Tappelu! Kirkon sisälläkään ei aina olla yksimielisiä siitä, mikä on kirkon virallinen kanta.
Kun kirkolta kysytään virallista kantaa, kuka saa avata suunsa?
Kirkolta tivataan usein, mikä on sen virallinen kanta milloin mihinkin. Vastaaminen ei olekaan aivan helppoa.
Nimimerkki "suora.kysymys" kysyi elokuussa 2015 Suomi24-keskustelupalstalla, mikä on luterilaisen kirkon virallinen kanta avioliittoon. "Mitä sanoo tunnustuskirjat ja kirkkolaki? Voisiko joku pappi vastata kun tällä palstalla kuitenkin päivystätte."
"Eivät vastaa koska eivät voi myöntää suoraan toimivansa vastoin pappisvalaansa", totesi nimimerkki "luopiot.pakosalla".
Seuraavana päivänä nimimerkki "kirkko.ruokkii.luopioita" kirjoitti: "Voin kertoa, että niissä yksiselitteisesti sanotaan, että avioliitto on vain miehen ja naisen liitto. Miksi sitten arkkipiispaa myöten osa piispoja ja pappeja puhuu ja toimii aivan päinvastoin."
Pyyntö kuulostaa kohtuulliselta: voisiko kirkko kertoa, mikä on sen kanta?
Kysymys on kuitenkin kiperämpi kuin äkkiseltään näyttää.
Arkkipiispa ei päätä – kirkolliskokous päättää
Espoon yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja, teologian maisteri Stig Kankkonen ei ihmettele, että ihmiset ovat ymmällään. Vaikka kirkon käsitys avioliitosta on hänen mukaansa selvä, jotkut papit ja piispat hämmentävät soppaa henkilökohtaisilla mielipiteillään.
– Silloin kansa joutuu kysymään, mikä nyt sitten on kirkon kanta, Kankkonen sanoo.
Kankkonen on ruotsinkielisen seurakuntalehden Kyrkpressenin entinen päätoimittaja ja aktiivinen kirkollinen vaikuttaja. Kirkon yksiselitteinen kanta on hänen mukaansa se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.
Tunnustuskirjat ovat ongelmallisia, jos niitä lukee fundamentalistisesti.
– Espoon yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Stig Kankkonen
Siksi Kankkosen mielestä on kummallista, että jopa arkkipiispa Kari Mäkinen puhuu kuin asia olisi jotenkin epäselvä.
– Arkkipiispa on piispa piispojen joukossa, mutta suuri yleisö ei ehkä tiedä sitä. Monet kuvittelevat hänen olevan jotenkin piispojen yläpuolella ja erityinen kirkon linjan vetäjä. Ja sitähän hän ei ole, Kankkonen selittää.
Niin asia virallisesti on. Suomen luterilaisen kirkon kantaa ei päätä kirkon ylin nokkamies, vaan demokraattisesti valittu kirkolliskokous.
– Piispoilla on kyllä tärkeä rooli, nimittäin vastata kussakin hiippakunnassa uskon puhtaudesta, jos vähän juhlallisesti sanotaan, Kankkonen sanoo.
Mistä piispan sitten pitäisi tarkastaa, mikä on puhdasta uskoa?
Tunnustuskirjat ovat ongelmallisia – jos keskittyy epäolennaiseen
Kirkkolain mukaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon usko määritellään Raamatussa, uskontunnustuksissa ja tunnustuskirjoissa. Ne löytyvät netistä, ja kuka vain voi mennä katsomaan, minkälaisen tunnustuksen me Suomen neljä miljoonaa luterilaista allekirjoitamme.
Tunnustuskirjoihin kuuluu esimerkiksi Martti Lutherin kirjoittama ja aikansa luterilaisen eliitin allekirjoittama Schmalkaldenin opinkohdat. Teksti käsittelee sitä, mikä katolilaisessa uskossa on väärin ja luterilaisessa oikein. Esimerkiksi messua käsittelevä osuus on aikamoinen.
"Paavikunnan messu on varmasti suurin ja hirvittävin iljetys", Luther kirjoittaa. "Jos olisi olemassa järkeviä paavilaisia, heidän kanssaan voisi ystävällisesti keskustella tähän tapaan: Miksi he pitävät niin tiukasti kiinni messustaan?" Pitääkö oikeaoppisen luterilaisen siis ajatella, että katolinen messu on hirvittävä iljetys ja ettei järkeviä katolilaisia ole olemassa?
Stig Kankkosen mukaan ei.
– Tunnustuskirjat ovat ongelmallisia, jos niitä lukee fundamentalistisesti. Siis siten, ettei ota huomioon niiden historiaa ja kontekstia, jossa ne ovat syntyneet. Nehän olivat suurilta osin poleemisia, ja kieli on sen mukaista, Kankkonen selittää.
– Sieltä pitää löytää se, mitä sanotaan, eikä keskittyä siihen, miten asia on ilmaistu.
Kuva: Esko Jämsä
Uskontunnustuksiin sitoudutaan – mutta miten?
Kirkon tunnustus ei kuitenkaan perustu vain 1500-luvun saksalaisiin teksteihin, vaan vanhempiinkin. Uskontunnustuksiakin on kolme. Niistä nuorin ja vähiten käytetty on 500-luvulta peräisin oleva Athanasioksen uskontunnustus.
Teksti käsittelee yksityiskohtaisesti sitä, mitä Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat ja eivät ole. Sillä on mittaa yli kuusi kertaa niin paljon kuin riparilla ulkoa opeteltavalla Apostolisella uskontunnustuksella. Lopussa todetaan ykskantaan: "Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua."
Jos kirkkomme irtaantuisi perusdokumenteistaan, se menettäisi identiteetistään jotain hyvin oleellista.
– Roihuvuoren kirkkoherra Timo Pekka Kaskinen
Onko tosiaan niin, että se, joka ei ajattele kolminaisuudesta näin, ei voi pelastua? Kysytään joltakulta Helsingin kirkkoherroista. Roihuvuoren kirkkoherra Timo Pekka Kaskinen vastaa puhelimeen.
– Ajattelen, että esimerkiksi Athanasioksen uskontunnustus edustaa aikansa tapaa ilmaista asioita. Se on syntynyt keskellä kamppailua kolminaisuusopin kieltäjiä vastaan ja se kuvastaa tarvetta vetää rajaa. Kristinuskoa tulee nykyään harvoin esitellyksi juuri noilla sanoilla, Kaskinen pohtii.
Miksi luterilaisen kirkon virallinen oppi sitten sanoo niin?
– Uskontunnustukset ovat vanhoja tekstejä, joiden päälle kirkkomme on vuosisadat rakentunut ja jotka liittävät meidät maailmanlaajaan kirkkoon. Jos kirkkomme irtaantuisi perusdokumenteistaan, se menettäisi identiteetistään jotain hyvin oleellista.
Arkkipiispa saa puhua – ja niin myös Päivi Räsänen
Kyllä kirkon kantaa voi muuttaakin. Turussa kokoontuu kaksi kertaa vuodessa 64 seurakuntalaisten ja 32 pappien äänestämää kirkolliskokousedustajaa. Yksi valituista on helsinkiläinen Katri Korolainen, vihreä poliitikko ja kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja. Mikäli kirkko haluaa muuttaa kantaansa avioliittoon, tunnustuskirjoihin, piispojen oikeuksiin tai mihin vain, siitä päättävät Korolainen ja kumppanit. Korolaisen mielestä niin on hyvä.
– Kirkkoon kuuluu melkein kolme neljäsosaa suomalaisista, sillä on veronkanto-oikeus ja merkittävä omaisuus. Myös seurakuntalaisten äänen täytyy kuulua, Korolainen sanoo.
Korolaisen mielestä on kuitenkin hyvä, että arkkipiispa ottaa asioihin julkisesti kantaa – vaikka kanta olisikin kitkainen kirkon nykykäsityksen kanssa.
– Kyse on samasta asiasta, mitä vaikka presidentti tekee kannanotoissaan maallisella puolella. Hän sanoo ääneen, mihin suuntaan toivoisi asioiden menevän.
Sama pätee poliitikko Päivi Räsäseen, päätoimittaja Seppo Simolaan ja muihin kirkollisiin näpäyttelijöihin. Kirkossa pitää Korolaisen mielestä olla tilaa keskustella.
Kirkolliskokous päättää – jos päättää
Kirkolliskokouksen päätöksenteko kuitenkin takkuaa. Kun muutos koskee uskoa ja oppia, kirkollisia kirjoja, kirkkolakia tai kirkkojärjestystä, päätökseen tarvitaan kolme neljäsosaa äänistä. Vaikka esimerkiksi kirkon kirjoitettu kanta samaa sukupuolta olevien avioliittoon on monitulkintainen, kirkolliskokous ei saa muutettua sitä yksiselitteiseksi, koska sen enempää asian kannattajat kuin vastustajatkaan eivät saa kokoon riittävää määräenemmistöä.
Mielestäni kolmen neljäsosan määräennemistö on liian suuri. Se halvauttaa.
– Kirkolliskokousedustaja Katri Korolainen
Katri Korolainen säilyttäisi määräenemmistövaatimuksen tärkeissä kysymyksissä, mutta tiputtaisi sen kahteen kolmasosaan.
– Mielestäni kolmen neljäsosan määräenemmistö on liian suuri. Se halvauttaa, Korolainen sanoo.
Jos ollaan tarkkoja, kirkon tunnustuksesta ei lopulta vastaa vain kirkolliskokous. Myös Suomen tasavallan eduskunnalla on näppinsä pelissä.
Luterilaisen kirkon tunnustus ja tehtävä määritellään kirkkolain kahdessa ensimmäisessä pykälässä. Kirkon kuuluu Suomen lain mukaan "julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimia muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi".
Käytännössä eduskunta kuittaa mukisematta kirkolliskokouksen muutosehdotukset kirkkolakiin, mutta äkäiset kansanedustajat voisivat päättää toisinkin.
"Tulihan se varsinainen asiakin"
Lopulta nimimerkillä "kuunteleva_kirkko" kirjoittanut pappi vastasi Suomi24-palstalla esitettyyn kysymykseen kirkon avioliittokannasta. Pappi kertoi, miten kirkon tunnustus ja oppi ovat muotoutuneet, mitä asiasta sanotaan tunnustuskirjoissa, mitä Luther ajatteli ja minkälaisessa yhteiskunnassa tekstit on kirjoitettu.
Pappi totesi, etteivät sen enempää samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastustavat kuin sitä kannattavatkaan ole harhaoppisia ja että molemmilla on hyviä teologisia perusteita.
Pappi kertoi, että Suomen luterilaisen kirkon senhetkistä näkemystä kuvaa parhaiten se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, mutta kirkolliskokous voi päättää toisinkin.
Nimimerkki "älyn.väläys" vastasi pian: "Tulihan se varsinainen asiakin tuon sörsselin keskellä. 'kirkon opin mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto'."
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Kun muut ovat hiljaa, Päivi Räsänen saa olla kirkon ääni
PuheenvuorotSe on kirkossa aina paniikin paikka, kun joku alkaa ammentaa Raamatusta.
