Espoon musiikkiopiston viulunsoiton opettaja Grazyna Zeranska–Gebert on Essen uusi kolumnisti. Kuva: Jukka Granström
"Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia"
1980-luvun alussa Suomessa oli kova pula ammattitaitoisista musiikinopettajista. Grazyna Zeranska-Gebert ja hänen puolisonsa kutsuttiin opettamaan viulun- ja pianonsoittoa Nivalan musiikkiopistoon.
Alun perin Suomen matkan piti olla yhden lukuvuoden mittainen, mutta poliittinen tilanne Puolassa kiristyi ja perhe päätti jäädä vielä toiseksi vuodeksi odottamaan maan rauhoittumista.
”Kun kuulimme, että sukulaiseni näkevät nälkää, päätimme jäädä vielä vuodeksi, koska meillä oli työtä ja saatoimme lähettää äidilleni ja sisarelleni ruokaa”, muistelee Zeranska-Gebert.
Kesti kymmenen vuotta ennen kuin perhe osti Suomen-kotiinsa ensimmäisen ruokapöydän.
”Sitä ennen ajattelimme aina olevamme ensi talvena takaisin Puolassa.”
Alussa Zeranska-Gebert ei osannut sanaakaan suomea. Lasten vanhemmat tulkkasivat hänen englanninkielistä opetustaan.
”Pyysin vanhempia kirjoittamaan uudet suomenkieliset sanat liitutaululle. Päivän lopussa taulu oli täynnä opeteltavaa”, muistelee musiikinopettaja. Joulun jälkeen hän pystyikin jo opettamaan auttavalla suomen kielen taidollaan.
Myöhemmin työ vei Turkuun, Helsinkiin ja lopulta Espoon Musiikkiopistoon.
Perheen huikea historia
Kun Zeranska-Gebert kertoo lapsuudestaan ja vanhemmistaan, elokuvien käsikirjoittajat saisivat olla paikalla.
Juutalainen isä asui sodan aikana Riikassa ja värvättiin puna-armeijaan vastoin tahtoaan. Armeijaan liittyminen pelasti kuitenkin hänen henkensä, sillä vain vähän myöhemmin saksalaiset tappoivat kaikki Riikan juutalaiset, yli 16 000 henkeä, yhden päivän aikana.
Hartaassa katolisessa perheessä kasvanut äiti toimi aktiivisesti vastarintaliikkeessä. Vanhemmat tapasivat toisensa äidin ollessa tiedustelumatkalla puna-armeijan alueella.
”Vanhempani ovat kärsineet suvaitsemattomuudesta, mutta ovat siitä huolimatta aina korostaneet, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia”, painottaa Zeranska-Gebert.
Lapsena Zeranska-Gebert ei osallistunut koulussa uskonnonopetukseen, koska vanhemmat pitivät tärkeimpänä opettaa, että eri ihmiset ajattelevat asioista eri tavoin.
Kotoa tullut eettinen opetus oli niin vahvaa, että siitä on riittänyt ammennettavaksi koko elämän ajan.
”Muut lapset ihmettelivät, miten minä, jolle ei ole opetettu kymmentä käskyä, tiedän, ettei saa varastaa”, muistelee Zeranska-Gebert.
Onnistuminen vaatii kurinalaisuutta
Musiikki on Zeranska-Gebertille maita, kieliä ja kansallisuuksia ylittävä kommunikaatiokeino, jolla voi välittää tunteita ihmisille:
”Rakkauteni on ooppera, draaman suurin muoto. Kun esitys on loppunut ja tulen ulos liikuttuneena, tunnen sääliä niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät juuri kokeneet samaa.”
Oppilailleen opettaja haluaa jakaa onnistumisen kokemuksia. Hänen tavoitteensa on, että oppilaat voisivat jatkaa musiikin parissa koko elämänsä ajan, vaikka eivät ammattilaisiksi ryhtyisikään. Onnistumista ei kuitenkaan tule ilman kurinalaisuutta.
”Vaadin oppilailtani paljon, jotta musiikki tuottaisi heille todella iloa. Usein musiikkiharrastus lopahtaa jos siinä ei saavuta tarpeeksi korkeaa tasoa.”
Tällä hetkellä opettajan sydäntä lähellä ovat Vuoristo-Karabahin musikaaliset nuoret, joille Zeranska-Gebert kerää rahaa viulujen ja jousien ostamista varten.
”Haluaisin, että kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus kauneuden kokemiseen, mahdollisuus kehittyä omien mahdollisuuksiensa mukaisesti. ”
Jaa tämä artikkeli: