Mohandas Gandhi otti Jeesuksen opetuksista suoria vaikutteita omaan yhteiskuntakritiikkiinsä.
Gandhi luki Raamattua valikoiden, mutta Jeesuksen Vuorisaarna oli hänelle väkivallattoman vastarinnan opas
Intensiivinen Uuden testamentin tutkiminen edelsi Mohandas Gandhin läpimurtoa poliittisena aktivistina.
Kun aiot tehdä jotakin, matkustaa jonnekin tai ostaa jotakin, tee ensin yksinkertainen ajatusharjoitus.
Kuvittele mielessäsi kaikkein heikoimmassa asemassa oleva, vähäpätöisin ja yksinkertaisin ihminen, jonka näet kadulla. Kysy itseltäsi, auttaako suunnitelmasi häntä. Jos vastaat myöntävästi, toteuta se.
Mutta jos vastaus on ”ei”, anna asian olla.
Saattaisit saada tällaisen neuvon, jos henkilökohtainen valmentajasi olisi kansalaisoikeustaistelija ja Intian itsenäisyysliikkeen johtaja Mohandas Gandhi (1869–1948). Gandhilaisen omantunnonharjoituksen muotoilee kanadalainen Uuden testamentin tutkija Alex Damm, joka vieraili elokuussa Helsingissä kansainvälisessä raamatuntutkijoiden konferenssissa.
Damm puhui tutkijakollegoilleen siitä, millä tavalla Gandhi luki ja tulkitsi Uutta testamenttia. Alustuksessaan Damm totesi, että Jeesus Nasaretilaisen ja Gandhin hahmoissa on helppo nähdä yhtäläisyyksiä.
– Kumpikin haastoi oman aikansa uskonnolliset ja poliittiset instituutiot, jotka käyttivät tavallisia ihmisiä hyväkseen, riistivät heitä taloudellisesti tai olivat esteenä heidän henkiselle kasvulleen, Damm sanoo.
Kolonialismia vastaan Jeesuksen opeilla
Sekä Jeesus että Gandhi olivat Alex Dammin mukaan sosiaalisia uudistajia, jotka tavoittelivat parempaa yhteiskuntaa väkivallattomin keinoin.
Gandhi vastusti brittiläisen imperiumin harjoittamaa aineellista riistoa, rasismia ja voiton tavoittelua seurauksista piittaamatta. Jeesuksen kritiikki kohdistui uskonnollisten auktoriteettien tekopyhyyteen ja sosiaalisiin tapoihin, joilla hänen aikalaisensa erottautuivat marginaalissa elävistä ja epäpuhtaista ihmisistä.
Dammin mukaan Gandhi otti Jeesuksen opetuksista suoria vaikutteita omaan yhteiskuntakritiikkiinsä. Jeesuksen Vuorisaarna antoi hänelle konkreettisen toimintamallin, jota seuraamalla intialaiset voisivat vastustaa väkivallattomasti brittien harjoittamaa kolonialismia.
Jos uskonnollisen tekstin katkelmaa voitiin pitää sekä järkeenkäypänä että väkivallattomana, se oli Gandhin mukaan arvokas.
– Alex Damm
Vuorisaarnan mukaisia väkivallattoman vastarinnan keinoja olivat Gandhin mukaan esimerkiksi boikotit, yhteistyöstä kieltäytyminen ja suora toiminta.
– Kun kohtaamme väkivaltaa missä tahansa muodossa, olipa se fyysistä tai psykologista, riistoa taloudessa tai yhteiskunnassa, meillä on Gandhin mukaan velvollisuus osoittaa vääryys ja oikaista se. Samalla meillä on velvollisuus tehdä niin syvästi kunnioittaen ihmisiä, jotka ovat mukana väkivallassa, ja rohkaista heitä muuttumaan, Damm sanoo.
Gandhia vetivät puoleensa myös Jeesuksen käsky huolehtia köyhistä ja syrjäytyneistä sekä kutsu sisäiseen hengelliseen kasvuun, johon liittyi puhdistautuminen moraalittomasta käyttäytymisestä ja tunteista.
– Väkivallaton toiminta on avainkäsite, joka yhdistää Gandhin ja Jeesuksen ajattelua, raamatuntutkija Alex Damm sanoo. Damm vieraili elokuussa raamatuntutkijoiden konferenssissa Helsingissä.
Raamattu oli Gandhille ristiriitainen kirja
Gandhin varhaisin kokemus Raamatusta oli kielteinen. Lapsuudessaan hän kohtasi lähetystyöntekijöitä, jotka siteerasivat kristittyjen pyhää kirjaa pilkatessaan hindulaista perinnettä.
Raamattu sai kuitenkin uuden mahdollisuuden 1880-luvulla, kun Gandhi opiskeli lakitiedettä Lontoossa. Opiskelutoverinsa kehotuksesta hän osti itselleen Raamatun ja luki sen kannesta kanteen.
Jeesuksen opetukset koskettivat Gandhia syvästi. Hän löysi niistä tukea hindulaiselle vakaumukselleen, jonka mukaan väkivallattomuus eli ahimsa on oikea tapa vastata vihamielisyyteen.
Myönteinen suhde Uuteen testamenttiin joutui uudelleen koetukselle 1890-luvun alussa, kun lakimieheksi valmistunut Gandhi työskenteli asianajajana Etelä-Afrikassa.
Gandhi kohtasi englantilaisia herätyskristittyjä, jotka halusivat hänen kääntyvän kristityksi. Heille Raamattu oli erehtymätön, ainutlaatuisella tavalla inspiroitu kirja, joka vaati ihmiseltä täydellistä kuuliaisuutta.
Ristiriitaiset kokemukset ajoivat Gandhin käsittelemään suhdettaan Uuteen testamenttiin perusteellisesti. Hän kävi muun muassa pitkän kirjeenvaihdon venäläisen kirjailijan ja kristityn ajattelijan Leo Tolstoin kanssa. Tuloksena oli lopulta kokonaistulkinta, joka vahvisti Gandhin aikaisempia käsityksiä.
Intensiivinen uskonnollinen pohdinta edelsi Gandhin läpimurtoa poliittisena aktivistina. Vuonna 1906 hän aloitti intialaisiin kohdistunutta sortoa vastustavan väkivallattoman kampanjan Etelä-Afrikassa.
Pyhän tekstin kaksi kriteeriä
Puhuessaan Helsinkiin kokoontuneille raamatuntutkijoille Damm kiinnitti huomiota siihen, että Gandhi viittasi kirjoituksissaan vain pieneen osaan Uuden testamentin teksteistä.
Gandhi jätti huomiotta sellaiset tekstit, joiden ajatusmaailmaa hän piti väkivaltaisena. Väkivaltaa tukevat kohdat eivät hänen mielestään olleet jumalallisesti inspiroituja, vaan heijastivat kirjoittajiensa tietämättömyyttä.
Toinen Gandhille tärkeä kriteeri liittyi rationaalisuuteen. Gandhi piti arvokkaina sellaisia Uuden testamentin tekstejä, jotka vetosivat hänen ymmärrykseensä.
Gandhiin vetoavilla Jeesuksen opetuksilla on taipumus olla peräisin Jeesus-perinteen varhaisimmista, alkuperäisimmistä kerrostumista.
– Alex Damm
– Jos jotakin minkä tahansa uskonnollisen tekstin katkelmaa voitiin pitää sekä järkeenkäypänä että väkivallattomana, se oli Gandhin mukaan arvokas. Jos teksti oli Gandhin mielestä väkivaltainen tai ei vedonnut hänen ymmärrykseensä, hän ei pitänyt sitä seuraamisen arvoisena, Alex Damm sanoo.
Rationaalisuuden kriteeriä ei Gandhin mielestä läpäissyt esimerkiksi luterilaisille tärkeä Uuden testamentin opetus, jonka mukaan ihminen voi saada Jumalan hyväksynnän vain uskomalla Jeesukseen, ilman ihmisen omaa aktiivisuutta.
Gandhi piti Uutta testamenttia yhtenä monista pyhistä kirjoista, jotka opettavat rakkauden sanomaa. Jeesus oli Gandhille ennen muuta väkivallattoman elämäntavan opettaja ja esimerkki. Gandhin hindulainen tausta näkyy siinä, että hän viittasi Jeesukseen avatarina, yhtenä monista totuuden tai jumaluuden ruumiillistumista.
Löysikö Gandhi teksteistä aidon Jeesuksen?
Gandhin tapa soveltaa Jeesuksen opetuksia herätti laajan julkisen keskustelun. Muun muassa yhdysvaltalainen presbyteeripappi Frederick Fisher katsoi, että Gandhi oli onnistunut pääsemään lähelle historiallista Jeesusta ja ilmaisemaan Uuden testamentin alkuperäisen sanoman kristillistä perinnettä paremmin.
Intialainen kristitty Samuel Imamuddin oli toista mieltä. Hän piti Gandhin puheita avatar-Jeesuksesta Uuden testamentin sanoman väärentämisenä ja pahoitteli sitä, että aito intialainen kristillisyys jäi Gandhin tulkintojen varjoon.
Alex Damm tähdentää, että Gandhilla ei ollut tieteelliseen raamatuntutkimukseen liittyvää koulutusta, eivätkä Jeesusta koskevat historialliset kysymykset kiinnostaneet häntä. Poliittinen aktivisti ei pohtinut sitä, mitä Uuden testamentin tekstit tarkoittivat alkuperäisessä yhteydessään.
– Gandhin lukutapaa ohjasi pyrkimys moraalisesti ja eettisesti merkityksellisen opetuksen omaksumiseen. Kerran hän sanoi, että Uusi testamentti olisi totta, vaikka Jeesus Nasaretilaista ei olisi ollut olemassa, Damm sanoo.
Damm näkee kuitenkin Gandhin lukutavassa yhtäläisyyksiä siihen, miten kriittinen raamatuntutkija tarkastelee Jeesuksesta kertovia tekstejä. Damm mainitsee esimerkkinä Gandhille tärkeän Vuorisaarnan, jonka materiaali on todennäköisesti peräisin varhaisesta Jeesuksen puheiden kokoelmasta.
– Mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä enemmän vakuutun siitä, että Gandhiin vetoavilla Jeesuksen opetuksilla on taipumus olla peräisin Jeesus-perinteen varhaisimmista, alkuperäisimmistä kerrostumista. On kiehtovaa, että Gandhi on kiinnostunut juuri niistä teksteistä, jotka ovat historiantutkijan näkökulmasta kaikkein autenttisimpia, Damm sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Viimeisten aikojen aktivisti – Risto Isomäen mieli käy välillä kierroksilla, kun hän etsii ratkaisuja ihmiskunnan kohtalonkysymyksiin
Hyvä elämäKirjailija ja kansalaisaktivisti Risto Isomäki löysi elämäntehtävänsä jo teinivuosina. Maailman parantaminen on vienyt myös jaksamisen rajoille.
