”On tärkeää tavata ihmisiä muista maista ja vähän eri kulttuureista. Matkalla pääsemme oppimaan toisiltamme ja ehkä rikkomaan maakohtaisia oletuksia”, kansainväliselle Climate Sail -ilmastopurjehdukselle lähtevä Armi Smura kertoo. Kuva Joonas Brandt.
”Utopia on ajattelun työväline” – Nuoret ympäri Eurooppaa lähtevät purjelaivalle suunnittelemaan valoisampaa tulevaisuutta
Armi Smura osallistuu tänä kesänä toista kertaa Pohjois-Saksan evankelis-luterilaisen kirkon järjestämälle ilmastopurjehdukselle.
– En ole kokenut samanlaista rauhaa missään muualla.
Näin opiskelija ja kuvataiteilija Armi Smura, 24, luonnehtii nuorten kansainvälistä Climate Sail -ilmastopurjehdusta Itämerellä.
Kymmenen päivän purjehdukselle osallistuu nuoria Suomen lisäksi Saksasta, Itävallasta, Puolasta ja Ukrainasta.
Matkalla opitaan käytännönläheisesti Itämeren tilasta ja pohditaan yhdessä laajempia ympäristökysymyksiä, kuten länsimaalaisten kulutustottumuksia ja keinoja ilmastonmuutoksen suitsimiseen.
– Purjehduksella ollaan keskellä luontoa. Vesi ympäröi meitä ja säätilat ovat läsnä jatkuvasti. Pääsemme oppimaan Itämerestä ja ilmastopolitiikasta, Smura kertoo.
Climate Sail -purjehduksen järjestää Pohjois-Saksan evankelis-luterilainen kirkko. Suomesta yhteistyökumppanina toimii Lasten ja nuorten keskus.
Smura on nyt lähdössä reissuun toista kertaa. Ensimmäinen kerran hän oli mukana vuonna 2023, jolloin purjehdukselle osallistui 13–25-vuotiaita nuoria.
– Monen ihmisten jälleennäkeminen tuntuu todella merkitykselliseltä, koska kaksi vuotta sitten ei ollut varmaa, näemmekö ikinä uudestaan, Smura kertoo.
Purjehdus aloitetaan tänä vuonna Saksan Kielistä, josta liikutaan historiallisella purjelaivalla Saksan eri rannikkokaupunkeihin. Säiden suosiessa purjehditaan myös lahden yli Tanskaan.
Matka alkaa 18. heinäkuuta ja päättyy 28. heinäkuuta. Mukaan Smura pakkaa ainakin piirustusvälineet ja vastikään kierrätyskeskuksesta löytyneet purjehduskengät, joiden kumipohjat pitävät laivan kannella, vaikka sille pärskyisi merivettä.
Merellä rauhoittuu, sillä purjehtiessa ei ole kiire mihinkään. Vuoden 2023 Climate Saililla purjehdittiin Saksan Rostockista Tanskaan Gedseriin ja Mønin saaren tuntumaan. Lopuksi palattiin Saksan Stralsundiin, jossa pidettiin kirkon järjestämä ilmastokonferenssi. Kuva Pinja Jalkanen.
Laivalla tutustutaan tutkimustietoon ja vaihdetaan ajatuksia
Armi Smuran mukaan ilmastohuolen jakavien eri maalaisten nuorten kokoontuminen yhteen purjelaivaan on ainutlaatuinen kokemus.
– Ympäristömme on epätasapainossa. Ihmisen toiminnan vaikutukset ovat kestämättömiä ja synkkiä. Itämeressä on roskia, lannoitteiden kyllästämiä myrkkypitoisia kaloja ja Tanskan kokoinen hapeton alue, jossa mikään ei elä. Siksi on tosi hienoa päästä tapaamaan ihmisiä, jotka haluavat suojella luontoa.
Purjehduksella syntyy väyliä oppimiselle, ennakkoluulojen purkamiselle ja syvällisen yhteyden luomiselle muiden kanssa.
– Osallistujista nuorimmatkin ovat hyvin perehtyneitä ympäristökysymyksiin. Moni ohjaajista opiskelee tai tutkii biologiaa, ilmastotieteitä tai politiikkaa. Osa on ollut mukana suurissa ilmastokonferensseissa ympäri maailmaa.
– Purjehduksella koen syvää kiitollisuutta. Miten upeaa, että olen kuulemassa näitä ihmisiä, jotka työskentelevät täysillä yhteisen tulevaisuutemme eteen. Onneksi saan olla mukana, Smura kertoo.
Smura kokee tärkeäksi antaa myös itsestään jotakin matkan aikana. Hän opiskelee Rovaniemellä kuvataiteen opettajaksi ja työskentelee kesän Helsingin taidemuseossa. Purjehduksella hän aikoo kanavoida osaamistaan pitämällä työpajan, jossa taiteillaan yhdessä ilmaston puolesta kantaa ottava purje.
– Olen työpajasta hyvin innoissani. Vaikuttaa voi sillä omalla jutulla, jota tekee arjessakin paljon. Jos kirjoittaa, niin teksti on se väline. Jos piirrät, se on sinun välineesi, Smura arvioi.
Jonkin pienen vaikutuksen ilmastopurjehdus voi saada aikaan, sillä sen lopuksi järjestetään keskustelutapahtuma, jossa nuoret pääsevät keskustelemaan ympäristöteemoista saksalaisten paikallispoliitikkojen ja piispan kanssa.
”Viime purjehduksella opin paljon siitä, minkälaista suojelutyötä Itämerellä tehdään. Opin myös, miten merivirrat menevät sekaisin ilmaston lämpenemisen vuoksi, ja miten ihmisten tuottama jäte vaikuttaa kaikkiin eliöihin meressä”, Armi Smura kertoo. Kuva Joonas Brandt.
Purjehdus nosti mieleen ajatuksia luokkaeroista ja yhteisöstä
Vähävaraisessa viiden lapsen yksinhuoltajaperheessä kasvaneelle Armi Smuralle mahdollisuus lähteä ulkomaille purjehtimaan tuntui unelta.
– Oma taustani on aika raju. Purjehduksella tuntui käsittämättömältä, että jotkut pääsevät kokemaan meren tai jonkun muun noin hienon ympäristön jatkuvasti. En ollut 22 vuoteen kokenut sellaista huolettomuutta ja onnellisuutta, jota ensimmäisellä retkellä tunsin.
Matka ei herättänyt katkeruutta, vaan kiitollisuutta ja oivalluksia.
– Voin tosi hyvin merellä. Oli upeaa kuunnella muiden elämäntarinoita ja ajatuksia. Kohtaaminen ja kohdatuksi tuleminen tuntui mittaamattoman arvokkaalta. Ja kaikki se, miten eri taustoista tulemme, miten olemme päätyneet laivalle ja miksi olemme siellä. Tosi erinäköisistä taustoista huolimatta haluamme suunnilleen samaa.
Tämän kesän purjehdus tuntuu kaivatulta hengähdystauolta töiden lomaan.
– Odotan niitä ihmisiä, hengailua, kauniita maisemia, uutta tietoa ja vanhan kertaamista. Ja toivottavasti päästään snorklaamaan, Smura kiteyttää.
– Luonto on jotain käsittämätöntä ja suurta. Tuntuu tietyllä tapaa pyhältä rituaalilta päästä veneellä sen keskelle.
Mereen suhtautuu purjehduksella rauhan, kunnioituksen ja pienen pelon sekaisin tuntein, kun missään suunnassa ei näy rantaa. Kuva Pinja Jalkanen.
Uskonnollinen ulottuvuus rauhoittaa
Armi Smura kertoo suhtautuneensa kirkkoon reissun järjestäjänä ensin varauksella, mutta olevansa siitä nyt innoissaan.
– Muistan, että pari vuotta sitten oli vaikeaa päästä sisään siihen, että lauletaan uskonnollisia lauluja, joiden sanoja en tiedä. Nyt tuntuu tosi mielenkiintoiselta ja ihastuttavalta, että matkaan kuuluu myös uskonnollinen taso. Se rauhoittaa ja tuo ihmisiä yhteen.
Smura ei tällä hetkellä kuulu kirkkoon, mutta kokee sen silti arvokkaaksi ja merkitykselliseksi.
– Palaan kirkkoon vielä joku päivä, mutta nyt olen hetken sieltä pois. Päätökseeni vaikuttaa oma taloustilanteeni sekä tämän hetken poliittinen ilmapiiri. Konservatiiviset voimat on vahvoilla.
– Kirkko tuntuu minusta olevan ihmistä varten silloin, kun sen toiminta on modernia, ajassa kiinni olevaa, nuorten tekemää ja tasa-arvoon perustuvaa. Silloin kirkko on tosi kaunis ja ihana asia.
Smura on aiemmin ollut mukana monissa seurakuntien järjestämissä tapahtumissa sekä töissä hautausmaalla. Tärkeänä hän pitää erityisesti kirkon diakoniatyötä.
– Kun valmistuin ylioppilaaksi, en saanut mistään muualta onnittelukorttia paitsi kirkolta. Se tuntui tosi merkitykselliseltä. Arvostan valtavasti sitä työtä, jota kirkko tekee tasa-arvon ja köyhien auttamisen puolesta.
”On hienoa, että paikallinen kirkko toteuttaa purjehduksen niin vahvasti nuoria ajatellen. Laivalla noudatetaan aidosti turvallisen tilan periaatteita ja kohdataan jokainen tämän identiteettiä kunnioittaen. Mukaan saa tulla uskonnollisesta taustasta riippumatta”, Armi Smura kiittelee. Kuva Pinja Jalkanen.
Nuoria tarvitaan päätöksentekoon
Armi Smura on innoissaan siitä, että ilmastopurjehduksella on paljon nuoria, jotka ovat kiinnostuneet ympäristökysymyksistä jo vuosia ennen äänioikeuden saamista.
Hän on itse tuoreeltaan lähtenyt mukaan politiikkaan ja kannustaa samaan myös muita ikäisiään. Keväällä Smura oli ehdolla alue- ja kaupunginvaltuustoihin Rovaniemellä, ja syksyllä hänestä on tulossa Lapin vihreiden nuorten puheenjohtaja.
– Tällä hetkellä keski-ikä joka puolueessa on yli 45 tai jopa 50 vuotta. Lisäksi monet poliitikot tulevat keskenään samankaltaisista, aika hyvistä taustoista. He pyrkivät edistämään sellaisten ihmisten etuja, joilla on jo kaikki ja jotka kuluttavat paljon luonnonvaroja.
– Nuoret ovat hyvin perillä ympäristökysymyksistä, ja heillä on laaja-alaisia ajatuksia politiikasta. Niitä kannattaa viedä aktiivisesti eteenpäin, sillä moni keski-ikäisistä vallanpitäjistä on saattanut kohdata nuoria viimeksi silloin, kun hänen oma penskansa oli kymmenen.
Utopia on muutoksen työväline
Ilmastopurjehduksella tulevaisuuteen suhtaudutaan synkistä ympäristöuutisista huolimatta optimistisesti. Itämeren lajistoon tutustutaan tutkimalla merenpohjan mutaa mikroskoopeilla. Laivalla näytellään, lauletaan ja valmistetaan ryhmissä kasvisruokaa koko porukalle.
Ohjelmaan kuuluu myös oppitunteja, jotka koostuvat leikkimielisistä projekteista. Vuoden 2023 reissulla yhtenä tehtävänä oli Leijonan luola -ohjelmaa mukaileva kilpailu, jossa ryhmät ideoivat ympäristöystävällisiä keksintöjä, kuten rakennusten seinillä kouruissa viljeltäviä peltoja. Ne voisivat tuottaa ruokaa ilman peltohakkuita ja viilentäisivät samalla kaupunkitilaa.
Sitten harjoiteltiin pitämään hissipuheita, joilla haettiin kuvitteelliselta tuomaristolta rahoitusta idean toteuttamiseen. Ideat olivat melko lennokkaita, ja niin oli tarkoituskin.
– En kuuntele mitään mussutusta siitä, että utopiat olisivat jotenkin lapsellisia tai naiiveja. Utopia on ajattelun työväline, jota tarvitaan siihen, että voidaan kuvitella parempi tulevaisuus ja tehdä se, Smura toteaa.
Smuran omassa utopiassa kaupungeissa olisi paljon vihreää ja yhteiskunta rakentuisi aidosti kestävälle, tasa-arvoiselle ja tutkittuun tietoon rakentuvalle pohjalle. Utopiassa vallan kahvassa olisi paljon naisia ja erityisesti nuoria. Siellä vaalittaisiin luontoa ja kannateltaisiin heikossa asemassa olevia ihmisiä, eikä niin, että vain vahvat ja etuoikeutetut pärjäävät.
Kesken Smuran kertomuksen pikeepaitainen keski-ikäinen koiranulkoiluttaja kokee asiakseen puuttua keskusteluun.
– Sitä kutsutaan yritystoiminnaksi, hän valistaa, ja jatkaa sitten matkaa borderterrierinsä kanssa.
Syvä huokaus.
– Juuri tätä tarkoitan. Hyvinvointiyhteiskuntaa ja ympäristöä rapautetaan ja samalla ajatellaan, että apu tulee tarvitseville maagisesti jostain muualta. Otetaan esimerkiksi opiskelukaupunkini Rovaniemi, jonka ympärillä on aivan upeaa luontoa. Sitä luontoa ei kuitenkaan ole kaupungin sisällä juuri ollenkaan, ja ympäriltäkin sitä tuhotaan hillitöntä vauhtia esimerkiksi kaivosten tieltä.
– Kun hoidin Rovaniemellä työkseni lapsia kolme vuotta, emme ikinä päässeet retkelle metsään, koska sinne oli ilman yksityisautoa niin pitkä matka. Helsingissä vietän paljon enemmän aikaa luonnossa, mikä on jotenkin nurinkurista.
Armi Smura osti reissua silmällä pitäen kierrätyskeskuksesta purjehduskengät, joiden pohja pitää liukkaalla laivan kannella. Kuva Joonas Brandt.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Multa tippuu hiukset päästä, en saa nukuttua, en saa syötyä” – tutkimus keräsi suomalaisten nuorten kokemuksia köyhyydestä
AjankohtaistaNuorten elämässä köyhyys näkyy muun muassa ruoan puutteena, kylmänä kotina ja ulkopuolisuuden tunteena. Nuoret kirjoittivat köyhyyskokemuksistaan Turun yliopiston tutkimuksessa.
