”Hyvä kiertämään”
Tekstiilejä, vaatteita, astioita, kirjoja, leluja, valaisimia, huonekaluja, urheiluvälineitä.
Elokuussa avattu Vantaan Kontti on Suomen Punaisen Ristin kierrätystavaratalo, josta voi löytää palan nostalgiaa, esimerkiksi antiikinvihreän vitriinin, vinyylilevyjä tai vanhan kirjoituskoneen. Kontin kodintekstiiliosastolla työskentelee myös Evelina Leini , 30. Merkonomin osatutkintoa suorittava Leini on innoissaan työstään ja kannustavasta työilmapiiristä.
– Kertaakaan ei ole aamulla ollut olo, että taasko sinne pitää mennä. Täällä on koko ajan mielekästä tekemistä, ei tarvitse pyöritellä peukaloita, ja saa olla ihmisten parissa, en viihtyisi toimistossa paperien keskellä, Leini pohtii.
Kontissa myydään lahjoituksina saatua tavaraa. Puolet tuotosta menee hyväntekeväisyyteen, kuten sotien ja luonnonmullistusten uhreille. Se tuntuu myyjästä hyvältä. Kriisialueilla tarvitaan avustustarvikkeita, kuten telttoja, huopia, puhdasta juomavettä tai kenttäsairaaloita. Joku lapsi saa tuen ansiosta kengät ja vaatteita tai pääsee kouluun. Apua saavat myös kotimaassa tulipalossa kotinsa menettäneet ihmiset.
Kontti työllistää ihmisiä, jotka ovat olleet vähintään viisisataa päivää työttöminä. Evelina Leinikin pääsi Konttiin Työ- ja elinkeinotoimiston kautta. Nuori nainen on ehtinyt elämässään paljon: hän on valmistunut kondiittoriksi ja työskennellyt muun muassa siivoojana, elintarvikealalla ja päiväkotiapulaisena sekä kokeillut myös lähihoitajaopintoja.
– Se opiskelu ei oikein natsannut. Olen ehkä liian herkkä, ihmisten kärsimysten näkeminen tuntui pahalta.
Työ- ja elinkeinotoimisto tukee Leinin työllistämistä eli myöntää SPR:lle palkkatukea. Osan toimeentulostaan nainen saa asumistukena. Palkasta jää käteen noin 1 200 euroa kuukaudessa. Osa-aikaisena Kontissa työskentelevä Leini tekee niin aamu- kuin iltavuorojakin, ja lauantait ovat usein vilkkaita päiviä.
Tavarat käyvät läpi tiukan seulan, ennen kuin ne päätyvät myyntiin. Leini työskentelee kassalla, palvelee asiakkaita, tarkastaa tekstiilien kunnon ja hinnoittelee tuotteita. Kontissa tekstiilit silitetään, mutta niitä ei pestä. Niinpä rikkinäiset tai tahraiset tekstiilit joutuvat auttamatta roskakoriin eli jätteenkäsittelylaitokselle.
– Joskus muuten moitteeton tuote hylätään siksi, että se haisee tupakalle tai ummehtuneelle vintille. Jotkut huonokuntoista tavaraa tuovat ihmiset ehkä ajattelevat, että me olemme ”roskis”.
Syksyllä alkanut työ jatkuu marraskuulle saakka, ja vaikka Evelina Leini ei paljon tulevaisuutta halua suunnitellakaan, hän haaveilee työstä kaupan alalla. Hän nauttii keväästä ja siitä, kun vaaleanvihreät lehdet puhkeavat puihin. Vapaa-aikoinaan hän lenkkeilee Kivikon vehreissä maisemissa ja ahmii kirjoja.
P.S. Asun Kivikossa, Kontulan ja Myllypuron kupeessa. Kivikko on vehreä ja rauhallinen alue, jossa on hyvät lenkkeilymaastot. Lähimetsiä on valitettavasti hakattu sielläkin.
Nautin hiljaisuudesta. Kun tulen töistä kotiin, en ikinä laita heti televisiota tai radiota päälle. Joskus on myös ihanaa vain rentoutua ja olla tekemättä mitään.
En ole koskaan hypännyt laskuvarjolla, se pelottaa ja kiehtoo. Äitini varmaan säikähtää, kun kuulee tämän, sillä hän pelkää korkeita paikkoja ja lentämistä.
Marjo Hentunen
Jaa tämä artikkeli: