Janne Maarala uskoo, että soitto sujuu parhaiten, jos kykenee tyhjentämään mielensä turhista ajatuksista.
”Annan musiikin virrata lävitseni”
Jazz-pianisti Janne Maaralalle soittaminen on meditatiivinen kokemus.
Kun Janne Maarala oli kolme- tai neljävuotias, hänen äitinsä kuunteli kotona Johannes Brahmsin Unkarilaisia tansseja lp-levyltä. Äidinisä oli tuolloin Tikkurilassa pappina, ja kun Janne oli hoidossa isovanhempiensa luona, hän soitteli samoja Brahmsin tansseja korvakuulolta mummolan pianolla. Tämä on Jannen ensimmäinen muistikuva muusikon uraltaan.
Kolme ja puoli vuosikymmentä myöhemmin, viime joulun alla, nyt 40-vuotiaan Janne Maaralan trio soitti Hakunilan kirkossa jouluisen konsertin. Saksofoneja soitti Risto Salmi ja rumpuja Thomas Rönnholm.
Janne oli saanut pari päivää aiemmin idean äänittää konsertti. Tarkoitus oli vain saada musiikkinäytteitä trion soitosta, mutta lopulta siitä tehtiinkin Janne Maaralan ensimmäinen julkaistu levy Soi kunniaksi Luojan. Levy sisältää joulumusiikkia ja jazzia. Nimensä mukaisesti sen avaa Maaralan sovitus Jean Sibeliuksen virrestä.
— Ei minulla ollut mitään odotuksia, että siitä tulisi huikea äänite. Mutta itkin, kun kuuntelin äänitettä. Se oli onnistunut niin hyvin.
Sama liikutus valtaa Jannen uudestaan nyt Hakunilan kirkossa kirkkosalin flyygelin vierellä. Sen, että Maarala on nimenomaan jazz-pianisti, kuulee heti, kun hän istuu flyygelin taakse. Sävel- ja sointumaailmassa soi perinteinen jazz, vaikka kappale alunperin olisi aivan muuta musiikkia.
Ensimmäisen kosketuksensa jazziin Janne sai myös lapsuudenkodissaan. Hän muistaa kuuluisan jazz-pianistin Oscar Petersonin levyn, jota isä, Vantaalla pitkään pappina toiminut Lauri Maarala, kuunteli. Siksi ei ole yllätys, että Jannen ensilevyllä soi myös hänen versionsa Oscar Petersonin kappaleesta Hymn to Freedom.
Jannen ensimmäinen pianonsoitonopettaja oli Tikkurilan seurakunnan kanttori Simo Santaranta. Sitten seurasivat opinnot Vantaan musiikkiopistossa, Oulunkylän Pop- ja jazz-konservatoriossa ja lopulta Sibelius-Akatemiassa. Kaikki ei kuitenkaan ollut aina helppoa.
— Pienenä en edistynyt soittamisessa kovin hyvin. Olen oppinut vasta aikuisena harjoittelemaan järkevästi. Siihen on monia sisäisiä syitä. Minkä tahansa asian harjoitteleminen, oli se musiikkia, urheilua tai mitä vain, vaatii suurta sisäistä rauhaa, keskittymiskykyä ja päämäärätietoista toimintaa. Ei saa olla liikaa häiritseviä ajatuksia.
Välillä Jannen usko omaan osaamiseen on hiipunut. Oltuaan vuoden Sibelius-Akatemiassa hän lopetti soittamisen pariksi vuodeksi kokonaan. Omasta mielestään hän oli niin huono soittaja, ainakin suhteessa omiin vaatimuksiinsa.
Myöhemmin tuli pari vuotta kestänyt rasitusvamma.
— Kaikenlaisia tutkimuksia tehtiin ja diagnoosi oli autonomisen hermoston säätelyhäiriö. Itse uskon, että oikeat syyt olivat henkisiä.
Niistä syistä piti vapautua, ennen kuin soitto alkoi sujua. Siinä ohessa Janne opiskeli Helsingin yliopistossa toisen tutkinnon pääaineenaan ympäristönsuojelutiede. Opinnot hän aloitti jo ennen Sibelius-Akatemiaa.
Ammattimuusikko Janne Maaralasta kuitenkin lopulta tuli. Nykyisin hänen yrityksensä tarjoaa laajaa ohjelmistoa ja samalla hän työllistää itsensä ohella muita muusikoita. Keikkoja on vuodessa 140–150: konsertteja kirkoissa, konserttisaleissa, jazz-festivaaleilla ja klubeissa sekä yritys-, hää- ja juhlakeikkoja.
Kokoonpanoja on tarjolla soolopianosta bilebändi High Poweriin, jazzia esittävästä Janne Maarala Good Spirit -orkesterista saksalaistyyliseen olutmusiikkiyhtye Bavariaan. Ennen joulua on parikymmentä konserttia ja yksityistilaisuutta, niiden joukossa kolme kirkkokonserttia.
Esikuvia Jannelle ovat muun muassa kuuluisat jazz-pianistit Art Tatum, Herbie Hancock, Chick Corea ja Keith Jarret, jonka jalanjäljissä Janne toivoisi kulkevansa eteenpäin improvisaatiossa. Jarret on tunnettu kokonaan improvisoiduista konserteistaan, joita on myös levytetty. Samaa jazzin vapautta myös Maarala haluaisi toteuttaa.
— Jazzissa minua viehättää suuri vapaus, jossa improvisointi on keskeistä. Jazzille on tyypillistä, että on pieni idea, jota soitossa aletaan kehittää improvisoimalla sen pohjalta. Minulla on vielä aikamoinen pyrkimys kehittyä mahdollisimman hyväksi improvisoivaksi pianistiksi.
Kirkot ovat Jannelle mieluisia konserttipaikkoja. Hänen orkesterivalikoimaansa kuuluu myös gospel-klassikoita ja kauneimpia virsiä esittävä trio. Hengelliseen musiikkiin hänen suhteensa on kuitenkin laajempi. Hänelle hengellisyys ei lähde vain uskonnollisista sanoista.
— Miksi vain joku musiikki olisi hengellistä? Mikä tahansa musiikki voi olla hengellistä musiikkia. Soittaessa voin olla vapaa ja antaa musiikin virrata lävitseni. Se on meditatiivinen tila. Silloin olen yhteydessä johonkin syvempään, henkiseen ja hengelliseen tasoon. Niin ihminen alkaa päästä lähemmäksi omaa ydintään, olla yhteydessä johonkin syvempään.
Psykoterapiaakin opiskellut Janne Maarala uskoo myös musiikin terapeuttiseen voimaan.
— Musiikkiterapiassa musiikki on väylä auttaa ihmisiä, kun muut väylät eivät enää toimi. Musiikki menee suoraan syviin kerrostumiin ihmisessä.
Tästä musiikin vaikutuksesta Janne kertoo kaksi esimerkkiä. Aikoinaan hän soitti konserttisarjan vanhusten palvelutaloissa ja huomasi, että usein tuttu kappale menneisyydestä saattoi herättää vanhuksen eloon tavalla, jota ei enää usein tapahtunut.
Eikä musiikin ihmevaikutus rajoitu ihmisiin, sillä myös eläimet reagoivat musiikkiin. Janne kertoo hauskasta videosta, jossa puhallinorkesteri soittaa lehmille When the Saints Go Marching In. Lehmät kerääntyvät riviin kuin konserttiyleisö kuuntelemaan soittoa korvat höröllään. Video löytyy Youtubesta nimellä Jazz for Cows.
- Janne Maarala Trion Soi kunniaksi Luojan -levynjulkistamiskonsertti su 4.12. klo 18 Helsingin Tuomiokirkossa ja ti 20.12. klo 19 Hakunilan kirkossa. Vapaa pääsy.
- Janne Maaralan Joulumusiikkia pianolla ma 19.12. klo 19 Hämeenkylän kirkossa. Vapaa pääsy.
Jaa tämä artikkeli: