Maunulan yhteiskoulussa yhdeksäsluokkalaiset kuorolaiset Helmi Uuksulainen (vasemmalla), Enni Hartikainen, Jonna Nuutinen, Veijo Nurminen, Olavi Haavistola ja Nirmal Krishnan harjoittelevat joulujuhlan musiikkiesityksiä. Harjoitusta johtaa opettaja Johanna Kilpi-Lindner (keskellä). Kuva: Esko Jämsä
"Yleisö huutelee lavalle tai tuijottaa puhelimiaan" – koulun joulujuhla voi olla nöyryyttävä
Koulujen juhlia tutkineen Pia-Maria Niemen mukaan joulujuhla luo parhaimmillaan me-henkeä, mutta pahimmillaan esiintyjiä nöyryytetään.
"Joulu on taas, riemuitkaa nyt, lapsi on meille tänä yönä syntynyt…"
Tulkoon joulu soi heleästi Maunulan yhteiskoulun auditoriossa, jossa kymmenkunta yhdeksäsluokkalaista harjoittelee koulun kuoron joulujuhlaesiintymistä varten.
Suuren yli sadan hengen kuoron ohjelmistoon kuuluu niin uutta kuin perinteistäkin joulumusiikkia, ja laulukielinä ovat suomi, englanti, saksa, ruotsi, espanja ja romania. Musiikkiesitysten lisäksi joulujuhlassa on luvassa ainakin näytelmä sekä tanssiesityksiä – monena vuonna on nähty intialainen tanssishow.
– Joulujuhla on perinteinen juhla, jossa kuitenkin on joka vuosi jotain uutta ja erilaista, kertoo yhdeksäsluokkalainen Meeri Nurmi.
Koulujen juhlia tutkineen Pia-Maria Niemen mukaan juhlien avulla voidaan rakentaa kouluun me-henkeä, jolla on merkitystä niin hyvinvoinnin kuin oppimistulostenkin kannalta.
– Kaikki liittyy siihen, minkälaisena tilana koulu koetaan, Niemi kertoo.
Hän haastatteli hiljattain Helsingin ylipistossa tarkastettua kasvatustieteen väitöskirjaansa varten kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaita sekä opettajia. Oppilaille juhlissa on Niemen mukaan tärkeintä se, että niissä on hyvä tunnelma ja kaikki voivat osallistua.
Tässä saatetaan kuitenkin ajautua harhateille jo suunnitteluvaiheessa. Niemen mukaan on tyypillistä, että juhlia suunnittelevat vuodesta toiseen samat oppilaat, ja osa jää kokonaan ulkopuolelle.
– Haastattelemani oppilaat kertoivat, että yleisö saattaa huudella lavalle esitysten aikana tai vain tuijottaa puhelimiaan. Moni esiintyjä kertoi pelkäävänsä, että tulee nolatuksi.
Niemen mielestä juhlia tulisi rakentaa koko koulun yhteisenä juttuna.
– Olisi tärkeää, että myös yleisön jäsenet ymmärtäisivät olevansa vastuussa siitä, minkälaiseksi tunnelma muodostuu.
Monille id al-fitr tai diwali on joulua tärkeämpi
Oman haasteensa koulun juhliin tuo se, etteivät kaikki suomalaiset jaa samaa juhlakalenteria. Monissa helsinkiläiskodeissa esimerkiksi muslimien id al-fitr tai hindujen diwali on joulua tärkeämpi juhla.
Maunulan yhteiskoulun oppilaista merkittävä osa tunnustaa jotain muuta uskontoa kuin kristinuskoa. Koulun joulujuhlassa kristilliset perinteet ovat läsnä, mutta niitä ei korosteta. Esimerkiksi jouluevankeliumia ei lueta ääneen vaan se heijastetaan valkokankaalle.
– Olemme luopuneet sellaisista juhlista, joiden järjestäminen vaatisi rinnakkaistilaisuuden. Yhteisön kannalta on tärkeää, että juhlat ovat koko koulun yhteisiä, rehtori Carita Jalasto sanoo.
– Huolehdimme myös siitä, että juhlia valmistelemassa on oppilaita eri kulttuuritaustoista, musiikinopettaja Johanna Kilpi-Lindner lisää.
Olemme luopuneet sellaisista juhlista, joiden järjestäminen vaatisi rinnakkaistilaisuuden."
– Maunulan yhteiskoulun rehtori Carita Jalasto
Pia-Maria Niemen mukaan osallisuuden näkökulmasta se, miten juhlia vietetään, onkin tärkeämpää kuin se, mitä juhlia vietetään. Joissain kouluissa järjestetään nykyään myös monikulttuurisia juhlia, mutta pelkkä erilaisten perinteiden esittely ei Niemen mielestä riitä aikaansaamaan aitoja kohtaamisia.
– Paljon on kysymys siitä, miten juhlat toteutetaan ja ketkä osallistuvat niiden suunnitteluun.
Koulun juhliin liittyviä kristillisiä perinteitä kuten joulukuvaelmaa tai Suvivirttä Niemen haastattelemat oppilaat ja opettajat kertoivat pitävänsä pikemmin kansallisina kuin uskonnollisina perinteinä eivätkä kokeneet niitä ongelmana.
Maunulan yhteiskoulun yhdeksäsluokkalaiset ovat samaa mieltä. Esimerkiksi joululaulut kuuluvat heidän mielestään suomalaiseen kulttuuriin.
– Ei se, että laulan jonkin kristillisen joululaulun, tee minusta kristittyä, Awa Camara toteaa.
Henna Badrummonirin mielestä eri uskontojen perinteisiin tutustuminen on kiinnostavaa eikä siitä ole kenellekään haittaa.
– Ei ketään toisaalta halveksitakaan, jos ei joku halua laulaa joululauluja, Nirmal Krishnan lisää.
Ala-asteella joulujuhlan pääohjelmanumero oli joka vuosi koko koulun yhteisen kuoron esitys. Lauloimme kaikkea virsistä poppiin kuten Mariah Careyn joululauluihin. Myös rehtorillamme oli tapana toivottaa vieraat tervetulleeksi laulaen.
Mies, 26
Ensimmäisellä tai toisella luokalla lauloin joulujuhlassa Jänöjussin mäenlaskun satojen katsojien edessä. Olen aina tykännyt laulamisesta, mutta esiintymisestä muistan vain jännityksen. Pelkäsin, että joudun naurunalaiseksi ja muut pilkkaavat minua.
Mies, 37
Eräänä vuonna pääsin kyläkoulumme joulujuhlassa mukaan viiden tytön lauluyhtyeeseen, mikä oli suuri kunnia. Lauloimme Hiljaa hiljaa joulunkellot kajahtaa. Käsissämme meillä oli palavat kynttilät ja pään ympärillä hopeista kuusenkoristenauhaa.
Nainen, 43
Kansakoulussa kuusijuhla toistui joka vuosi samanlaisena: ohjelmana oli joulukuvaelma, tonttuleikkejä ja jouluaiheinen näytelmä. Lopuksi lauloimme Enkeli taivaan. Kävin mummuni kanssa katsomassa joulujuhlia jo ennen kuin menin itse kouluun. Siihen aikaan lapsille ei ollut kovin paljon muuta ohjelmaa tarjolla.
Nainen, 67
Jaa tämä artikkeli: