Selittelemättä. Arkkipiispa Kari Mäkinen toivoi, että hänen seksuaalivähemmistöille esittämäänsä anteeksipyyntöön voidaan yhtyä myös muualla kirkossa ja yhteiskunnassa.
”On helpompi hengittää”
Arkkipiispa Kari Mäkinen pyysi SuomiAreenassa anteeksi sitä, miten kirkko ja yhteiskunta ovat kohdelleet seksuaalivähemmistöjä. Monelle homoseksuaalille puheenvuorolla oli suuri merkitys.
Teksti Tuija Pyhäranta ja Pälvi Ahoinpelto
Kuva Pasi Leino
”Kun ajattelen kaikkea ulkopuolelle työntämistä ja kohtelua, johon olemme vuosikymmenien mittaan kirkkona ja yhteiskuntana syyllistyneet seksuaalivähemmistöjä kohtaan, ja miten edelleen niin tapahtuu, minusta tässä on anteeksipyynnön paikka. Selittelemättä ja kiertelemättä.”
Näin puhui arkkipiispa Kari Mäkinen SuomiAreenassa maanantaina 14. heinäkuuta. Kirkko ja kaupunki kysyi asianosaisilta, mitä anteeksipyyntö heille merkitsi.
Dokumenttiohjaaja Markku Heikkinen kertoo tulleensa puheesta iloiseksi.
– Liikutuin siitä. Puhe oli kauniisti muotoiltu ja eettisesti korkeatasoinen. Arkkipiispa näki hienosti kirkon osana laajempaa yhteiskunnallista julmuutta.
Myös yliopistopappi Laura Mäntylä kertoo liikuttuneensa.
– Tuntuu hirveän hyvältä. Tässä oli upeasti sanottu siitä kovuudesta ja julmuudesta, jota monet ovat kohdanneet. Helvettituomioiden lisäksi kohtelu on ollut poissulkevaa ja ohikatsovaa. Sitäkin on sanottu, ettei ole tervetullut toimintaan. Se on julmaa.
– Minun on helpompi hengittää arkkipiispan puheen jälkeen.
Syrjintä ja ulkopuolisuuden kokemukset olivat monille vastaajista tuttuja.
Rosa-Maija Kailaanmäki erosi kirkosta muutama vuosi sitten. Yhtenä syynä olivat kokemukset kotiseurakunnasta, jonka nuorisotoimintaan Kailaanmäki osallistui aktiivisesti yläasteikäisenä.
– Samoihin aikoihin aloin pohtia, että saatan tykätä enemmän tytöistä kuin pojista. Seurakunnan nuorisotyönohjaaja oli hyvin homovastainen. Se aiheutti teininä suurta epävarmuutta siitä, saanko olla tällainen kuin olen.
– Jos olisin silloin kuullut kirkon taholta yhtä voimakkaan lausunnon homojen puolesta, se olisi merkinnyt minulle suunnattoman paljon.
Pauli Löija pitää arkkipiispan puheenvuoroa merkittävänä kädenojennuksena seksuaalivähemmistöjen suuntaan.
– Kirkollisissa ja uskonnollisissa piireissä on aiheutettu seksuaalivähemmistöihin kuuluville paljon ahdistusta ja tuskaa, minkä tiedän ajaneen ihmisiä psyykkiseen sairastumiseen ja itsemurhan partaalle.
– Näistä asioista ei ole puhuttu, eikä niistä ole haluttu kuulla kirkossa. Ne ovat vaiettu totuus. Toivon, että arkkipiispan puheenvuoro on jonkinlainen kuuntelemisen avaus.
Osa vastaajista muistutti siitä, ettei anteeksipyyntö korjaa niitä ongelmia, joita seksuaalivähemmistöt saattavat kohdata edelleen kirkonkin piirissä.
Maijan (nimi muutettu) mielestä anteeksipyyntö oli kaunis ele, mutta hän ihmettelee, mitä se tarkoittaa käytännössä.
– Vaikka asiat ovat menneet parempaan suuntaan, kirkossa on edelleen syrjintää. Siksi en koe suurta helpotusta anteeksipyynnöstä.
Marko Kuivalainen toteaa, että vaikka anteeksipyyntö tuntui hyvältä, hän olisi kuullut sen mieluummin siinä vaiheessa, kun eduskunnan lakivaliokunnassa käytiin keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista.
– Kirkko kuitenkin muuttuu, ja minulla riittää kärsivällisyyttä odottaa.
– Moni on eronnut kirkosta, mutta vain kuulumalla kirkkoon saa edes jonkinlaisen mahdollisuuden vaikuttaa siihen, miten tasa-arvo etenee kirkon piirissä.
Jaa tämä artikkeli: