Reijo Liimatainen. Kuva: Helsingin hiippakunnan tuomikapituli.

Kirkkojärjestyksen pykälä 10 linjaa avioliittoon vihkimisen yksinkertaisesti: ”Kihlakumppanit vihitään kirkollisesti avioliittoon kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla. Vihkimisen toimittaa pappi. Kirkollisesti vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä.”

Näin ollen Liimataisen mukaan vihkiminen on pätevä, kun pappi vihkii kirkkoon kuuluvan, rippikoulunsa käyneen pariskunnan, jonka avioliiton esteet on tutkittu.

"Juridisesti muutos näyttää yllättävän helpolta. Kirkkolain mukaan tarkemmat ohjeet kirkollisista toimituksista antaa tuomiokapituli. On tärkeää, että erityisesti Helsingin hiippakunta antaa ohjeistuksen, jonka nojalla pappimme pääsevät mahdollisimman nopeasti palvelemaan kaikkia seurakuntien jäseniä", Liimatainen kirjoittaa.

Kirkkokäsikirja puhuu sulhasesta ja morsiamesta

Liimataisen mukaan sanat, joiden voi katsoa määrittävän avioliittoon vihittävien sukupuolta, ovat käsikirjan termit sulhanen ja morsian. Yksinkertaisin ohje voisi Liimataisesta olla, että pariskunta ilmoittaa vihkijälle, kumpaa vihittävistä kutsutaan sulhaseksi ja kumpaa morsiameksi. Vihkikaavan johdannossa puhutaan myös Raamattua siteeraten mieheksi ja naiseksi luomisesta.

"Vihkiminen tulee suorittaa kirkkokäsikirjan mukaisesti. Mutta itse mietin sitä, että onko kirkkokäsikirja kuitenkaan juridinen dokumentti? Mihin asti se voidaan katsoa sitovaksi?" Liimainen sanoo Valomerkille.

Pääkaupunkiseudulla yleiseksi normiksi on Liimataisen mukaan muodostunut syrjinnän vastustaminen. Kyselyjen perusteella suurin osa Helsingin hiippakunnan papeista olisi valmis vihkimään samaa sukupuolta olevat parit.

Liimatainen myöntää kirjoituksessaan teologisesti asian olevan monimutkaisempi, muttei niin yksioikoinen kuin yleisesti on annettu ymmärtää. Perinteisesti kirkossa on ajateltu avioliiton edellyttävän, että vihittävät ovat eri sukupuolta.

Liimataisesta myös Raamattu antaa monenlaista mallia avioliitolle. "Miesten väliseen seksiin viitataan Raamatussa viisi kertaa. Kaikki maininnat ovat sävyltään kielteisiä. Missään kohdassa ei kuitenkaan puhuta kahden tasavertaisen kumppanin toista kunnioittavasta suhteesta"; Liimatainen kirjoittaa.

Liimatainen kuvaa ajattelunsa nojaava ensisijaisesti Jeesus Nasaretilaisen opetuksiin ja tekoihin.
"Jeesus suomi aikansa uskonnollista eliittiä kovasydämisyydestä. Opillista puhtauttaan varjelleet papit ohittivat oikeudenmukaisuuden. Erityisen moitittavana Jeesus piti sitä, että hurskaat perustelevat syrjiviä asenteitaan pyhien kirjoitusten sitaateilla", päättää Liimatainen kirjoituksensa Helsingin Sanomissa.