Eteenpäin! – Menen Pakilan ala-asteelle. Luokat katsottiin jo etukäteen, syksyn ekaluokkalainen Anton Iho kertoo.
”Vähän kaikki jännittää”
Anton Iho ja tuhannet muut 7-vuotiaat aloittavat koulun 14.8. Sitä ennen ekaluokkalaiset siunataan koulutielle kaikissa Helsingin seurakunnissa.
Teksti Saila Keskiaho
Kuva Jani Laukkanen
Iho on tyyni, vaikka hetken päästä tapahtuu suuri suunnanmuutos. Hän aloittaa elokuun puolivälissä koulun.
Sitä hän ei tosin ole vielä ehtinyt suuremmin pohtimaan – kesä on mennyt New Yorkissa ja San Franciscossa käydessä. Talviturkki jäi Tyynenmeren aaltoihin.
Koulun tapoihin Anton Iho on jo ehtinyt tutustua vähän eskarissa.
– Ollaan menty sitä koulua kohti. Eskarissa on piirretty tosi paljon. Päivät ovat kestäneet noin neljä tuntia.
Eskari on opettanut Iholle jo joitakin keskeisiä taitoja.
– Opin laskemaan sataan ja lukemaan tikkukirjaimia. Niin, ja opin rengaskeinumaan.
Koulumatka Pakilan ala-asteelle ei ole pitkä. Luokkaankin Anton Iho on päässyt tutustumaan keväällä.
Suuria odotuksia Iho ei koululle osaa asettaa.
– Ollaan varmaan joillakin tunneilla. En mä oikein tiedä, kun en ole vielä käynyt koulua.
Tänä syksynä Helsingin seurakunnissa siunataan koulutielle kaikki ekaluokkalaiset – kenties myös Anton Iho heidän joukossaan – päivää ennen koulun alkua, maanantaina 13.8.
– Kouluun lähtijät ovat pieniä seurakuntalaisia. Kirkko haluaa olla mukana tässä taitekohdassa, jossa siirrytään pienen lapsen maailmasta jo isompien koululaisten maailmaan, kouluyhteistyön pappi Aila Mäkinen sanoo.
– Lasten näkökulmasta se on varmasti jännittävää ja pelottavaakin. Toisaalta monet lapset odottavat innolla koulun alkamista. Aikuisille tilanne taas on hyvin haikea. Heidän täytyy taas piirun verran enemmän luottaa omaan lapseensa.
Siunaukset toimitetaan eri seurakunnissa eri tavoin. Tilaisuudessa lauletaan lapsille tuttuja virsiä ja lauluja, ja lopuksi juodaan kirkkomehut.
Mitä siunaus sitten merkitsee? Mitä tapahtuu, kun papit ja kenties vanhemmat laittavat käden lapsen päälle?
– En tietenkään voi tietää, mitä siunauksessa tapahtuu lapselle. Siunaus on merkki siitä, että Jumala antaa meille hyvää. Siunaaminen on siis hyvän jakamista, Aila Mäkinen toteaa.
Vaikka Mäkinen itse on aikoinaan jäänyt paitsi koulutielle siunaamisesta, hän on päässyt työn puolesta osallistumaan lukuisiin tilaisuuksiin.
– Varsinkin vanhemmille ne ovat hirmuisen herkkiä hetkiä, hän sanoo.
Nenäliinalle voi siis olla käyttöä.
Koulu muuttaa elämässä monta asiaa. Onneksi Anton Ihon isoveli on koulussa. Hän on ehtinyt jo kertoa tärkeimmän koulutärpin: pestokala on pahaa.
Haastatteluhetkellä helteisessä heinäkuussa koulun alkuun on vielä muutama viikko, siis pieni ikuisuus. Tärkein on yhä kysymättä: miltä nyt tuntuu?
– Vähän kaikki jännittää. Samalla luokalla on onneksi kavereita.
Tulevaisuus on muutenkin auki, kuten 7-vuotiailla usein.
– Joskus mä haluaisin lentäjäksi.
Kouluun siunaaminen maanantaina 13.8. monissa Helsingin kirkoissa. Tarkista oman seurakuntasi
tilaisuus lehden Seurakunnissa tapahtuu -sivuilta.
Jaa tämä artikkeli: