta ero nykyiseen työhön on selvä.
– Lastensuojelussa kohdatut tilanteet ovat usein ikäviä, mutta siinä on se ero, että valtaosa vanhemmista ei laiminlyö lapsiaan tahallaan. Kidutus sen sijaan on tahallaan tehtyä ihmisen julmuutta ja pahuutta, Pajunen kiteyttää.
Kidutuksesta aiheutuu uhreille usein vaikeita psyykkisiä vammoja, elin- ja kudosvaurioita, jotka ovat elinikäisiä. Niitä ei kuitenkaan välttämättä perusterveydenhoidossa tunnisteta kidutuksen aiheuttamiksi, eivätkä potilaat välttämättä kerro asiasta. Myös kivut ovat usein pysyviä ja kivunhoito tärkeää.
Lastensuojelussa kohdatut tilanteet ovat usein ikäviä, mutta siinä on se ero, että valtaosa vanhemmista ei laiminlyö lapsiaan tahallaan.
Kidutettujen kuntoutuskeskus keskittyy kuitenkin psyykkisiin seurauksiin, sillä keskus on kidutustraumojen tutkimukseen ja hoitoon erikoistunut valtakunnallinen psykiatrinen polikliininen yksikkö. Psyykkiset traumat ovat monenlaisia: masennusta, ahdistusta, mieleen palaumia, syyllisyyden tunteita, luottamuksen puutetta, keskittymisvaikeuksia, häiriöitä kiintymyssuhteissa, kykenemättömyyttä huolehtia omista ja muiden tarpeista, painajaisia, oppimisvaikeuksia, seksielämän vaikeuksia ja niin edelleen.
– Iso osa niin naisista kuin miehistä on raiskattu, Pajunen mainitsee.
Pajunen toimii yksikön johtajana ja opiskelee trauma- ja kriisiterapiaa. Koulutukseltaan hän on psykoterapeutti, mutta ei tällä hetkellä hoida itse keskuksen potilaita. Hänen aikansa on mennyt työn organisointiin ja myös uusien työntekijöiden rekrytointiin. Vaihtuvuus on suurta. Työ on henkisesti niin raskasta, että suurin osa työntekijöistä tekee sitä osa-aikatyönä. Ammattimaisuus ja työnohjaus toki auttavat.
– Terapeutin tehtävä on kuunnella ja ottaa vastaan hätää ja tuskaa. Se on kuormittavaa.
Lasten ja nuorten puolella, alle 24-vuotiaissa, suurin osa potilaista ei ole itse kidutettuja, mutta heillä on monenlaisia muita kotimaassa ja pakomatkalla syntyneitä vaikeita traumoja. Jotkut ovat nähneet läheisiään kidutettavan tai tapettavan. Aikuispuolella asiakkaina on yleensä vain potilas, mutta lasten ja nuorten puolella perheitä.
Lapset kertovat kokemastaan muun muassa piirtäen ja leikkien.
Luottamuksen rakentaminen vie aikaa
Ensimmäinen osa potilaan kuntoutusta on saada hänet luottamaan ja avautumaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä kun psyyke on murrettu, henki on ollut vaarassa ja tilanteisiin liittyy nöyryytys ja häpeä, jo kynnys hakea apua on suuri. Lisäksi, kun potilaita on hyvin erilaisista maista ja kulttuureista, tarvitaan avuksi tulkkeja. He ovat kaikki ammattilaisia, se on kaiken edellytys.
Kun kidutuksen uhreista kaikki eivät edes terapiassa pysty kertomaan kokemuksistaan, se on vielä vaikeampaa turvapaikanhakutilanteessa, jossa aika on lyhyt ja tilanne niin ainutkertainen.
– Haastattelutilanne voi laukaista takaumia kidutuksista ja muista traumaattisista kokemuksista. Silloin ihminen ei välttämättä kykene kertomaan asioita. Tarinaan jää aukkoja, kertomus on katkonainen, ihminen unohtaa asioita tai kertoo niitä väärässä järjestyksessä. Tämä vaikuttaa siihen, miten uskottavalta kertomus näyttää ja se on otettava huomioon.
Pajusen mukaan Kidutettujen kuntoutuskeskus kouluttaa, työnohjaa ja antaa konsultaatiota kidutuksen seurauksista, hoidosta ja kuntoutuksesta. Hän uskoo, että viranomaiset tekevät parhaansa lakien ja säädösten ja resurssien mukaan. Toinen asia on, onko resursseja ja esimerkiksi aikaa aina tarpeeksi.
Haastattelutilanne voi laukaista takaumia kidutuksista ja muista traumaattisista kokemuksista.
Kidutettujen kuntoutuskeskuksen omat resurssit ovat joka vuosi kiinni Stean eli Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (aikuiset) ja Euroopan Unionin (lapset ja nuoret) rahoituksesta. Tähän asti rahoitus on kuitenkin järjestynyt, sillä työ on koettu tärkeäksi.
Miten kidutettuja aikuisia ja traumoja kokeneita lapsia ja nuoria sitten keskuksessa autetaan? Potilaita varten on psykiatreja, lastenpsykiatri, psykologi, psykoterapeutti, fysioterapeutti, toimintaterapeutti ja sosiaalityöntekijä. Toimintaan kuuluvat niin lääkkeet, erilaiset yksilö- ja ryhmäterapiat kuin käytännön asioissa auttaminen. Lasten kanssa puretaan asioita myös leikin ja esimerkiksi piirtämisen avulla.
Hoito on avohoitoa. Jos potilas tarvitsee esimerkiksi psykoottisten oireiden vuoksi sairaalahoitoa, se tapahtuu julkisessa psykiatrisessa sairaanhoidossa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kipulääketieteen professori Eija Kalso: ”Kivun pelko voi olla kuntoutumisen este”
Hyvä elämäKroonisesta kivusta kärsii noin joka viides suomalainen, ja siihen liittyy usein masennusta, ahdistusta ja unettomuutta, sanoo kivunhoitoon perehtynyt Eija Kalso.
