Kun maalaa akvarelliväreillä, saa tottua värien yllätykselliseen käyttäytymiseen. Kuva: Sirpa Päivinen
”Aina on toivoa, kaikki järjestyy”
Psykiatrian erikoislääkäri Katinka Tuisku löysi satujen lohdun.
Kuvan tekeminen rauhoittaa, panee mielikuvituksen liikkeelle ja antaa sanoja kokemuksille, joista ei ehkä muuten saa otetta. Jo pienillä lapsilla kuvan lukutaito kehittyy aikaisemmin kuin puhe tai kirjainten ymmärtäminen.
Ei siis ihme, että Katinka Tuisku on sekä psykiatrian erikoislääkäri että taideterapeutti. Hänen oma näyttelynsä Satakielen salaisuus avautuu Kruunuhaan Galleria Mariassa 21.5. Silloin Mariankadun pienessä galleriassa kuullaan aitoa satakielen laulua, satumaalaukset ripustetaan myös pienten katsojien korkeudelle, ja lapset saavat piirtää ja kirjoittaa kommenttejaan taiteilijan maalaamaan vieraskirjaan.
Sadut ovat kiinnostaneet Katinka Tuiskua aina. Myös satuterapia kiehtoo häntä, vaikka päätyö tapahtuukin aikuisten parissa.
– Saduissa on parantavaa voimaa ja varsinkin vanhoista saduista löytyy puhuttelevia kehitysteemoja. Ei ole sattuma, että joku satu kiehtoo lasta – tai aikuista – vuodesta toiseen.
Tavalla tai toisella asiat järjestyvät
Näyttelyn kuvat syntyivät ensin, sitten osaan niistä syntyi satukirja Kuun ja Auringon lapset (Pieni Karhu 2008). Aineksia tarinaan löytyi vanhoista saduista, eri kulttuureista ja omasta työstä. Kirjassa lapset joutuvat vanhempiensa välien rikkouduttua erilleen, kumpikin omaan maailmaansa. Vähitellen nähdään, että syntyneitä rajoja voi lähestyä ja jopa ylittää, vaikka paluuta entiseen ei olekaan.
Kun kirjaa on luettu useissa päiväkodeissa ja kouluissa, lapsilta ja aikuisilta on tullut runsaasti hyvää palautetta. Pari opettajaa tosin ihmetteli, miksei sadussa ole ”onnellista loppua”. Lapset jäävät eri maailmoihin, vaikka yhteys heidän välilleen löytyykin.
Tekijä on eri mieltä: – Onnellinen loppu on se, jos lapsi tajuaa, että väistämättömästä voi selvitä. Tavalla tai toisella asiat järjestyvät.
Kuun ja Auringon lapset käsittelee lapsen elämän ajankohtaisia haasteita kuten perheristiriitoja, erilaisten kulttuurien yhteentörmäystä, yksinäisyyttä ja pelkoja, mutta ennen kaikkea niistä selviytymistä, rohkeutta, toivoa, luovuutta ja kaipauksen täyttymistä.
– Satu kertoo siitä, minkä aikuisetkin joutuvat oppimaan: Erilaisuuteen pitää sopeutua, sillä toista ei voi muuttaa.
Samalla kirjassa kulkee koko ajan juonne, joka puhuu oman ainutlaatuisuuden löytämisestä ja arvostamisesta ja kuitenkin tarpeellisesta rohkeudesta ylittää rajoja.
– Nämä ovat monelle nykylapselle tuttuja ja tärkeitä teemoja, Katinka Tuisku sanoo.
Tarinan tärkein viesti on hänestä se, että aina on toivoa, aina voi selvitä, ja yhteys toisiin ihmisiin löytyy. Kristillisessä mielessä kyse on johdatuksesta ja luottamuksesta: kaikki järjestyy niin kuin on tarkoitettu.
Kuun ja Auringon lapsissa on pieniä osatarinoita esimerkiksi lähteen synnystä ja jasmiinin tuoksusta. Pienetkin voivat kiinnostua niistä, ja uppoutua johonkin heille avautuvaan sadun osaan, jos kokonaistarinaa on vielä hankala hahmottaa. Loppu on avoin – niin kuin usein elämässäkin. On hyvä kysyä lapsilta, kuinka satu voisi heidän mielestään jatkua.
Akvarelli on yllätyksiä täynnä
Luonto on Katinka Tuiskulle tärkeä, samoin luonnossa maalaaminen. Valo ja varjot ovat siinä konkreettisesti läsnä, ja lisäksi akvarellia maalaava on luonnon armoilla. Juuri akvarellin yllätyksellisyys kiinnostaa Tuiskua. Pitää käyttää runsaasti vettä, suostua värin yllätyksellisiin liikkeisiin paperilla ja hyväksyä, että monesta luonnoksesta ehkä vain yksi lähestyy alkuperäistä ajatusta.
Sama huoleton oppi tekisi hyvää kenelle tahansa: asiat tapahtuvat yleensä omia teitään eikä niitä juuri voi ohjailla. Akvarellisti suostuu hetken ainutkertaisuuteen ja nauttii värien kuultavuudesta.
Tuisku on kokeillut maalaamista myös sade- ja merivedellä, muttei huomannut värin käyttäytymisessä eroa. Tärkeintä on olla ulkona kaikessa rauhassa. Hän maalaa myös lastensa kanssa mielellään, ja kehottaa vanhempia samaan.
– Aikuinenkin rentoutuu tehdessään jotain käsillään. Kun lapsen kanssa puuhailee yhdessä, tämä saattaa avautua rennossa ja väljässä tilanteessa ihan uudella tavalla. Myös yhteinen musiikkihetki yhdistää ja inspiroi.
Taide parantaa elämänlaatua
Taiteella on paljon todettuja terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Terapeuttinen työskentely tuo siihen lisäulottuvuuden. Psykiatrin työssään Katinka Tuisku ei yleensä käytä kuvaa, taideterapiassa se on olennainen osa yhteistä työtä. Kuvailmaisu eheyttää, lisää vuorovaikutusta ja oivalluksia.
– Itse tehty kuva tuo esiin sanattomia kokemuksia.. Kun kuvasta sitten yhdessä keskustellaan, saattaa aueta kanavia asioihin, jotka eivät muuten olisi tulleet puheeksi. Joskus taas syntyy kuva, jonka merkitys aukeaa vasta myöhemmin. Kuva auttaa myös kanavoimaan ahdistusta ja jaksamaan työssä – kauneus itsessään on jo lohdullista
Yksilötaideterapiassa syntyy asiakkaan, terapeutin ja kuvan hedelmällinen kolmiosuhde. Jos ilmapiiri on luottavainen, ihminen uskaltaa piirtää kuvan sen hetkisistä tunnoistaan, tärkeästä tilanteesta tai merkittävästä muistosta tai tehdä vaikka oman kuvansa.
On itsestään selvää, että terapeutti ottaa kuvan kunnioittavasti ja hienovaraisesti vastaan. Tulkintaoikeus on tekijällä, terapeutti korkeintaan auttaa tulkitsemaan.
Kuvien tekeminen ei kuitenkaan ole taideterapiassa itsetarkoitus. Joskus niitä syntyy, joskus ei, joskus taas kuvan käsittelyyn päästään vasta myöhemmin.
Pysähtyminen ja itsensä kuulosteleminen kuvan syntyessä on kuitenkin aina ihmiselle hyväksi. Lisäksi se antaa tervetulleen rauhallisen hetken kaiken nykyisen kuvallisen ylitarjonnan keskellä.
– Niin lapsen kuin aikuisenkin on hyvä välillä pysähtyä ja jäsentää koettua. Kun käsi työskentelee, mieli lepää ja mielikuvitus virkoaa.
Satakielen salaisuus -näyttely 21.5.–13.6.Galleria Mariassa, Mariankatu 14. Avoinna ti–pe 12–17, la–su 12–16.
Jaa tämä artikkeli: