”Mummeista on pulaa”
Marjatta Nurminen , 74, oli juuri jäänyt eläkkeelle ja pohdiskeli, että elämässä olisi tilaa jollekin uudelle. Kerran lehteä lukiessa hänen silmiinsä osui ilmoitus, jossa kerrottiin Pienperheyhdistyksen Mummila-toiminnasta. Lopullinen sytyke kummimummouteen tuli, kun hän näki kauppakeskuksessa lastenvaunuja työntäviä, välillä kiukutteleviin lapsiinsa väsyneitä äitejä.
– Ajattelin, että olisi kiva, jos äidit saisivat levätä ja tuokion omaa aikaa. Kaikilla lapsilla ei ole syystä tai toisesta yhteyttä omiin isovanhempiinsa. Joskus isovanhemmat asuvat kaukana, toisinaan yhteydet katkeavat esimerkiksi isovanhempien alkoholiongelmien vuoksi.
Mummikurssin käytyään aiemmin biokemistinä työskennellyt Nurminen toimi aluksi Mummilan tenavatuvissa ja opetteli leikkimään lasten kanssa. Nyt hän on ollut jo yhdeksän vuotta yksitoistavuotiaan Mimmin kummimummo. Kun Marjatta Nurminen tapasi Mimmin ensimmäistä kertaa, tyttö oli pieni taapero, joka ei vielä osannut puhua, mutta juoksi innoissaan uutta mummiaan vastaan.
– Leikimme paljon. Vaikein leikki oli se, kun minä olin koira ja Mimmi talutti minua narusta. Käsittelimme myös elämysleikeillä Mimmille tärkeitä asioita. Monesti esitimme musiikin tahdissa balettitanssijaa ja katsojaa, ja tanssin jälkeen katsojan piti taputtaa.
Mimmin isä kuoli, kun Mimmi oli pieni. Tytön molemmat isovanhemmat asuvat Sotkamossa ja välimatkan vuoksi yhteydenpito on vaikeaa.
Nykyään, kun Mimmi on jo pieni neiti, he tapaavat Marjatan kanssa noin kerran kuukaudessa.
Usein he menevät hampurilaiselle, uimaan, teatteriin tai pelaavat lautapelejä Pienperheyhdistyksen tiloissa. Usein mukana on myös Elina -tyttö oman kummimummonsa kanssa.
Mimmi on taitava erityisesti sanaselityspeleissä, hän puhua pulputtaa ja kerää vikkelästi suuren pinon kortteja. Viime kerralla tapaamisessa oli mukana myös Mimmin pieni koira, jota tyttö ulkoiluttaa ahkerasti.
Jo rutiiniksi on muodostunut myös kesäleiri Kirkkonummella, jossa leikitään merirosvoleikkejä ja opetellaan ”lentämään luudalla.” Uimarantakin on lähellä ja kesällähän uiminen on tärkeintä.
Mummila-toiminnassa on tällä hetkellä mukana noin sata vapaaehtoista kummimummia ja -vaaria. Marjatta Nurmisen mielestä on tärkeää rakentaa yhteyttä lasten ja kolmannen sukupolven välillä, niin ettei kukaan jäisi osattomaksi. Lapset kuuntelevat mielellään myös vanhempien ihmisten tarinoita.
– Kun kaverit puhuvat, että menevät mummolaan, lapsi voi sanoa, että minunkin mummo tulee käymään.
Nurmisella ei ole omia lapsia, joten kummimummous on antanut mielenkiintoisen kurkistuspinnan lasten maailmaan.
– Lapset ovat innostuneita ja vilpittömiä, heissä voi nähdä oman työnsä tulokset.
P.S. Asun Vartiokylässä vanhassa puutalossa, jonka piha on täynnä marjapensaita ja omenapuita. Alue on hyvin viehättävä ja naapurit ovat mukavia.
Toivoisin, että mahdollisimman moni innostuisi mummilatoiminnasta, sillä mummeista on pulaa. Pienperheyhdistys järjestää säännöllisesti mummi- ja vaarikursseja.
Nautin musiikista. Opiskelen työväenopistossa säestämään pianolla sointumerkeistä. Laulan myös Alppilan seurakunnan kirkkokuorossa. Kuulun musamuoreihin, jossa muutama muori laulaa ja soittaa yhdessä.
Marjo Hentunen
Lisätietoa Mummila-toiminnasta:
www.pienperhe.fi
Jaa tämä artikkeli: