”Kirkon pitäisi ehkä lähteä kysymään enemmän, mitä siitä ajatellaan”, sanoo syyskuussa Helsingin seurakuntayhtymän johtajana aloittava Anu Laitila.
Anu Laitila haluaa kirkastaa kirkon brändiä ja kysyy voidaanko jostain luopua: ”Emme voi vain kasvattaa kakkua”
Helsingin seurakuntayhtymän uusi johtaja Anu Laitila kertoo olevansa hengellinen ihminen, jolle usko on ollut tuki ja turva lapsesta saakka. Johtajana hän toivoo, että kirkon merkityksellisyys nähtäisiin laajasti osana yhteiskuntaa.
Helsingin seurakuntayhtymän johdossa puhaltavat syksyllä uudet tuulet, kun Anu Laitila aloittaa yhtymänjohtajana. Edeltäjistä enemmistö on ollut pappitaustaisia miehiä. Johtajan työtä on vastata koko yhtymän taloudesta, hallinnosta ja päätöksenteon valmistelusta sekä rakentaa verkostoja ja luottamusta yhteiskunnan eri toimijoiden välillä.
– Vaikka en ole teologi, ymmärrän kirkon perustehtävän. Ja kun olen nyt perehtynyt Helsingin seurakuntayhtymän strategiaan, niin siellä on tosi arvokkaita ajatuksia.
Tuon strategian neljä kohtaa ovat: toimimme monikielisenä hengellisenä yhteisönä, olemme merkityksellinen nuorille aikuisille, vahvistamme hyvän tekemisen verkostoja ja rakennamme toivon teoilla parempaa huomista.
Ennen kirkon pomopestiään Laitila, 48, työskenteli johtotehtävissä kahdessa eri kaupungissa vastaten viimeksi Turussa kulttuuritoimesta ja sitä ennen Keravalla vapaa-ajan ja hyvinvoinnin toimialasta. Tätä ennen hän vaikutti johtotehtävissä kolmannella sektorilla. Nyt Laitila kokee olevansa valmis päävastuuseen.
Kyytiä luutuneille käsityksille
– Ammattijohtajan pitääkin pystyä liikkumaan toimialojen välillä. Olennaista on, että arvopohjat ovat sellaisia, joihin pystyy sitoutumaan.
Anu Laitila iloitsee siitä, että saa pian tehdä työtä kotikaupungissaan helsinkiläisten hyväksi.
– Kirkkohan on mukana ihmisen elämänvaiheissa kasteesta hautaan. Toivon, että kirkon merkityksellisyys nähtäisiin laajasti osana yhteiskuntaa, hän sanoo ja perustelee tätä muun muassa kirkon tekemällä nuorisotyöllä, perheneuvonnalla ja diakonialla.
Jokaisesta aiemmasta pomopestistä Laitilan mukaan on tullut kasvaneen johtajan työkalupakin lisäksi myös arvokkaita sidosryhmäsuhteita.
Edustan kirkkoa toisella tavalla kuin kirkkoherra tai piispa, mutta kyllä odotukseni on, että minut kutsutaan erilaisiin pöytiin ja että näkemyksistäni kirkon puolestapuhujana ollaan kiinnostuneita.”
– Edustan kirkkoa toisella tavalla kuin kirkkoherra tai piispa, mutta kyllä odotukseni on, että minut kutsutaan erilaisiin pöytiin ja että näkemyksistäni kirkon puolestapuhujana ollaan kiinnostuneita.
Näissä erilaisissa pöydissä Laitila aikoo sekä hankkia tietoa johtamisensa tueksi että vaikuttaa kirkon maineeseen, jotta kirkko koettaisiin kukoistavana ja kutsuvana.
– Joskus instituutioista voi olla vähän luutuneita käsityksiä, hän toteaa.
Anu Laitila haluaa vaikuttaa mielikuviin ja tehdä näkyväksi ja ymmärretyksi kirkossa tehtävää hyvää työtä.
– Voisin puhua brändistäkin. Kirkon pitäisi ehkä lähteä kysymään enemmän, mitä siitä ajatellaan. Jos joku eroaa kirkosta tai liittyy siihen, mikä päätöksen taustalla on?
Tämä ei Laitilan mukaan tarkoita, että jotain tehdään koko ajan lisää.
– Emme voi vain kasvattaa kakkua. Olennaista on perustehtävän kirkastaminen ja tietynlainen priorisointi, jossa on vastattava myös siihen, voidaanko jostain luopua.
Anu Laitila aloittaa tehtävässään 1. syyskuuta.
Paljon kysymyksiä ja vastausten kuuntelemista
Laitilaa motivoi tehtävässä yhteisen hyvän eteen työskentely ja uuden alan haltuunotto. Entisenä Oulunkylän seurakuntaneuvoston jäsenenä hänellä toki on keskivertotallaajaa parempi käsitys kirkon hallinnosta ja päätöksenteosta.
Yritysmaailman puolella ajatellaan, että uuden johtajan 100 ensimmäiseen päivään kohdistuu paljon odotuksia samalla, kun tämä tutustuu organisaatioon ja työntekijöihin ja panee muutoksia alulle. Laitila aloittaa 1. syyskuuta ja hänen sadas työpäivänsä osuu joulukuulle.
– En ole peloissani uudesta alasta, pikemminkin päinvastoin. Uuden oppiminen on aina elämän kultahetkiä. Oikeat kysymykset ja kuunteleminen ovat tärkeintä perehtymisessä. Laitila kertoo olevansa kova kyselemään ja hän uskoo ja toivoo, että ihmiset haluavat puhua hänelle.
– Jouluun mennessä minulla on varmasti hyvä käsitys organisaation tilanteesta ja siitä, mihin asioihin on syytä tarttua tulevalla valtuustokaudella.
”Pyysin apua ja rukoilin, kun oli hätää ja turvaton olo”
Millainen merkitys uskolla tai hengellisyydellä on sinulle henkilökohtaisesti?
Kysymys vie Anu Laitilan pienelle paikkakunnalle lapsuus- ja nuoruusvuosiin, jotka olivat rikkonaisia isän alkoholismin takia.
– Pyysin apua ja rukoilin, kun oli hätää ja turvaton olo.
Usko toi pienelle Anulle lohtua.
– Pohjimmiltaan uskoni on yhä lapsuuden uskoa, sellainen tuki ja turva, hän kertoo ja kuvailee itseään hengelliseksi ihmiseksi.
Laitila kertoo isänsä onneksi raitistuneen jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Heillä on lämpimät, läheiset välit.
– Kaikki on läpikäyty ja anteeksiannettu.
Laitila kertoo alholistin lähellä elämisen jättäneen haavan, joka on vaikuttanut hänen elämäänsä monella tavalla.
– Tiedän miltä vähävaraisuus, pelko ja häpeä tuntuvat. Toisaalta sen vuoksi ymmärrän, mitä kaikkea kodeissa voi tapahtua. Ei niistä kokemuksista kiitollinen voi olla, mutta tietyllä tavalla ne ovat arvokkaita, ja sieltä varmaan tulee aika vahva oikeuden taju ja halu tehdä yhteistä hyvää, mikä on arvokasta myös tässä tehtävässä.
Laitila kannustaa nuoria seurakuntien luottamustehtäviin
Tämän syksyn seurakuntavaalien ehdokasasettelu päättyy, kun Anu Laitila on ollut virassaan kaksi viikkoa. Vaalien äänestysprosentti on ollut laskusuunnassa ja etenkin nuorten äänestysinto on ollut vaisua. Mitä ajattelet tästä?
– On tietynlainen demokratian ele asettua ehdolle ja äänestää tai jompi kumpi ainakin.
Laitila valittiin vuoden 2010 seurakuntavaaleissa Helsingin kirkkovaltuustoon ja Oulunkylän seurakuntaneuvostoon.
Hän haluaa kannustaa nuoria asettumaan ehdolle.
– Se on osoitus yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta ja arvomaailmasta, yksi tapa meritoitua. Luottamustehtävä voi olla merkityksellinen osa ansioluetteloa ja sitä työuraa, jota olet rakentamassa. Demokratian ohella ehdokkuutta voi ajatella ihan itsekkäästikin, hän vinkkaa.
Liikettä nivelille, matkoja uteliaalle mielelle
Kun et ole töissä, mikä saa unohtamaan kalenterin ja kellon?
– Ei oikein mikään, Anu Laitila nauraa spontaanisti.
– Kun on perhettä, se on aina semmoista aikataulutusta ja ohjelmointia.
Laitilan puoliso Timo Harakka tekee kansanedustajan työtä, ja heillä on 13- ja 16-vuotiaat teini-ikäiset harrastuksineen.
Vapaallakin Laitila on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja ilmiöistä. Kesälukemisena hänellä on ollut tietokirjailija Marjo Näkin Jään valta vaihtuu, joka käsittelee suurvaltojen kamppailua arktisella alueella. Aihepiiriin hän havahtui toden teolla Tallinnan-vuosinaan, kun työskenteli Suomen Viron-instituutissa.
Liikuntaa Laitila kertoo harrastavansa jo siksikin, että selkä ja nivelet pysyvät kivuttomana ja kunnossa. Talvisin alla on sukset, ja sulan maan kaudella tänä kesänä hankittu matkafillari.
– Myös taiteen kokemukset kuten kirja, teatteriesitys tai kuvataide ovat parhaimmillaan – en sano aina – elämyksellisiä.
Laitila tunnustautuu myös matkustajaksi, joka innostuu aiemmin käymättömistä paikoista. Hän mainitsee viimeaikaisista kohteista Etelä-Afrikan ja Intian.
– Uteliaisuus ja jano ymmärtää tätä maailmaa liittyvät tähänkin.
Anu Laitila osti tänä kesänä uuden polkupyörän.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Anu Laitila valittiin Helsingin seurakuntayhtymän johtajaksi – ”Ammatti-identiteettini on jo pidempään ollut yleisjohtaja”
AjankohtaistaAnu Laitila näkee kirkossa paljon hyödyntämätöntä potentiaalia ja uskonnon roolin olevan murroksessa.
