Kaikki odottivat perhekummin vierailuja.
”Onneksi saimme perheeseen toisen aikuisen”
Kun puoliso löysi yllättäen uuden kumppanin, Tiina jäi yksin kolmen lapsen kanssa ja tarvitsi apua.
Kun yksi aikuinen yrittää vastata kolmen pienen lapsen tarpeisiin kaikkia ravistelevassa elämäntilanteessa, ei ihme, että kädet eivät riitä ja voimat ehtyvät.
Perheenäiti Tiina joutui voimiensa äärirajoille, kun hänen puolisonsa löysi yllättäen uuden kumppanin ja muutti kotoa kahden viikon varoitusajalla. Tiina jäi vanhaan kotiin rakentamaan uutta arkea kolmelle lapselleen, joista pienin oli vasta viiden kuukauden ikäinen.
— Sain apua ystäviltä ja naapureilta, mutta kaikki läheiseni ovat perheellisiä ja elävät omia ruuhkavuosiaan, kertoo Tiina.
Tiinan äidistäkään ei omien ongelmiensa takia ollut perheen tueksi. Turvaverkkoja perheellä ei juuri ollut.
Leipomista ja univelkoja
Perheneuvolassa Tiina kuuli mahdollisuudesta saada perhekummi, vapaaehtoinen tukihenkilö. Tukisuhteen käynnistämiseen meni muutama viikko, ja pian Tiina alkoi saada käytännön helpotusta arkeensa ja ajatustensa käsittelyyn.
— Toisesta aikuisesta on yhden vanhemman perheessä mielettömän paljon apua. Ensimmäisellä tapaamiskerrallamme pystytimme joulukuusen ja sain leipoa isompien lasten kanssa pipareita, kun perhekummi katsoi vauvan perään. Niitä asioita en olisi pystynyt tekemään kolmen lapsen kanssa muun päiväohjelman ohella, muistelee Tiina.
Perhekummi tapasi Tiinaa ja lapsia kahden viikon välein. Välillä hän hoiti lapsia, jotta Tiina saisi nukkua univelkojaan. Välillä hän taas antoi huomiotaan erityisesti perheen vanhemmille lapsille ja puuhaili heidän kanssaan sillä aikaa, kun äiti leikki vauvan kanssa. Yhdessä he tekivät retkiä kotieläintilalle ja maauimalaan — paikkoihin, jonne äiti ei yksin kolmen eri-ikäisen lapsen kanssa pystyisi lähtemään.
— Oli ihanaa, että leikki-ikäiseni pääsivät kokemaan pitkästä aikaa jotakin kivaa. Kotiseurana heillä oli väsynyt äiti ja leikit sotkeva pikkusisar, Tiina muistelee.
Lasten etu
Tiina ei epäröinyt hakea apua itselleen ja perheelleen.
— Päivät jaksoin aina jotenkuten, mutta rankat tunteet valtasivat iltaisin, kun puoliso ei tullutkaan totuttuun tapaan töistä kotiin jakamaan kolmen lapsen työläitä ilta-askareita. Niin päivinä, jolloin tiesin perhekummin tulevan, oli koko päivän ajan paljon keveämpi olo.
Myös lapset odottivat perhekummin vierailuja innokkaina. He oppivat luottamaan, että perhekummin kanssa voisi tehdä sellaisia asioita, joihin tarvitaan kahta aikuista.
— Ajattelen, että tämä on ollut ennen kaikkea lasten edun mukaista. He saivat nähdä, että yksin ei tarvitse jaksaa ja että apua saa, kun pyytää. He saivat myös oppia tuntemaan yhden uuden aikuisen, joka on läsnä ja välittää.
Tapaamisten lisäksi Tiina purki arempia tuntojaan perhekummin kanssa sähköpostitse, lasten korvilta suojassa. Perhekummi oli ollut useiden vuosien ajan yksinhuoltaja. Hänen omat lapsensa olivat jo aikuistumassa. Niinpä häneltä riitti aikaa ja ymmärrystä tukea Tiinaa uudessa elämänvaiheessa.
Vaikka tukisuhde on jo päättynyt, Tiina perheineen tapaa perhekummiansa yhä, aiempaa harvemmin mutta säännöllisesti, yhteisestä sopimuksesta. Myös Tiinaa kiinnostaa vapaaehtoisena perhekummina toimiminen.
— Kun tästä selviän ja vahvistun, haluan itsekin auttaa toisia samanlaisessa tilanteessa olevia.
Tueksi lapsiperheelle
Perhekummitoiminta on Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) vapaaehtoistoimintaa, jota on useilla paikkakunnilla ympäri Suomen. Perhekummi tukee pikkulapsiperheiden aikuisia vanhemman tehtävässään. Toiminnalla halutaan ehkäistä ongelmien syntymistä ja kasautumista.
Perheiden tarpeet ovat erilaisia: toiset kaipaavat enemmän käytännön apua, toisissa perheissä tarvitaan kuuntelevaa korvaa. Joissakin perheissä kummia tavataan päivisin, toisissa iltaisin tai viikonloppuisin. Yleensä tapaamisia on parin viikon välein vuoden ajan.
Perhekummitoiminta on perheille maksutonta.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekummikoulutus 22.9, 25.9. ja 6.10. Vantaalla. Lisätietoja Teija Silvonen p. 044 728 9599 tai teija.silvonen@mll.fi.
Jaa tämä artikkeli: