Hyvä meininki. Julkinen sana eli Tommy Lindgren, Paleface ja Redrama osoittavat, että räpin ja big band -jazzin liitto toimii.
”Riimit rautaa, torvet messinkii”
Ricky-Tick Big Band ja Julkinen sana esiintyivät viime perjantaina ja lauantaina Tavastialla loppuunmyydylle salille. Harva olisi aiemmin uskonut big band -jazzin ja räpin liiton suosioon, mutta ryhmän kokemus ja taito vakuuttavat. Fuusio avaa ovia uusille kuulijoille molempiin suuntiin, sillä Tavastia täyttyi eri-ikäisestä yleisöstä.
Sali tuskin olisi ollut täynnä ilman Julkista sanaa eli suomiräpin suurnimiä Palefacea , Redramaa ja Tommy Lindgreniä . C-kasettisukupolven räppäreillä on toisistaan selkeästi erottuvat tyylit, jotka lomittuvat toisiinsa sujuvalla fraasien vuorottelulla.
Ricky-Tick Big Band koostuu nuorista suomalaisista jazzmuusikoista. Samoja soittajia voi kuulla muun muassa Dalindèon, Northern Governorsin ja The Five Corners Quintetin riveissä. Orkesterin säveltäjänä, kapellimestarina ja kitaristina toimii Valtteri Laurell Pöyhönen .
Keikka alkaa Neuvonpito-kappaleella. Bändi tekee heti selväksi, että heiltä ei energiaa ja svengiä puutu. Yleisö näyttää innostuksensa ja alkaa tanssia, kun laulusolistit kävelevät lavalle Julkinen sana -kappaleen ensitahtien osuttua tärykalvoon.
Keikan puolivälin jälkeen annetaan tilaa jazzille. Orkesteri esittelee viisi kappaletta ensimmäiseltä levyltään. Verkkaisen sinisävyisesti etenevä Babel, jonka Pöyhönen sanoo kertovan berliiniläisestä ravintolasta, antaa tanssiin riehaantuneen yleisön hengähtää. Juhlatunnelma salissa hieman vaimenee, koska muusikot keskittyvät soittamiseen eivätkä yleisölle flirttailuun. Soolojen jälkeen jaksetaan kuitenkin osoittaa suosiota reiluilla taputuksilla ja suurella äänellä.
Julkinen sana palaa lavalle sonnustautuneena palavan punaisiin pukuihin ja jatkaa Se on jatsii -kappaleella. Siinä listataan asioita, jotka ovat jatsia. Sitä on esimerkiksi Armstrongin vossikka-ajelu Espalla tai olla ykköset päällä kakkonen taskussa. Kappaleen jälkeen Paleface muistuttaa, että faktat on tarkistettu.
Julkisen sanan lyriikat on kirjoitettu suu sopivasti virneessä. Sama ilo välittyy lavalta. Esimerkiksi Rakkaudella vihaajille -kappaleessa miehet soittavat poskea toisilleen. Vaikka monissa kappaleissa liikutaan räpin tai jatsin maailmassa, välillä vakavoidutaan, kuten mamukriitikoille osoitetussa Mitä sä pelkäät? -kappaleessa.
Ryhmä kaahaa taidokkaasti loppuun kuin salakapakasta pakenevat, messinkitorvea soittavat gansterit. Yleisöä kiitellään vuorotellen ennen poistumista ja yleisö kiittää bändiä huutamalla lisää. Ympyrä sulkeutuu, kun keikka päättyy scat-laululla ja vapaalla riimittelyllä ryyditettyyn Julkiseen sanaan. Suomalaisen jatsiräpin tulkit onnistuvat täyttämään erinomaisesti musiikkikentän aukon, jota moni ei tiennyt edes olevan olemassa.
Tero H. Savolainen
Jaa tämä artikkeli: