Omar Abdullah ja Ayman Alshmary Irakista päivystivät mielenosoittajien teltalla.

Ajankohtaista

Turvapaikanhakijoiden mielenosoitukselle sympatiaa – muuttuuko silti mikään?

Rautatientorilla mieltä osoittavat turvapaikanhakijat saavat yhä enemmän tukea. Pastori Marjaana Toiviainen kirjoitti avoimen kirjeen, johon sisäministeri Paula Risikko vastaa haastattelussa.

01.03.2017 17:30
Pauli Juusela
Esko Jämsä

Turvapaikanhakijoiden mielenosoitus rautatientorilla on jatkunut jo parinkymmenen päivän ajan. Mielenosoittajat ovat tavanneet ministereitä, kansanedustajia ja maanantaina Maahanmuuttoviraston edustajia. Keskiviikkona turvapaikanhakijat kutsuivat päättäjiä katsomaan kanssaan Aki Kaurismäen Berliinin elokuvajuhlilla palkitun elokuvan Toivon tuolla puolen.

Mielenosoittajat ovat saaneet runsaasti sympatiaa ja myös konkreettista apua. Muun muassa yli sata tiedemaailman vaikuttajaa on vedonnut pakolaispolitiikan muuttamisen puolesta. Seurakunnat, yritykset, järjestöt ja tuhannet ihmiset ovat ilmaisseet asialle tukensa niin suoraan paikan päällä kuin sosiaalisessa mediassa. Toisaalta myös Suomi ensin -ryhmän vastamielenosoitus jatkuu toisella puolella toria.

Helsingin seurakuntien erityisdiakonia käynnisti tiistaina 28.2. Kirkon kotimaanavun kautta Oikeus elää -keräyksen, jonka tavoitesummaksi asetettiin 2 500 euroa. Keskiviikkoaamuna rahaa oli lahjoitettu jo yli 1 700 euroa, joten alkuperäinen tavoite täyttyy nopeasti.

Keräyksellä hankitaan protestiin osallistuville turvapaikanhakijoille ruokaa, jätehuoltoa ja lämmittimiä. Turvapaikanhakijat päivystävät telttaleirissään vuorokauden ympäri säiden armoilla. Mukana on myös naisia ja lapsia.

Mielenosoituksen lupailmoituksen tehnyt pastori Marjaana Toiviainen kirjoitti tiistaina avoimen kirjeen sisäministeri Paula Risikolle (kok.), johon Risikko Kirkko ja kaupungin haastattelussa vastasi.

24 tuntia telttapäivystyksessä

Mistä oikein on kyse? Siihen vastaavat torilla päivystävät turvapaikanhakijat Omar Abdullah ja Ayman Alshmary Irakista ja Maahanmuuttoviraston edustajia tavanneiden afganistanilaisten edustaja Sadiq Bahrooz. Lyhyesti sanottuna vastaus kuuluu: oikeudenmukaisuudesta ja elämästä.

Omar Abdullah ja Ayman Alshmary ovat vartioineet telttaa ja siellä olevien turvallisuutta jo 24 tunnin ajan. Vaihdon pitäisi kohta tulla ja he pääsevät hieman lepäämään. Kumpikaan heistä ei halua nostaa esille erityisesti itseään ja omaa tilannettaan, vaan he haluavat puhua kaikkien puolesta. Hätä ja pelko tulevaisuudesta, jos viranomaiset eivät muuta tulkintojaan, on yhteinen.

– Meillä on kolme syytä olla täällä. Ensimmäinen on se, että Maahanmuuttoviraston monet päätökset ovat virheellisiä, muun muassa kokemattomien työntekijöiden ja osaamattomien tulkkien takia. Toinen on se, että palautukset maihin, jotka eivät oikeasti ole turvallisia, pitäisi lopettaa. Ja kolmanneksi, ettei ihmisiä pitäisi poistaa vastaanottokeskuksista ilman paikkaa, jossa nukkua, ilman ruokaa ja … mitään, sanovat Omar Abdullah ja Ayman Alsmary.

Rakastan kotimaatani ja kansaani ja lähtisin heti takaisin, jos siellä olisi turvallista. - afganistanilainen Sadiq Bahrooz

He ovat olleet Suomessa nyt vuoden ja seitsemän kuukautta, saaneet kielteisen päätöksen, mutta valittaneet hallinto-oikeuteen. Sieltä toinen on odottanut päätöstä jo 11 kuukautta, toinen seitsemän. Jos lopullinen päätös on kielteinen, he eivät tiedä, mitä tekevät, sillä paluu Bagdadiin ei ole turvallinen. Niinpä he odottavat, yrittävät hoitaa asioitaan, auttavat muita ja toivovat parasta – lupaa jäädä Suomeen tekemään työtä ja aloittamaan uutta elämää.

Afganistan ei ole turvallinen maa

Afganistanilainen Sadiq Bahrooz oli maanantai-iltana tapaamassa Maahanmuuttoviraston ylijohtajaa Jaana Vuoriota ja muita viraston työntekijöitä. Tapaaminen Metsälän vastaanottokeskuksessa kesti kolme tuntia ja oli molempien osapuolten mielestä hyvä. Maahanmuuttovirasto myönsi osan kritiikistä oikeaksi, mutta isoja muutoksia ei tapaamisesta seurannut. Ei olisi voinutkaan, sillä monet asiat ovat poliitikkojen käsissä.

– Kerroimme moniin lähteisiin vedoten, miksi Afganistan ei todellakaan ole turvallinen maa ja Maahanmuuttovirasto myönsi asian. Esimerkiksi Punaista Ristiä vastaan tehtiin isku, jossa tapettiin kuusi työntekijää. Viime vuonna Afganistanissa tapettiin yli 11 500 siviiliä ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR kuvaa maan tilannetta humanitaariseksi kriisiksi, kertoo Sadiq Bahrooz.

Tulkkina afganistanilaisille on käytetty muun muassa Iranin kurdia, joka ei puhu samaa kieltä. Bahroozin mukaan virheet myönnettiin, mutta niiden uskottiin korjaantuvan oikeudessa. Käännytysten lopettaminen tai paluu siihen, että Suomesta saisi oleskeluluvan humanitaarisen suojelun mukaan, on eduskunnan ja ministerien asia, ei viraston. Siksi mielenosoittajat toivovat saavansa tavata pääministerin tai muita asioista päättäviä. Vastaanottokeskuksista poistetuista huolehtiminen kuuluisi kunnille.

– Tunnen henkilökohtaisesti ihmisiä ja myös perheitä, jotka on poistettu vastaanottokeskuksista ja nyt heillä ei ole minkäänlaista turvaa eikä suojaa, Bahrooz sanoo.

Hän itse on saanut jo kielteisen päätöksen, mutta vedonnut korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Syykin on selvä. Hän on tehnyt töitä Yhdysvaltain suurlähetystölle ja on siksi hengenvaarassa.

– Omia kollegojani on Afganistanissa tapettu ja minä olen saanut kolme tappouhkausta talebaneilta. Rakastan kotimaatani ja kansaani ja lähtisin heti takaisin, jos siellä olisi turvallista. Nyt ei todellakaan ole, vaan olisin siellä kuolemanvaarassa, Bahrooz kertoo.

Mikä meitä oikein vaivaa?

Haastattelujen aikana teltalla kävi kaksi suomalaista auttajaa. Tarja Korpaeus-Hellsten, Helsingin seurakuntien kansainvälisen työn sihteeri, toi diakoniapuna hiiliä teltalle.

– Olen käynyt täällä niin töiden puolesta kuin yksityishenkilönä kuuntelemassa ihmisiä ja tuomassa käytännön apua. On kestämätön tilanne, kun ulkomaalaislakia tulkitaan niin tiukasti, että ihmisten oikeus suojeluun ei toteudu. Jokaisella täällä olevalla on oma tarinansa ja toivon, että he saavat siihen oikeudenmukaisen päätöksen, miettii Korpaeus-Hellsten.

Minna Lavikainen Kuopiosta ei jaksanut enää seurata tilannetta sivusta, vaan pakkasi laukkunsa ja lähti jo toista kertaa moneksi päiväksi Helsinkiin tukemaan mielenosoittajia. Hän on yrittänyt jutella myös vastamielenosoittajien kanssa, mutta heidän mielipiteensä ovat lukittuja.

– Olen myös vapaaehtoistyössä vastaanottokeskuksessa. Juuri kuulin, että siellä on mies tehnyt itsemurhan. Monet turvapaikanhakijat ovat ahdistuneita ja ajattelevat, että on parempi tappaa itsensä kuin palata tapettavaksi. Mikä helvetti tätä maata vaivaa?

Irakilaiset turvapaikanhakijat jatkavat mielenosoitustaan Helsingin rautatientorilla.

Tutkinta keskittyy tulevaan uhkaan

Maahanmuuttoviraston tiedottaja Verna Leinonen myöntää, että osassa päätöksiä voi olla heikkouksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että päätöksentekokäytäntö kokonaisuudessaan olisi virheellinen. Virheet voivat olla myös sellaisia, että ne eivät vaikuta lopputulokseen. Hallinto-oikeus on palauttanut menettelytapavirheen vuoksi vain 3,8 prosenttia päätöksistä takaisin Maahanmuuttovirastoon.

– Turvapaikkapäätöksenteko on monimutkaista. Olemme halunneet selventää sitä niin julkisuudessa kuin keskustelutilaisuudessa turvapaikanhakijoiden kanssa. Esimerkiksi se, että on joskus kokenut jotakin pahaa, ei automaattisesti tarkoita, että saa kansainvälistä suojelua. Turvapaikkatutkinnassa keskitytään tulevaan uhkaan, Verna Leinonen korostaa.

On kestämätön tilanne, kun ulkomaalaislakia tulkitaan niin tiukasti, että ihmisten oikeus suojeluun ei toteudu. - kansainvälisen työn sihteeri Tarja Korpaeus-Hellsten

Hänen mukaansa virasto sai tapaamisissa tärkeää palautetta tulkkausasioissa, joissa onkin ollut ongelmia. Laadunvalvontaan aiotaan jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Afganistanin turvallisuustilanne vaihtelee merkittävästi alueittain ja jopa vuodenajoittain. Turvapaikkapäätös tehdään aina ajantasaisen maatiedon perusteella.

– Maanantain tapaamisessa keskusteltiin esimerkiksi YK:n avustusoperaatio UNAMA:n tuoreesta Afganistan-raportista. Jaoimme hakijoiden näkemyksen siitä, että tilanne Afganistanissa on vaikea.

Onko olemassa sellaista tilannetta, jossa kokonaisarvio maan tilanteesta muuttuu niin, että katsotaan, ettei sinne voida ihmisiä palauttaa?

– Kyllä. Jos turvallisuustilanne huonontuu niin, että se uhkaa kaikkia alueelle palaavia. Esimerkiksi Syyriaan tai Irakin Mosuliin ei käännytetä ketään, vastaa Leinonen.

Ei ole kahta ääripäätä

Oulunkylän seurakunnan pappi Marjaana Toiviainen on ollut aktiivisesti mukana turvapaikanhakijoiden tukijoukoissa. Tiistaina hän kirjoitti avoimen kirjeen sisäministeri Paula Risikolle, joka vajaa pari viikkoa sitten vieraili sekä turvapaikanhakijoiden että Suomi ensin -ryhmän mielensoituksessa.

Toiviainen ihmetteli kohteliaassa, mutta tiukassa kirjeessään sitä, että Risikko oli julkaistuissa haastatteluissa puhunut kahdesta äärikannasta, kahdesta leiristä ja vastakkainasettelusta, joka aiheuttaa turvallisuusriskejä.

Toiviainen ihmetteli ministerin sanavalintoja ja korosti, että mielenosoitusoikeus kuuluu demokratiaan. Hän kertoi turvapaikanhakijoiden pitäneen kiinteästi yhteyttä poliisiin ja saaneen heiltä kiitosta. Hän huomautti, että mielenosoittajat ovat laatineet vaatimuksensa kirjallisesti ja toivovat perus- ja ihmisoikeuksilla perusteltuja vastauksia.

Ajattelen, että jokainen, joka hakee turvapaikkaa, ansaitsee oikeudenmukaisen ja reilun käsittelyprosessin. - pastori Marjaana Toiviainen

Toiviaisen mukaan turvapaikanhakijoiden mielenosoitusta tukevien leimaaminen äärikannaksi on sivuuttavaa. Joukossa on Helsingin piispa Irja Askola, Helsingin seurakuntayhtymä, ortodoksinen yhteisö, Kiasma, Ateneum, Kansallisteatteri, kulttuurikeskus Caisa ja yli sata tutkijaa ja professoria, kansanedustajia, yrittäjiä, taiteilijoita ja kirjailijoita. "Minun on vaikea ymmärtää, miksi leimaatte oikeudenmukaisuutta ja yhteiskuntarauhaa rakentavat tahot, demokratian vahvistajat, äärikannaksi", kirjoitti Toiviainen.

Lisäksi Toiviainen kertoi tavanneensa myös maahanmuuttovastaisen mielenosoituksen edustajia ja saaneensa heihin hyvän keskusteluyhteyden. Huoli köyhimpien köyhtymisestä on yhteinen.

Toiviainen myös muistutti, että turvapaikanhakijoiden mielenosoitusta ympäröi rasistinen ja uhkaava liikehdintä. Hän on itse saanut monta tappouhkausta ja kymmeniä vihaviestejä päivittäin. Sen sijaan turvapaikanhakijat osoittavat mieltään väkivallattomasti ja luottaen poliisiin ja yhteiskuntaan.

Kirkko ja kaupungille Toiviainen kertoo lähteneensä ensi kertaa elämässään organisoimaan mielenosoitusta, koska perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Hänen mielestään mielenosoittajien vaatimukset ovat pohdittuja, analyyttisiä ja avartavia ja heitä tukee valtaisa solidaarisuuden aalto.

Ajatteletko, että jokainen Irakista tai Afganistanista tuleva on turvapaikan tarpeessa?

– Ajattelen, että jokainen, joka hakee turvapaikkaa, ansaitsee oikeudenmukaisen ja reilun käsittelyprosessin. Tällä hetkellä niin ei tapahdu.

Toiviaisen mukaan ainoa tapa estää radikalisoitumista on vuorovaikutus, kohtaaminen, ystävystyminen ja suhteet ihmisten välillä. Eristäytymisen seuraus on turvaton Suomi ja maailma. Hän on halunnut keskustella myös kanssaan eri mieltä olevien kanssa ja kokenut keskustelun tärkeäksi.

– Se, että olen saanut törkypostia, johtuu pelosta. Suomessa on paljon pahaa oloa, epätasa-arvoa ja kipua, joka tulee ulos myös tällaisessa aggressiivisessa muodossa, sanoo Toiviainen.

Sisäministeri Paula Risikko on yhtä mieltä siitä, että käsittelyprosessin on oltava reilu. Kuva: Kokoomus/Kristian Tervo.

Paula Risikko: ”Toivon, että ymmärtäisimme toisiamme paremmin”

Kirkko ja kaupunki kysyi ministeri Paula Risikolta, mitä ajatuksia Marjaana Toiviaisen avoin kirje herätti. Risikko vastasi kysymyksiin sähköpostitse.

Olette lukeneet pastori Marjaana Toiviaisen avoimen kirjeen. Ihan yleiskysymys, mitä ajatuksia se herätti?

– Kirje on osa maahanmuutosta käytävää keskustelua ja kiitän kirjeestä.

Toiviainen ihmettelee sitä, että olette julkisuudessa puhuneet kahdesta ääripäästä ja kahdesta vastakkaisesta leiristä. Onko tosiaan niin, että vastakkain on kaksi ääripäätä?

– En ole sanonut, että turvapaikanhakijat edustavat äärikantaa.

Mieltään osoittavat turvapaikanhakijat ja heitä tukevat suomalaiset vetoavat ihmisoikeuksiin ja toivovat asioiden oikeudenmukaista käsittelyä. Sen sijaan Toiviaisen mukaan ”mielenosoitusta ympäröi rasistinen ja turvallisuutta uhkaava lieveilmiöliikehdintä”. Toiviainen – kuten monet muutkin turvapaikanhakijoita puolustavat – ovat saaneet osakseen tappouhkauksia ja valtavasti vihapostia. Eikö tästä pitäisi olla huolissaan?

– Suomi kantaa vastuunsa ja hädänalaisessa asemassa olevia ihmisiä autetaan. Tämä on tehtävä muun muassa EU:ssa sovittujen yhteisten sääntöjen ja kansallisen lainsäädännön mukaan, joka tarkoittaa muun muassa jokaisen hakemuksen yksilöllistä käsittelyä. Olen huolissani vastakkainasettelusta. Vihapuhe ja tappouhkaukset ovat tuomittavaa käytöstä.

Toiviainen on itse käynyt keskustelemassa myös maahanmuuttovastaisten mielenosoittajien kanssa ja löytänyt myös yhteistä: huolen köyhimpien köyhtymisestä ja elintasoeroista. Miten itse näette tilanteen?

– Olen itsekin asiasta huolissani. Olen myös eri tehtävissä elämäni aikana pyrkinyt tekemään työtä eriarvoistumisen vähentämiseksi. Teen sitä työtä tälläkin hetkellä. Olen myös käynyt tapaamassa molempia ryhmiä ja keskustellut heidän kanssaan Suomen turvapaikkalainsäädännöstä.

Turvapaikanhakijoita tukee melkoinen joukko ihmisiä, joita Toiviainen kirjeessään luettelee. Hän kysyy, miksi leimaatte oikeudenmukaisuutta ja yhteiskuntarauhaa rakentavat tahot äärikannan edustajiksi?

– Oikeudenmukaisuutta ja yhteiskuntarauhaa rakentavat tahot eivät sinänsä edusta äärikantaa.

Kysyin Toiviaiselta haastattelussa ajatteleeko hän, että jokainen Irakista tai Afganistanista tuleva on turvapaikan tarpeessa. Vastaus oli ”Ajattelen, että jokainen, joka hakee turvapaikkaa, ansaitsee oikeudenmukaisen ja reilun käsittelyprosessin. Tällä hetkellä niin ei tapahdu.” Julkisuudessa olleiden esimerkkipäätösten mukaan näyttää siltä, että kritiikissä on perää. Oletteko sitä mieltä, että systeemi toimii hyvin?

– Olen samaa mieltä, että jokainen ansaitsee oikeudenmukaisen ja reilun käsittelyprosessin. Lakikin edellyttää yksilöllistä hakemusten käsittelyä. Maahanmuuttovirastoon on muun muassa lisätty käsittelyresursseja hakijamäärien kasvaessa ja henkilökuntaa on koulutettu. Jokainen hakemus käsitellään yksilöllisesti ja päätöksestä voi valittaa eri oikeusasteisiin.

Mitä itse haluatte tilanteesta sanoa?

– Toivon, että Suomessa ymmärtäisimme toisiamme paremmin ja pyrkisimme jokainen omalta osaltamme edistämään rakentavaa keskustelua vastakkainasettelun sijaan.

Lisää aiheesta: