Kaarina Vaaraniemi viettää paljon aikaa kummiperheensä kanssa. Hän ei kuitenkaan ole lastenhoitaja, saati kodinhoitaja. Kuva: Jani Laukkanen
"Ihanaa, kun sinulla on meille aikaa"
Pankinjohtaja Kaarina Vaaraniemi ryhtyi eläkkeellä perhekummiksi.
Kun Kaarina Vaaraniemi oli kolme vuotta sitten jäämässä eläkkeelle pankinjohtajan työstään, hän mietti, että jotain olisi vielä kiva tehdä. Kerran junassa matkalla Turusta Helsinkiin hän nappasi mukaansa ilmaisjakelulehden ja bongasi sieltä ilmoituksen, jossa haettiin perhekummeja.
– Kaivoin saman tien tabletin esille ja ilmoittauduin. Kai tämä on verenperintöä, sillä äitini toimi aikoinaan aktiivisesti Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, Vaaraniemi pohtii.
Perhekummi tapaa yhtä perhettä noin vuoden ajan. Nykyisen kummiperheensä Vaaraniemi on tuntenut vuoden ajan. Perheen kaksi poikaa ovat leikki-ikäisiä, ja äiti on palaamassa hoitovapaalta töihin.
– On mukava tutustua uusiin ihmisiin ja tuntea itsensä tarpeelliseksi. Voisihan sitä koluta päivät tavarataloissa, mutta aika pian tulisi tyhjä olo.
Kummi viettää aikaa lasten kanssa
Mihin perhekummeja tarvitaan? Jotkin perheet kokevat yksinäisyyttä erityisesti sitovassa pikkulapsivaiheessa. Silloin kotoa voi olla vaikea lähteä läheistä leikkipuistoa kauemmaksi. Osalla on kiinteät välit vanhempiin, sisaruksiin ja ystäviin, mutta monet ovat tulleet Helsinkiin opiskelemaan ja tukiverkostot ovat jääneet muualle. Myös työelämän vaatimukset ovat kasvaneet, ja perheen yhteinen aika voi olla kortilla.
– Riittämättömyyden tunne voi herätä, kun on vielä muut arjen askareet hoidettavana, ruoanlaitto ja pyykit. Silloin helpottaa, jos joku leikkii tai lukee lasten kanssa. Usein äidit sanovat, että ihanaa, kun sinulla on meille aikaa, Kaarina Vaaraniemi kertoo.
Hän on ulkoilmaihminen, joten hän käy kummiperheensäkin kanssa paljon ulkoilemassa. Välillä mennään museoihin, kauppoihin, leikkipuistoihin tai hampurilaiselle. Toisinaan rakennellaan legoilla.
– Lapset ovat niin pyyteettömiä ja kiitollisia, kun heidän kanssaan vain viettää aikaa. Ei tarvitse tehdä mitään sen ihmeellisempää.
Vaaraniemelle on tärkeää lähteä liikkeelle tunnustellen ja pikkuhiljaa, etteivät lapset koe, että vieras ihminen tungettelee. Pienen ihmisen luottamuksen voittaminen on tärkeää.
Perhekummeja jonotetaan
Omia lapsenlapsiaan Kaarina Vaaraniemi tapaa viikoittain. Joskus vietetään samassa mökissä viikko pohjoisessa ja nukutaan yhdessä parvella. Kun Vaaraniemen omat lapset olivat pieniä, perhe asui Turussa rivitaloyhteisössä, jossa sai apua ja tukea. Lapsilla oli myös viiden vuoden ikäero, mikä sekin helpotti selviytymistä. Mies oli matkatöissä.
– Ehkä joskus, kun olin itse kuumeessa, olisin toivonut, että joku olisi vienyt lapset tarhaan.
Perhekummeista on pulaa. Kaikki perheet eivät ehdi kummia saada, kun elämäntilanne muuttuu, esimerkiksi lapset kasvavat tai äiti siirtyy työelämään. Uudellamaalla kummia odottaa noin 70 perhettä.
Lappi on Vaaraniemelle paikka, jonne hän matkustaa virkistäytymään monta kertaa vuodessa.
– Lapin luonto on lumoava. Talvisin hiihdän ja laskettelen, kesällä pyöräilen ja patikoin siellä. Varsinkin työelämässä ollessa rauhoittuminen luonnossa oli ihanaa.
P.S.
Nautin hyvistä hetkistä ja siitä, että olen vielä terve. Nuorempana piti aina pyrkiä johonkin, mutta nyt voi nauttia olemisesta.
En ole koskaan mennyt korkeisiin paikkoihin, ainakaan vapaaehtoisesti. Benji-hyppyä en tekisi mistään hinnasta
Ihmettelen maailman levottomuutta ja sitä, miten terrorismia voisi ehkäistä.
Lisätietoja: www.mll.fi
Vapaaehtoiset haastatellaan ja koulutetaan.
Jaa tämä artikkeli: