Huumeruiskujen keräysastia Katri Valan puistossa Sörnäisissä.
”Viimeksi neljä päivää sitten kuoli ystävä” – Mikko ja Jani opastavat huumeidenkäyttäjän Helsinkiin
Ystävykset esittelevät kantakaupungin suosituimmat piikityspaikat – ja Kampin kappelin.
Huumeruiskujen keräysastiasta pöllähtää kuivuneen veren ja kemikaalien haju. Kymmenet ruiskut ja tiilenpunaiset paperimytyt kertovat, että Katri Valan puistossa Sörnäisten Kurvissa on nautittu muutakin kuin kaljaa.
Entinen heroinisti Mikko on avannut keräysastian kannen Diakonissalaitoksen matalan kynnyksen työtoiminnasta saamallaan avaimella. Tämän astian tyhjennys ei kuulu hänen hommiinsa, muutaman muun kyllä.
– Katri Valan puisto, Alppipuisto ja Koffin puisto ovat hyvällä säällä vetämispaikkojen top kolme.
Nyt plusasteita on vain yksi, ja kymmenen metriä sekunnissa puhaltava tuuli tunkeutuu talvitakin läpi. Puistossa hengaa silti arkipäivänä neljän hengen porukka oluttölkit esillä.
Vieressä on kivitalo, jonka pikkuyksiöstä pyydetään yli 9 000 euron neliöhintaa. Erilaiset elämäntavat mahtuvat Sörnäisissä saman kujan varteen.
Katri Valan puiston leikkipaikan pöytään on liimattu tarra, jossa kommandopipoinen hahmo iskee silmää.
36-vuotias Mikko asuu itsekin Kalliossa kaupungin vuokra-asunnossa. Hän osoittaa Katri Valan puiston leikkipaikkaan, jossa on muutama vieterikeinu, penkkejä ja pöytä, johon liimatusta tarrasta iskee silmää kommandopipoinen hahmo.
– Olen nähnyt porukkaa vetämässä pöydän ääressä. Aineiden myyjät päivystävät Lidlin ja Fidan talojen välissä. He ovat ymmärtäneet, että huumeriippuvaiset ovat korvaushoitoklinikoiden ja terveysneuvontapisteiden lähellä.
Kadulla liikkuu Mikon mukaan tällä hetkellä eniten rauhoittavia, kannabista, amfetamiinia sekä heroiinin korvanneita opioideja Subutexia ja Suboxonea, joita käytetään päihteenä usein suonensisäisesti.
Katri Valan puiston vierestä kaupataan 17 neliön yksiötä 155 000 eurolla.
Mikko kertoo, että piikittäjät siivoavat jälkensä paremmin kuin ennen. Jos yksi heittää ruiskun maahan, joku toinen samasta porukasta korjaa sen pois. Paitsi yleisissä vessoissa, joissa käydään yksin.
Mikko näyttää kännykästään kuvaa Kallion Brahen kentän viereisestä vessasta, jonka metallilattia on kuorrutettu likaisilla ruiskuilla.
– Joku potki neulankeräysastian paskaksi ehkä siksi, että tarvitsi värkit. Roskikseen heitettyihin ruiskuihin jää aina tippa pohjalle, ja jotkut tyhjentävät ne yhteen kuppiin ja vetävät verenkiertoonsa. Jos tyypillä on jo hiv ja C-hepatiitti, hän saattaa ajatella, ettei ole enää mitään menetettävää.
Kerran kun Mikko meni Punavuoressa Koffin puiston yleiseen vessaan, oven päälle oli aseteltu käytetty ruisku.
– En ymmärrä, mikä ajaa ihmisen tekemään tuollaisen jäynän.
Jotkut kiirehtivät arkiaamuna töihin, toiset huume- tai korvauslääkeannokselle. Aurinko nousee lähellä D-asema Kurvia.
Aamu alkaa metadonilla
Mikko aloittaa aamunsa juomalla kotonaan 90 milligrammaa metadonia. Se on tavallinen määrä opioidien korvaushoidossa, mutta aineeseen tottumattoman annos tappaisi. Mikolta metadoni pitää vain vieroitusoireet poissa. Aamuolo on kuvottava ennen kuin lääke vaikuttaa.
Mikko on käynyt haittoja vähentävässä korvaushoidossa 13 vuotta. Hoidon ideana on sen nimen mukaisesti vähentää opioidien käytön haittoja, kuten sairauksia ja rikollisuutta. Päämääränä ei tarvitse olla päihteiden jättäminen.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi marraskuussa tilastoraportin Päihdehuollon huumeasiakkaat 2016, jonka mukaan Suomen korvaushoitoasiakkaista 15 prosenttia ei ollut väärinkäyttänyt päihteitä edellisen kuukauden aikana.
Join ekat kännit 5-vuotiaana. Faija tarjosi samalla, kun pesi autoa.
- Jani
– Kokeilin heroiinia viimeksi kuutisen vuotta sitten, mutta se ei toimi, jos käyttää myös metadonia. Nyt menee lähinnä kaljaa, mutta juominen ei ole päivittäistä. Otan välillä muutaman töiden jälkeen, ja viikonloput saattavat venähtää parilla päivällä, Mikko sanoo.
THL:n tuore raportti kertoo, että päihdehuollon huumeasiakkaat ovat aloittaneet ensisijaisen ongelmapäihteensä käytön keskimäärin näin: alkoholia 13-vuotiaana, kannabista 15-vuotiaana, rauhoittavia ja unilääkkeitä sekä amfetamiinia ja muita stimulantteja 17-vuotiaana ja opioideja 18-vuotiaana. Valtaosalla päihdehuollon huumeasiakkaista on ongelmia monen päihteen kanssa.
Myös Mikko aloitti nuorena. Hän joi ensimmäisen humalansa 11–12-vuotiaana Pohjois-Helsingissä Malmilla. Noin 15-vuotiaana hän alkoi poltella kannabista ja 19-vuotiaana piikittää heroiinia.
– Isäni käyttäytyminen vaikutti minuun paljon. Kun iso mies huusi ja haukkui kännissä, se tuntui tosi pahalta. En halunnut olla kotona, joten olin itseäni vanhempien kavereiden kanssa ja tein, mitä he tekivät, Mikko muistelee.
Huumepiireistä löytyi ystävä
Huumeet yhdistivät Mikon häntä yhdeksän vuotta vanhempaan Janiin Malmilla parikymmentä vuotta sitten.
– Olen ajanut Mikon vanhempien autolla hakemaan jotain aineita ja äkkiä, kun Mikko oli vielä 17, Jani muistelee.
– 1990-luvulla tuli suuri heroiiniaalto, ja melkein koko Pohjois-Helsinki oli heroiinipäissään, Mikko sanoo.
Vanha huumeruisku ajautui merenrantaan Helsingissä.
Mikon silmät alkavat loistaa hänen muistellessaan, kuinka alkuaikoina autoiltiin johonkin kauniiseen, syrjäiseen paikkaan. Mikko on piikittänyt esimerkiksi Vantaanjoen varrella Vanhassa myllyssä Vantaan puolella.
– Heroiinia ei voi vetää vain kerran. Siitä tulee suurempi euforia kuin mistään muusta. Niin kuin Trainspotting-elokuvassa sanotaan: ota paras orgasmisi ja kerro se tuhannella, etkä ole lähelläkään.
– Minusta parasta oli alkuaikoina reiveissä ja konserteissa, kun fiilikset nostatettiin maksimaalisesti aineilla, musiikilla ja kaikella. Ehkä puolet reiveissä kävijöistä on edelleen huumeiden kanssa tekemisissä. Huumeet ovat kivoja niin kauan kuin on hauskaa, mutta hauskaa ei ole ollut enää moneen vuoteen, Jani sanoo.
Ystävykset aloittivat metadonikorvaushoidon yhdessä. Heitä yhdistävät myös päihderiippuvaiset, varhain kuolleet isät.
– Join ekat kännit viisivuotiaana. Faija tarjosi samalla, kun pesi autoa. Sitten yrjösin ja sammuin, Jani kertoo.
Kerran menin kaverin kanssa hakemaan heroiinia Vuosaaresta, ja hattuhyllyn alla makasi ruumis.
– Jani
Aseita, poliiseja ja rikollisia
Aseella uhkaavat rikolliset. Ase omassa kädessä. Vankila. Pelko hiv-tartunnasta. Kuolevat ystävät. Ruumiit, joille ei ole soitettu ambulanssia. Jani ja Mikko luettelevat huumevuosiensa pahimpia kokemuksia.
– Kerran menin kaverin kanssa hakemaan heroiinia Vuosaaresta, ja hattuhyllyn alla makasi ruumis. Kysyin, että miksi tuossa on kuollut kundi. Yksi paikalla oleva tyyppi sopersi, ettei hän osannut tehdä mitään. Toinen oli huolissaan vain siitä, että se ei ollut hänen kämppänsä ja entä jos nyt tulee ongelmia. Olin että huh huh, antakaa kama tänne, niin me häivymme, Jani muistelee.
– Hektiset tilanteet ovat olleet pahimpia. Kun poliisit tulevat aseiden kanssa sisään, ja ystävä on kuolemassa syliin, sanoo Mikko.
Molemmat ovat soittaneet useamman kerran ambulanssin tajuttomaksi valahtaneelle huumeidenkäyttäjälle.
– Tiedän, että pitäisi kantaa kaveri kämpiltä kadulle ja soittaa nimettömänä ambulanssi siihen, mutta en luota, että apu tulee. Siksi olen myös ajanut kaverin itse sairaalaan ja joutunut lähtemään poliisit perässä, Mikko kertoo.
– Olen mennyt auttamaan tuntemattomiakin ja joutunut pari kertaa tivaamaan, että mitä tuo on vetänyt. Se on pakko tietää, jotta voi auttaa, Jani sanoo.
Mikko on osallistunut monen ystävänsä siunaustilaisuuteen Helsingin Diakonissalaitoksen kirkossa. Hän kantaa arkkua seuraavissa hautajaisissa. Diakonissalaitos pitää hautajaiset kaikille menehtyneille asiakkailleen ja asukkailleen, elleivät heidän omaisensa järjestä niitä.
Keskimäärin kuolee ystävä vuodessa
Mikolta on kuollut parikymmentä ystävää. Hän kertoo tasaisella, soinnuttomalla äänellä, että aikuisiällä heitä on mennyt keskimäärin yksi vuodessa. Metadoni turruttaa tunteita.
Päihdetilastollinen vuosikirja 2016 kertoo, että huumekuolemia on vuodessa vajaa parisataa. A-klinikkasäätiön Päihdelinkki.fi:n mukaan metadoninkäyttäjien kuolemat ovat moninkertaistuneet Suomessa 2000-luvulla. Usein taustalla on ollut aineen sekakäyttö bentsodiatsepiinien ja alkoholin tai muiden opioidien kanssa.
– Neljä päivää sitten kuoli viimeksi ystävä. Hänet löydettiin levollisen näköisenä omasta sängystään, Mikko kertoo.
– Veikkaan, että elimistö ei vain enää kestänyt, kun miehellä alkoi olla ikää. Hän oli juuri käynyt katkolla ja ehtinyt olla vasta kaksi päivää työtoiminnassa. En meinannut aluksi edes uskoa, että kuolema oli totta, kun kuulin siitä, Jani sanoo.
Uskon Jumalaan omalla tavallani.
– Mikko
Mikolta kuoli edellinen läheinen toukokuussa Munkkivuoren puukotuksessa. Lehtitietojen mukaan verityön taustalla oli päihteitä ja mustasukkaisuutta.
– Kuollut oli hyvä ystäväni, ja tunsin kaikki kolme paikalla ollutta. Ystäviä on mennyt niin paljon, etten osaa enää edes surra kunnolla, Mikko sanoo
– Kaikkeen tottuu, jopa tuollaiseen, Jani täydentää.
Pappi pitää muistotilaisuuden, kun joku Helsingin Diakonissalaitoksen päihdepalvelujen asiakkaista kuolee.
– Joskus joku tulee muistotilaisuuteen haukkumaan vainajaa, kun välit ovat olleet huonot. Mutta pääasiassa yhdessä muistelemisesta on jäänyt hyvä fiilis, Mikko kertoo.
Kun viimeksi kuollut ystävä haudataan, Mikko kantaa hänen arkkuaan.
– Olen käynyt muutaman kaverin kanssa sytyttämässä kynttilöitä kuolleille ystävilleni Kampin kappelissa. Se on hieno paikka, jossa pääsee pois kaupungin vilinästä. Kuulun kirkkoon ja uskon Jumalaan omalla tavallani.
– Minäkin uskon omalla tavallani, Jani sanoo.
D-asema Kurvissa hoidetaan huumeriippuvaisia, jotka eivät sitoudu yrittämään kuiville. Sisäänkäynti on rauhallisella poikkikadulla.
Haluamme levittää punaisen maton jokaisen sisälle tulijan eteen.
– Terveysneuvonnan esimies Elli Peltola
Tarjolla puhtaita ruiskuja ja kahvia
"Piikittäminen wc:ssä johtaa wc:n sulkemiseen."
"Päihteiden kaupankäynti ja siitä puhelu yhteisössä kielletty!"
"Syrjinnästä vapaa alue."
Testeissä käyneistä päihdehuollon huumeasiakkaista yhdellä prosentilla on hiv. C-hepatiittia sairastaa 63 prosenttia. Luvut ovat THL:n tuoreesta raportista.
Julisteet Helsingin Diakonissalaitoksen päihdepalveluyksikkö D-asema Kurvin seinillä ohjaavat asiakkaita. Pääskylänrinne 5:ssä annetaan aamuisin haittoja vähentävää korvaushoitoa vajaalle viidellekymmenelle opioidiriippuvaiselle.
Kello 12–16 samassa paikassa toimii matalan kynnyksen sosiaali- ja terveysneuvontapiste Drop in, josta suonensisäisten huumeiden käyttäjät saavat esimerkiksi puhtaita pistosvälineitä, hiv- ja C-hepatiittitestauksia, A- ja B-hepatiittirokotteita, ohjausta lomakkeiden täyttämisessä ja ensiapua haavoihin. Lääkärillekin pääsee. Paikalle saa tulla päihtyneenä.
Terveysneuvonnan lomassa tarjotaan kahvia ja pientä purtavaa. Suihkut, pyykinpesukoneet ja tietokoneet ovat vapaassa käytössä. Käyntejä on noin 1 100 kuukaudessa.
Haittoja vähentävän korvaushoidon saajien keski-ikä D-asema Kurvissa on 44 vuotta, kun se on koko maassa 36 vuotta. Kurvissa iäkkäin asiakas on 65-vuotias. Jotkut opioidiriippuvaiset käyttävät korvaushoitolääkkeitä lopun ikäänsä.
– Haittoja vähentävä työ on todella tärkeää ja yhteiskunnallisesti merkittävää. Ihmisiltä saadaan vankilakierteet poikki ja he pysyvät asunnoissaan, kertoo terveysneuvonnan esimies Elli Peltola.
Korvaushoitolääkkeenä käytetty metadoni ja sen vaihtoehto, suun kautta otettava buprenorfiini, ovat opioideja, jotka aiheuttavat voimakkaan riippuvuuden. Piikitettynä buprenorfiini on Suomessa eniten käytetty opioidi, jonka kauppanimiä ovat Subutex ja Suboxone.
– Haluamme levittää punaisen maton jokaisen sisälle tulijan eteen. Emme tuomitse, vaan yritämme ratkaista ongelmia yksilöllisesti ja yksi kerrallaan. Voi olla, että meille tulevalla ihmisellä on päihderiippuvuus ja paljon sairauksia mutta ei asuntoa eikä rahaa.
Juliste poistettiin D-asema Kurvin asiakasvessan ovesta jutunteon jälkeen.
Peltolan puheessa toistuvat stigmojen purkaminen, luottamuksen rakentaminen, osallisuus ja yhteistyö vertaisten kanssa. Mikko on D-asemalla luotettu vertaistyöntekijä, joka osallistuu esimerkiksi paikan uusien työntekijöiden rekrytointiin.
– Minua kiinnostaa eniten riskien hallinta. Olen kysynyt hoitajien työhönottohaastatteluissa, että mitä teet, kun kaksi ihmistä rupeaa huutamaan toisilleen. Yksi haastateltava sanoi, että menee pois ja soittaa poliisit. Hän karsiutui heti. Toiset ymmärsivät, ettei paikalle pidä mennä auktoriteettina vaan puhumaan kuin ihminen ihmiselle, Mikko kertoo.
Janin mukaan hän ja Mikko näkevät paremmin kuin työntekijät, milloin tilanne vaatii puuttumista.
– Minusta hyvä työntekijä on sopivasti sokea. D-asemalla käy 20 vuotta narkanneita, joilla ei ole elämässään mitään muuta. Jos heille valittaa joka kerta, kun pieni maripussi siirtyy taskusta toiseen, niin ihmiset siirtyvät vain tekemään saman ulkona naapurien silmien edessä. Sitten naapurit valittavat, ja klinikka suljetaan, Jani sanoo.
Huumeriippuvainen voi saada Diakonissalaitoksen korttelista palveluita korvaushoitolääkkeistä katkoon ja matalan kynnyksen työtoiminnasta valmentavaan koulutukseen. Jani opiskelee vasemmanpuoleisessa rakennuksessa matematiikkaa, englantia ja työnhakua.
Omaishoitaja pyrkii raittiiksi
Ensin katkolle ja sitten raittiiksi Tervalammen kartanon kuusiviikkoisen kuntoutuksen kautta. Tämä on Janin suunnitelma.
Hän on saanut vähennettyä päivittäisen metadoniannoksensa minimiin, 2,5 milligrammaan. Annos oli aluksi yli satakertainen. Jani tiputti sitä vauhdilla istuessaan vankilassa törkeästä huumausainerikoksesta.
– Menin vieroitusoireiden vuoksi huonoon kuntoon. En pystynyt edes makaamaan sängyssä yöllä, kun mahaan sattui niin paljon.
Nykyään Jani pitää ongelmallisimpana päihteenään kannabista, jota hän polttaa lähes päivittäin. Haastattelua edeltävänä viikonloppuna paloi neljä grammaa.
– Käytän myös samoja rauhoittavia, joita isäni käytti.
Jani käy tavallisena arkipäivänä Suomen Diakonissaopiston valmentavassa koulutuksessa Kalliossa. Edellisen, ammatillisen tutkinnon suorittamisesta on pitkä aika, eikä alalla ole töitä. Matkalla kotiin Malmille hän ostaa usein kannabista.
– Olen pettynyt itseeni, kun blaadaan koko ajan. En vain pysty lopettamaan. Naissuhteeni voi siksi huonosti, huumeseulat ovat paskaiset enkä pääse elämässä eteenpäin.
Aina koulun jälkeen Jani hoitaa vanhaa äitiään.
– Olin aiemmin virallisesti hänen omaishoitajansa. Hän ei saa edes sukkaa jalkaan itse eikä pääse mihinkään ilman apua.
Kuka korvaa, jos joku saa tässä duunissa hiv:n tai C-hepatiitin?
– Jani
Ruiskuja keräämään ilman pistosuojahanskoja
Kaksi euroa tunti. Ei Mikko sen vuoksi käy arkisin Helsingin Diakonissalaitoksen matalan kynnyksen työtoiminnassa Kalliossa.
Mikko siirtää käytetyt pistosvälineet huumeruiskujen keräysastioista pieneen turvaämpäriin. Osa suonensisäisten huumeiden käyttäjistä kantaa omaa ämpäriä mukanaan.
– Teen työtä pääni takia. Minulla on ollut masennusta, ja viikkorytmi helpottaa sitä. Tulee sellainen fiilis, että ehkä minusta on vielä työntekijäksi.
Kun Alppikadulle avattiin lokakuussa hätämajoitus erityisesti Bulgarian ja Romanien romaneille, Mikko kantoi sisään patjoja. Hän on kiinnittänyt tauluja ja hyllyjä Diakonissalaitoksen asuntojen seiniin, kunnostanut pyöriä ja nikkaroinut linnunpönttöjä. Diakonissalaitoksen korttelin vieressä sijaitsevan Diakoniapuiston puhtaanapito sekä läheisten neulankeräysastioiden tyhjennys kuuluvat myös työnkuvaan.
– Diakonissalaitoksen korttelissa on korvaushoitoklinikka ja asumisyksiköitä, joten täytyy myös pitää huolta, etteivät tyypit pyöri pihalla paskat housuissa ja pullo kädessä, Mikko kertoo.
Työtoimintaan pitää tulla työkuntoisena. Mikko varustautuu päivän siivouskierrokselle pitkävartisella roskanottimella, jätesäkillä ja keltaisella, kannellisella pikkuämpärillä, jossa lukee contaminated sharps eli käytetyille ruiskuille.
– Välineistö ei ole ihan parasta, sillä meillä ei ole pistosuojahanskoja. Jos neulankeräysastiassa on paljon ruiskuja, ei ole kätevää poimia niitä roskanottimella yksi kerrallaan, Mikko toteaa.
– Kuka korvaa, jos joku saa tässä duunissa ruiskuista hiv:n tai C-hepatiitin? Mikolla ei ole kumpaakaan, Jani sanoo.
Mikko napsii roskia jätesäkkiin ottimella ja harmittelee, että istuimina käytetyt puupölkyt on viety Diakoniapuistosta pois. Diakonissalaitoksen korvaushoitoklinikalta tulleet ihmiset kerääntyivät kesällä niille tai ylhäällä oleville kallioille juttelemaan.
– Päihdeongelmaisilla on paljon purettavaa. Mikko on ollut minulle kotipsykologi, Jani kertoo.
– Samoin, Mikko sanoo.
Huumeidenkäyttäjiä kerääntyy hyvällä säällä kauniille ja suojaisille paikoille kuten Linnanmäen kallioille.
Kylmällä piikitetään yleisissä vessoissa
Rautatieasema ja Kampin keskus vetävät Mikon mukaan huumeidenkäyttäjiä nyt syyskylmällä.
– Vetämässä käydään yleisissä vessoissa. Kämpillä ollaan myös, mutta käyttäjissä on paljon asunnottomia.
Portaat johtavat pois Alppipuistosta.
Lämpimään aikaan huumeidenkäyttäjät levittäytyvät puistoihin. Mikko palauttaa jätesäkin ja ruiskuämpärin työtoimintatiloihin ja kapuaa Diakoniakorttelista ylös Linnanmäen kallioille. Ylhäältä avautuvat komeat maisemat junaradan yli Töölönlahdelle, ja omaa rauhaakin on.
– Olen nähnyt, kuinka kallioilla on joskus kesällä vedetty huumeita, Mikko sanoo.
Alppipuiston reunan puupaviljongissa Mikko katsoo tarkkaan jalkoihinsa ruiskujen varalta. Avopaviljonki palvelee joissakin kesätapahtumissa soittolavana, mutta se on myös huumeidenkäyttäjien ja -myyjien kohtaamispaikka.
– Paviljonki on helppo löytää. Pasilan asemalta pääsee paviljongille nopeasti, ja siinä on sateensuoja.
Mikko jatkaa Alppipuistosta ylös portaita, joihin on maalattu punainen kaistale ja kirjoitettu red carpet, punainen matto. Ylhäällä sijaitsee toinen avopaviljonki.
Avopaviljongissa Alppipuiston kallioilla saa olla rauhassa. Näköalapaikalla käytetään huumeita varsinkin kesällä.
– Mäellä oleva paviljonki on hyvin suojassa varsinkin kesällä, kun puissa on lehdet. Siellä ihmiset istuskelevat ja vetävät mitä vetävät, Mikko kertoo.
Siro puurakennus ja sitä ympäröivät kalliot ovat kirjavia graffiteista ja tussipiirustuksista. Paviljongin lattiaan on maalattu punainen sydän.
Ratikka kolistelee Helsinginkatua kohti Kurvia. Vieressä matelee pitkä jono Hurstin ruokajakeluun. Mikko on jonottanut sinne muutaman kerran ystäviensä kanssa. Hän tuntee muitakin tapoja säästää ruokakustannuksissa.
– Sörnäisten ratikka- ja bussipysäkeillä myydään välillä lihaa ja juustoa kolmasosalla siitä hinnasta, mitä ne maksavat kaupassa. Voi tehdä etukäteen tilauksen, jos haluaa jotain tiettyä.
Mikon mukaan kaupasta varastettua ruokaa ostavat ihan tavalliset, päihdepiirien ulkopuolella olevat ihmiset.
– Suurin osa lihasta menee yksityiskäyttöön, mutta myös jotkut pienet ravintolat ostavat sitä.
Mikko varoittaa, että hänelle tullaan Kurvissa todennäköisesti myymään huumeita. Hitaasti ajava poliisiauto saa kuitenkin Sörnäisten Lidlin edustan tyhjenemään samaan aikaan, kun ratikka pysähtyy sen luona. Alueen tehovalvonnasta kerrottiin lokakuussa.
Ratikkapysäkillä leijailee kannabiksen tuoksu.
– Onko Katri Valan puistossa porukkaa? kysyy vastaan tuleva nainen Mikolta.
Portaat vievät huumeidenkäyttäjien suosimaan Katri Valan puistoon Kurvista Lidlin ja Fidan talojen välistä. Portaat ovat hyvällä säällä suosittu oleskelupaikka.
Haaveena lähtö Kalliosta
Kurvissa myydään välillä varastettua lihaa ja juustoa kolmasosalla siitä hinnasta, mitä ne maksavat kaupassa.
Tulevaisuudessa Mikko haluaisi pois Kalliosta. Hän viettää yhä enemmän aikaa pitkäaikaisen tyttöystävänsä luona Länsi-Helsingissä.
– Tyttöystävän kotikulmilla on tosi erilaista. Siellä ei juuri aineita liiku.
Kumppani näyttää esimerkkiä päihdepiireistä irrottautumisesta. Hän ottaa aamuisin korvaushoitolääkkeensä ja lähtee töihin.
Mikko toivoisi pääsevänsä päihteistä kokonaan eroon. Hänen esikuvansa on samoilta korvaushoitoklinikoilta ja katkoilta tuttu tyyppi, joka on jättänyt korvaushoidonkin taakseen. Hän tekee nyt itse päihdetyötä.
– Haaveeni on mukava työpaikka ja hyvä parisuhde. Uskon niihin ihan täysin.
Mikon ja Janin nimet on muutettu. Korjattu 14.11. klo 12 haittoja vähentävän korvaushoidon kuvausta.
Paviljongista Alppipuiston kallioilta näkee kauas.
"Päihderiippuvuus voi alkaa ruuhkavuosina"
Terveysneuvonnan esimies Elli Peltola on tehnyt kymmenen vuotta päihdetyötä, josta viimeiset kaksi vuotta D-asema Kurvissa. Hän on kuullut lukemattomien päihderiippuvaisten tarinat. Miten huumepiireihin päädytään?
– Kenelle vain voi tulla päihderiippuvuus ihan niin kuin kuka vain voi sairastua syöpään. Jotkut kuitenkin addiktoituvat helpommin kuin toiset, Peltola vastaa.
Joku kuntosaliharrastaja on aloittanut kasvuhormoneiden käytöllä. Toinen on juhlinut yliopisto-opiskelijana bilehuumeiden voimin. Esimerkkejä on monia.
– On myös viihdekäyttäjiä, jotka eivät päädy päihderiippuvaisina meille, Peltola sanoo.
Monet mielenterveyshäiriöt lisäävät riskiä huumeriippuvuuteen. Ihminen voi alkaa lääkitä ahdistusta, pelkoa ja masentuneisuutta huumeilla. Kriisitilanne kuten ero tai työttömäksi jääminen lisäävät riskiä päihderiippuvuuteen.
Huumeriippuvuus ei välttämättä erotu päältä.
– Meillä käy myös ihan tavallisen näköisiä työssäkäyviä ihmisiä vaihtamassa pistosvälineitä. Päihderiippuvuus voi alkaa ruuhkavuosina, kun ihmisellä on hirveä kiire koko ajan, ja hän taistelee jaksamisensa kanssa.
Peltolan mukaan päihdetyössä pitäisi muistaa turvapaikanhakijat ja liikkuva väestö.
– Monella on traumoja, eikä muuta tekemistä kuin pyöriä kadulla. Suomalainen päihdekulttuuri on helposti imettävissä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helsinkiläinen Tapani, 68, sinnitteli asunnottomana yli kaksikymmentä vuotta – ”Vankila on kaikkein turvallisin paikka ja katu turvattomin”
Hyvä elämäTapani lähti lapsuuskodistaan 15-vuotiaana, koska riiteli jatkuvasti isäpuolensa kanssa. Hän työskenteli ensin rakennustyömailla, joilla miehet olivat humalassa rakennusmestaria myöten. Myöhemmin hän ”tasapainotti talouttaan” kovemmilla keinoilla.
