Laulua merimaisemassa. Kaarina Kahiluoto ja Outi Alanko-Kahiluoto osuivat Kivinokan kinkereille sattumalta.
”Näin laulaisin rukoellen”
Luonto ja yhdessä laulamisen riemu houkuttelevat kesäisiin yhteislaulutapahtumiin.
Vallilan siirtolapuutarhan kerhomökin pihassa istuu parikymmenpäinen joukko. Torstai-illaksi ennustettu ukkosmyrsky ei saapunut, mutta kuumin helle on poissa ja iltatuuli viilentää puutarhapalstojen ja pienten mökkien keskellä.
Rauni Mäkelää voisi hyvin kutsua yhteislauluharrastajaksi. Vallilassa hän on ensimmäistä kertaa, mutta talviaikaan Mäkelä käy laulamassa viikoittain kokoontuvassa seurakunnan päiväpiirissä.
Tilaisuuksissa vetoavat laulamisen ilo sekä vanhat tutut sävelmät.
– Kun laulut on lapsena oppinut, nyt ne osaa ulkoa, Mäkelä kertoo.
Vallilassa laulu aloitetaan Suvivirrellä. Joukkio löytää pian yhteisen äänen, eikä kanttori Seppo Välimäen kravattinsa alle piilottamaa äänirautaa tarvita.
Suvivirren jälkeen saa esittää toiveita. Mäkelä ehdottaa Pikkulintua riemuissaan , sillä se on hänen suosikkikappaleensa.
– Pikkulintu riemuissaan laulelevi onneaan, veisaavat osallistujat koko ajan varmemmin.
Jokainen yhdessä laulettu kappale herättää keskustelua. Moni on tullut yksin, eivätkä kaikki tunne toisiaan entuudestaan, mutta leppoisa jutustelu soljuu luontevasti pastori Arja Kortelaisen ja Välimäen johdolla. Aiheet vaihtelevat kesämuistoista Helsingin rakennuspolitiikkaan.
Mäkelä kehuu tunnelmaa:
– Täällä on niin sydämellinen vastaanotto. On mukava tulla.
Kivinokan kioskin hieno rantamaisema on houkutellut paikalle paitsi laulajia myös muita ulkoilijoita. Osa istuu laiturilla, toiset kalliolla ja muutamat rinteen yläpäässä nojatuoleissa ja penkeillä. Sorsapoikue tallustaa laiturin alta.
Vaikka jotkut ovat paikalla sattumalta, tarjoaa pastori Jenni Jerkku Suvi-linnun laulukirjaa kaikille. Kukaan ei kieltäydy.
– Mennään sinne missä seurakunta on, Jerkku sanoo.
Maisemalla on merkitystä myös heille, jotka ovat tulleet varta vasten laulamaan.
– Täällä saa laulaa ja olla ulkona, ihastelee Heli Marin .
– Samalla tulee tutustuttua Helsingin luontoon. Minusta kirkonmenojakin voitaisiin kesällä pitää ulkona.
Marin on laulunharrastaja. Yhteislauluiltojen lisäksi hän harrastaa kuoro- ja yksinlaulua.
– Se on parasta sielunhoitoa, kun saa laulaa itsensä hikeen. Siinä aukeaa päivän solmut.
Soutustadionin virsilauluiltaan on kokoontunut innokas joukko veisaajia. Kanttori Tuomas Karjalainen ehtii hädin tuskin puhua loppuun, kun betoniportailla istuva virsikansa alkaa huudella toiveita.
Virret saavat voimaa stadionin katoksesta, joka kokoaa äänet yhteen. Illan aikana lauletaan monta tuttua suosikkia, mutta myös harvemmin kuultuja virsiä.
Mitä mahtaa ajatella kajakillaan stadionin ohi lipuva meloja, kun katsomon väki säestää matkaa virren Soi kunniaksi Luojan sävelin.
Karjalainen tietää, mikä ujoja suomalaisia houkuttelee laulutapahtumiin.
– Kun lauletaan yhdessä, oma ääni saa olla minkälainen vain. On helppo tulla mukaan.
– Monille tämä on harrastus. Samoja kasvoja näkee läpi kesän.
Illan päätteeksi pastori Arja Launis kiteyttää osallistujien tunnot:
– Kyllä tekee sielulle hyvää laulaa virsiä.
Soutustadionin virsilauluillat
sunnuntaisin 25.8. asti klo 18. Laulun siivin Herttoniemenrannan kappelissa to 11.7., 25.7., 8.8. ja 22.8. klo 14. Suvi
-illan yhteislaulutilaisuus Östersundomin kirkolla ke 17.7. klo 18. Pasilan kappelissa yhteislaulua to 18.7. klo 18.
Herttoniemen siirtolapuutarhan
yhteislaulut su 21.7. ja 4.8. klo 15. Vallilan siirtolapuutarhan lauluilta to 25.7. klo 18. Lisää yhteislaulutilaisuuksia: www.helsinginseurakunnat.fi/
tapahtumat
Jaa tämä artikkeli: