”Harvojen herkku kaikkien ulottuville”
Tutussa paikassa. Espoon kulttuurikeskus Tapiolassa on yksi osa Susanna Tommilan työsarasta.

”Harvojen herkku kaikkien ulottuville”

Espoon uusi kulttuuripomo Susanna Tommila puhuu ennakkoluulottomuuden puolesta.

”Olen saanut niin ihania kortteja ja kiitoksia, että kotona jo puhuin, kannattaako tästä paikasta lähteä. Siihen mies totesi, että jos et olisi lähdössä, et olisi kaikkia kiitoksia saanut”, naurahtaa Susanna Tommila, joka haastattelua tehtäessä oli vielä Kauniaisten kulttuuri- ja vapaa-aikapäällikkö.
Vaikka Tommila on viihtynyt mainiosti Kauniaisissa, uusi pesti innostaa. Perehtymistä ei tarvitse aloittaa aivan alusta, sillä Espoo on hänelle entuudestaan varsin tuttu paikka.
”Asuin elämäni ensimmäiset 20 vuotta Espoossa, siellä olen käynyt koulunikin. Olen nähnyt kulttuurikeskuksen rakentamisen ja Weegeen painotalona – omaa perspektiiviä kaupungista siis on. Tuntuu mukavalta palata töihin Espooseen, jossa olen ollut kesätöissä muun muassa leikinohjaajaharjoittelijana.”

Tommila opiskeli ensin nuorisonohjaajaksi ja löysi sitten taidehistorian. Ehkä taustalla on ollut myös taideharrastus, niin kuin monilla taidehallinnossa työskentelevillä?
Susanna Tommilaa taiteilijamielikuva huvittaa.
”Ei, en ole taiteilija, mutta nain taiteilijan. Olen käsistäni ihan surkea, sain melkein ehdot käsitöistä. Olen huono piirtäjä ja keramiikkatekeleeni ovat kamalia. Silti tekemisessä oli jokin juttu, ja tykkäsin tehdä kaikenlaista. Kun löysin taidehistorian, tajusin, että minun ei tarvitse osata itse vaan voin nauttia muiden tekemisestä.”
Tommila muistelee, miten Tuula Karjalainen analysoi Edvard Munchin teosta Huuto.
”Olin ihan äimänä, kun kuuntelin Karjalaista. Miten muka siitä kuvasta voi löytää esimerkiksi seksuaalisuutta, siitä huutavasta hahmosta? Kun tajusin, että kuvasta voi löytää paljon sellaista, mitä paljaalla silmällä ei näe, ajattelin, että tämä on minun juttuni.”
Valmistuttuaan Tommila halusi museotyön sijaan toisenlaisiin tehtäviin.
”Hakeuduin kulttuurituotannon ja -hallinnon töihin, sillä halusin laajan ja kokonaisvaltaisen työkentän. Minusta on kiinnostavaa etsiä uusia yhteistyökuvioita ja ratkoa ongelmia. Jos työpäivä kuluu ilman yhtään haastetta, se on tylsä.”
Melkoinen väite. Eikös yleensä pidetä ihanteellisena työn kitkatonta sujumista?
”Vaikeudet ovat ratkaisemista varten, se on sormia syyhyttävää. Toki oikein isot ongelmat ottavat päähän ja voivat viedä yöunetkin, mutta en silti kammoksu ongelmia. Omintakeiset ihmiset ovat erityisen haastavia!”

Minkälaisen johtajan espoolainen kulttuuriväki saa? Ainakaan ongelmien esiin tuomista ei tarvinne arastella.
”Uskon ehdottomaan, molemminpuoliseen avoimuuteen. Oveni on aina auki, ja silloin harvoin, kun se on kiinni, se tarkoittaa, että teen keskittymistä vaativaa kirjoitustyötä. Haluan mahdollistaa sen, että ammattitaitoiset ja lahjakkaat työntekijät pääsevät toteuttamaan ideoitaan.”
Tommilan mukaan johtajan tehtäviin kuuluu suunnannäyttäminen ja oleminen linkkinä poliitikkojen ja byrokratian välissä.
”En pidä strategiaa kirosanana. Minusta se on työkalu, jonka avulla päästään tavoitteisiin.”

Avoimuuden lisäksi hän uskoo yhteistyöhön.
”Dialogi ja yhteistyö – niiden avulla viedään asioita eteenpäin. Eri mieltä saa kernaasti olla, joskus ehkä joudutaan tiukkaankin vääntöön, sillä en ihan helposti anna periksi, jos katson olevani oikeassa. Vaadin aika paljon, niin itseltäni kuin muilta. Tuloksellisuus on tärkeää, kulttuurityö ei ole mitään lilluttelua.”
Harrastuksia kysyttäessä Tommila mainitsee monipuolisen liikkumisen ja mökkeilyn, mutta ei kulttuuria.
”Kulttuuri on kiinteästi osa elämää ja elämäntapaani, ei harrastus. Työni on sellainen, että en voi hahmottaa työn ja harrastuksen rajaa vuorokausirytmin mukaan. Työ ei liioin ole minulle vain jotain, mistä maksetaan palkkaa, haluan työlläni olla kehittämässä maailmaa paremmaksi.”

Kulttuurillako monista ongelmista kärsivä maailma parannetaan?
”Tekisi mieli sanoa, että millään muulla sitä ei paranneta. Jos ei olisi kulttuuria, ei olisi radiota, ei levyjä, ei muotoiltuja kahvikuppeja, ei teatteria, musiikkia, kirjallisuutta, ei mitään. Luovan prosessin tuottamat asiat lisäävät ihmisten turvallisuutta, ne auttavat rakentamaan identiteettiä. Taide antaa eväitä käsitellä asioita, joita on muuten hankala työstää. Taiteen ja kulttuurin kautta on helpompi tutustua muihin kulttuureihin. Ihan vain muutamia asioita mainitakseni.”

Tommilan mukaan kulttuurialalla on vielä paljon tehtävää, jotta sitä ei pidettäisi harvain herkkuna. Ennakkoluulottomuutta vaaditaan niin kulttuurin tekijöiltä kuin kuluttajiltakin.
”Kirjastohan tämän aseman on jo saavuttanut. Se on demokraattinen palvelu, joka on helposti tavoitettavissa.”
Susanna Tommila odottaa innokkaana pääsyä tutustumaan omaan toimialaan.
”Odotan oikeasti, että pääsen katsomaan kentälle kulissien taakse, haistamaan arkea ja tutustumaan siinä arjessa töitä tekeviin ihmisiin.”

Jaa tämä artikkeli: