null "Mystikko on realisti"

”Mystikot nimittäin ovat tietoisia siitä, että todella todellinen uinuu pinnan alla.”

”Mystikot nimittäin ovat tietoisia siitä, että todella todellinen uinuu pinnan alla.”

"Mystikko on realisti"

Pauli Annala on kristillisen spiritualiteetin ja mystiikan teologian parhaita tuntijoita Suomessa.

Poika istuu yksin kotonaan Lapuan lakeuksilla, katsoo raksuttavaa seinäkelloa ja huomaa ajan kulun. Hänet valtaa eksistentiaalinen ahdistus: kenelle tuo kello tikittää?

Ikkunasta ulos katsoessa näyttää kuin koko luomakunta lepäisi ympärillä.

Yhtäkkiä paljas valo lävistää pojan.

Toinen oman olemassaolon perusteita ravisuttava kokemus tulee heinää niittäessä. Hikinen nuorukainen nousee meluisan koneen kopista ja laskeutuu pellolle.

Traktorin sammuttua on täydellinen hiljaisuus. Pohjanmaan kasvatti katsoo uusin silmin laajaa lakeutta. Noin 300 metrin päässä on sähköpylväs, jonka välilevy muodostaa horisonttiin ristinpylvään.

Yhtäkkiä tajunnan ravistaa kokemus Golgatasta.

Poika joutuu miettimään olemisensa mieltä. Mitä nämä mystiset kokemukset merkitsevät? Kokemukset ovat niin aitoja, ettei niitä voi torjua tai hylätä, mutta aisteista ja arkijärjestä ei ole niiden selittäjäksi.

 

Syvämietteinen maamies lähti etsimään vastauksia perimmäisiin kysymyksiinsä teologisesta tiedekunnasta Helsingistä, ja sillä tiellä hän on yhä.

Tulisieluisena luennoitsijana tunnettu teologian tohtori Pauli Annala työskentelee Helsingin yliopistossa systemaattisen teologian, erityisesti dogmatiikan lehtorina.

— Teologisen ajattelun historia on kertomusta siitä, miten ihminen on rakastanut Jumalaa koko sydämestään, ja miten ihminen on tavoitellut rakkautensa kohdetta koko sielustaan ja rakastanut kaikilla sielunkyvyillään Jumalaa.

— Jumalan olemus on rakkaus. Jumalan etsintä ja tuntemus edellyttävät, että ihmisen tulee jollain tavoin saada ote tai kosketus rakkaudesta, jolla Jumalan ajattelu käy ylipäänsä mahdolliseksi, Annala luonnehtii.

Dogmatiikka tutkii, millaisia muotoja kristinusko milloinkin saa, miten se suhtautuu traditioonsa ja ympäröivään aikaan.

— Yhteiskunnallinen todellisuus vaikuttaa aina siihen, miten kristinusko otetaan vastaan, Annala huomauttaa ja luo kuvan ajastamme: Ihmiset ovat joutuneet ahtaalle niin työssä kuin kotona. Meiltä vaaditaan yhä enemmän ja tehokkaampia suorituksia.

Identiteetin, onnen ja leivän palaset kootaan pienistä pirstaleista maailmalta. Moni on hukannut niitä etsiessään itsensä.

Uskon yhteisöllisyys on kadonnut, usko on muka "yksityisasia".

Moderni taidekin on unohtanut tuonpuoleisen ulottuvuuden.

Mutta ajan pintakuohun läpi puskee aina esiin Jumalan todellisuus.

 

Nuorella lapualaisella luontomystikolla ei ollut vielä tietoa teologi Paul Tillichin ajatuksesta, johon hän nykyään yhtyy.

— Uskovan realismin kokemus on kuin yöllinen ukonilma salamoiden valaistessa häikäisevällä kirkkaudella koko maiseman jättäen sen heti seuraavassa hetkessä täydelliseen pimeyteen.

— Todellisuus muuttuu uudeksi, koska sen perusta on tullut näkyviin. Sitä ekstaattista kokemusta, joka avaa näkymän todellisuuden perustaan, me nimitämme uskoksi.

Tutkija-pappi esittää hämmentävän väitteen: mystikko on aito realisti.

— Mystisessä realismissa on kyse sen tunnustamisesta, ettei todellisuus olekaan pelkkää näkemistä, kuulemista, maistamista, haistamista eikä koskettamista, vaan jokainen aistinen havainto heittää ankkurinsa todellisuuden jumalalliseen perustaan.

— Jokainen joka on valmis tunnustamaan, että todellisuuden perusta on jotakin jumalallista, on itse asiassa mystinen realisti. Mystikot ne varsinaisia realisteja ovatkin — hehän nimittäin ovat tietoisia siitä, että todella todellinen uinuu pinnan alla, Pauli Annala perustelee.

Teknologisen realismin ja ateistisen materialismin mukaan todella todellista on ainoastaan aineellinen pinta. Pinta on kuitenkin alkanut käydä kovaksi.

— Mystiseen realismiin taipuvaiset ihmiset ovat jo pitkään odottaneet hengellistä sadetta, joka kostuttaisi ja pehmentäisi kovettunutta pintaa.

Mystikko käy kamppailua todellisen minän ja valheminän välillä.

— Mitä ilmeisemmin valheminä väistyy todellisen minän tieltä, sitä voimallisemmaksi käy mystikon sisäinen varmuus, kiintymys, riemu ja rauha. Sisäinen rauha ja varmuus kumpuavat siitä kokemuksesta, ettei todellinen eli reaalinen lepääkään minun itseni varassa, vaan minä saan heittäytyä todella todellisen varaan.

Tosiasiassa todellisuuden perusta on nimittäin kolmiyhteinen Jumala.

 

Pauli Annalan mielestä kirkolla on hyvät materiaaliset edellytykset ja siellä on hienoja ihmisiä töissä, mutta jotain uudistumista täytyisi tapahtua sekä kirkossa että koko länsimaisessa elämänmuodossamme.

Siksi hengellisyyden olemusta valottavalla teologialla on hänestä nyt paljon annettavaa.

Spiritualiteetin teologian lähtökohta on, että Jumala loi jokaisen ihmisen samanarvoiseksi.

Toinen lähtökohta on Augustinuksen lause: "Sinä Jumala loit minut yhteyteesi ja sydämeni on levoton kunnes se löytää levon sinussa."

— Jumala on luonut ihmisen sisimpään tyhjän tilan, jota raha, tavara, kunnia tai pätevyys työssä eivät voi tyydyttää. Ellei Jumalan todellisuus pääse läpäisemään ihmistä, hän on loppuun asti levoton.

— Kaupallinen maailma voi keksiä loputtomasti tyydytyksen apuvälineitä, mutta mikään niistä ei tyydytä meitä lopullisesti. Voimme nähdä, mitä tämä kulutustyyli tekee luonnolle.

— Ihmisen oikea paikka on luomakunnan suuressa kuorossa, jossa luodut ylistävät Luojaansa.

Lapsuudestaan asti "luomakunnan kanssa seurustellut" hiljaisuuden ystävä viittaa pyhään Franciscukseen, jonka Aurinkolaulu esittää luomisuskon perusidean.

Jumala loi maailmankaikkeuden sulasta hyvyydestään. Luotujen osaksi lankeaa se, että ne palauttavat kiitoksen ja kunnian Hänelle, jolle ne kuuluvat.

 

Jumalasta ja luonnosta vieraantunut aikalainen ei kuitenkaan tahdo löytää luontevaa paikkaansa luomakunnan kiitoskuorossa.

Ylpeyden syntiin lankeavalta ihmiseltä saattaa näet hämärtyä taju siitä, että kaikki elämän hyvyydet kumpuavat Jumalasta. Itsekäs individualisti ei halua jakaa saamaansa hyvää kiertoon, ja on kiittämätön siitä hyvästä, mitä on saanut.

Vieraantumisen syvällisin syy johtuu siitä, että ihminen palvoo ja kumartaa vääriä jumalia.

— Mutta niin pian kuin yöllinen salamanisku säikäyttää ihmisen ja avaa hänen silmänsä katsomaan olemisen pohjattomaan kuiluun, hän alkaa juurtua takaisin olemisen pyhään perustaan ja saada yliotteen niistä vieraannuttavista voimista, joiden takia Jumala on tuntunut hänestä siihen asti vieraalta.

Historiassa on esiintynyt yksi ihminen, jolle Jumala on pysynyt lempeästä seimen ensihuokauksesta aina Golgatan kummun tuskaiseen huutoon asti läheisenä ja tuttuna.

— Nasaretin mestarista on tullut meille Kristus eli Jumalan voideltu vain ja ainoastaan sen perusteella, että hän omalla elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan voitti ja kumosi ne vieraantumisen voimat, jotka vääjäämättä sisältyvät jokaiseen inhimilliseen olemassaoloon.

— Kaikista jännitteistä huolimatta emme pysty löytämään Raamatun antamasta Jeesus-kuvasta yhtään kohtaa, joka kertoisi hänen ja Jumalan välisestä vieraantumisesta. Emme myöskään löydä piirteitä, jotka viittaisivat hänen kokemaansa epäuskoon.

 

Kuinka Pauli Annalan kuvailemat "kaupungistuneen ja teknokraattisen sekä kulutukseen perustuvan elämäntavan uuvuttamat olennot" sitten voisivat kuulla Jumalan äänen sisäisen ja ulkoisen metelin alta?

Spritualiteetin teologin vastaus on yksinkertainen: vaikenemalla.

— Jotta Raamatun todellisuus avautuisi ja voisimme asettua raamatullisen sanan puhutteluun, meidän täytyy ensin asettua Jumalan sanattomaan puhutteluun. Meidän täytyy pysähtyä, nöyrtyä ja hiljentyä.

"Jumalasta pitää puhua, mutta häntä ei voi 
pakottaa puheella esiin. Jumala on suurempi kuin sanamme."

— Varsinkin me, jotka puhumme työksemme Jumalasta, saatamme paatua, emmekä enää ymmärrä, miten valtavasta asiasta puhumme.

Annala kertoo, että kirkon perinteessä tunnetaan Jumala-puheen korkein muoto, jossa ihminen ei enää ensisijaisesti puhu, vaan antautuu Jumalan puhutteluun.

Vakuuttava Jumala-puhe ja armolliset sanat saavat syntynsä hiljaisuudessa, jossa ihminen jättäytyy lapsen lailla Jumalan armon varaan.

— Kristillisen uskon ydin kärjistyy rakkauden sanomaan. Ellemme tunne olevamme hyväksyttyjä myös silloin, kun olemme hiljaa ja vaiti, emme ole kenties päässeet tuntemaan, mistä evankeliumissa on perimmiltään kysymys.

— Jumalan olemassaolo tai läsnäolo ei ole riippuvainen meidän uskostamme eikä puheestamme, vaan asetelma on päinvastainen. Uskomme ja olemassaolomme ovat yksin Jumalasta riippuvaisia, sillä "hänessä me elämämme, liikumme ja olemme".

— Jumalasta pitää puhua, mutta häntä ei voi pakottaa puheella esiin. Jumala on suurempi kuin sanamme.

 

Pauli Annalan mukaan ihminen voi oppia ymmärtämään itseään uudella tavalla tunnistaessaan sielunsa kaipauksen, jokaisen sisällä olevan "Jumalan kaikupohjan".

Vanha kristillinen hiljentymisen ja rukouksen perinne, hienommin sanottuna meditaatio, auttaa Raamatun valoon asettuvaa lukijaa.

— Meditaation myötä luettu sana sisäistyy niin elimelliseksi osaksi kilvoittelijan elämää, että hän muuttuu ikään kuin jatkuvaksi rukoukseksi.

— Siinä missä meditaatio on sanattoman rukouksen esivaihe, sanaton rukous on mystisen kokemuksen idätyshuone.

Hiljaisuudessa kuuluvassa Jumalan sanassa on perusta, joka antaa eväitä elämän merkityksen ymmärtämiseen, Annala muistuttaa. Jos hiljaisuuden maaperään istutetut siemenet saavat varttua rauhassa, kristillisyyteemme voi murtautua uusi, virvoittava henki.

Annalan aatos liikkuu välillä korkeissa sfääreissä. Pyhän kolminaisuuden kommunikaatiosta ja luomakunnan kuoron äänitaajuudesta puhuva mies on kuitenkin myös jalat maassa. Taannoin 60 vuotta täyttänyt teologi asuu perheineen Lapinjärven maalaismaisemassa.

— On terapeuttista mennä pihalle. Saa laittaa saappaat jalkaan ja tuntea, että elää muutenkin kuin ajatuksen tasolla. Benediktiiniveljestön perusneuvo on: ora et labora — rukoillessasi tee työtä ja työskennellessäsi rukoile.

— Suomalainen sanonta "käsi aurassa, sydän taivaassa" vastaa tätä ideaa. Jos vain istuu työpöydän äärellä ja junnaa jotain ajatusta, se ei etene, mutta jos tiskaa samalla, ratkaisu voi valjeta. Yhtäkkiä.

Pauli Annala johdattelee Pyhä-teemavuoteen ke 10.3. klo 13–16 Pyhän Annan lastenkirkossa. Aiheena on Jumala. Ilmoittautumiset 5.3. mennessä laura.ohtonen@evl.fi tai p. 050 321 3282.

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

Kohtaa sisäinen levottomuutesi – mystikot neuvovat miten

Ajankohtaista

Kristillisten mystikkojen harjoituksiin perustuvat torstai-illat johdattavat oman sisimmän tutkimiseen.


Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.